Totaalinen välirikko! Kari Väänäseltä kylmäävä paljastus Jussi Parviaisesta
Näyttelijälegenda muistelee myös omalaatuista Jouko Turkkaa.
1980-luvulla kotimaisella teatterikentällä mellasti kaksi kovasti puhuttanutta tekijää: Jouko Turkka ja tämän opetuslapseksi kutsuttu Jussi Parviainen.
Videolla Kari Väänäsen erikoishaastattelu Kemijärvellä:
Vuonna 1984 tömisi oikein kunnolla, kun Jussin käsikirjoittama Jumalan rakastaja sai ensi-iltansa Ryhmäteatterissa.
Pääosaa näytteli muuan Kari Väänänen, jolle Juska Paarman rooli oli suorastaan ravisuttava käännekohta näyttelijänä.
Jumalan rakastaja jätti jälkensä kotimaiseen teatterikaanoniin, mutta se vaati myös veronsa.
Täydellinen välirikko
Legendaariseksi nousseen kohunäytelmän on kuvailtu olleen äärimmäisen raskas koettelemus tekijöilleen.
Se myös poltti osaltaan siltoja. Myöhemmin Karin ja Jussin välit viilenivät entisestään, kenties pysyvästi.
Syitä Väänänen ei lähde sen kummemmin perkaamaan – mutta tekee kuitenkin selväksi, missä mennään nykyään.
– Emme ole tavanneet vuosikymmeniin, Vänä puuskahtaa Seiskalle kotikulmillaan Kemijärvellä.
Kovaa tekstiä Jussista
Seiska vieraili hiljattain Itä-Lapissa näyttelijälegenda Karin pakeilla. Puheeksi tuli myös Parviaisen Jussi.
Jo pelkän miehen nimen mainitseminen saa Karin suupielet alaspäin. Sitten hän virkkoo vakavana:
– Hän on toiminut niin, ettei ole tehnyt mieli ottaa yhteyttä.
Voitko kertoa, mitä välillänne tapahtui?
– Jussi oli hirmu kunnianhimoinen. En tiedä, onko narsismi liian voimakas sana, mutta hän halusi mainetta ja kunniaa. Hän teki sellaisia temppuja, ettei ole tullut tavattua enää sen jälkeen.
Turkka oli nerokas
Jos Jussi Parviainen on oman arvonsa tunteva visionääri, yhtään pienempi persoona ei ollut myöskään neroksi ylistetty Jouko Turkka (1942–2016).
– Hän oli nerokas kaveri, Vänä korostaa välittömästi.
– Tapa ajatella asioita oli poikkeuksellinen. Hän yhdisteli niitä sellaisella tavalla, ettei voinut kuin hämmästellä.
”Yritti murtaa ihmisen”
Nerokkuuden vastapainona olivat oikut, joita Turkalla riitti. Historia tuntee lukemattomat tarinat nöyryyttämisestä ja toksisesta käytöksestä.
– Hän saattoi olla tosi vaikea sille päälle sattuessaan. Kun hän otti jonkun silmätikukseen, hän yritti murtaa ihmisen.
Tappelimme useasti oikein kunnolla. Huusimme, minkä ääntä lähti.
– Ei hän siinä ainakaan minun kohdallani onnistunut. Tappelimme useasti oikein kunnolla, siis verbaalisesti. Huusimme, minkä ääntä lähti, Vänä muistelee.
– Minua otti päähän se, että hän hyppyytti minua niin pirusti. Minä semmoiseen hermostuin.
Nöyryytyksestä ylistykseen
Väänänen koki Turkan kovimman löylytyksen Helsingin Kaupunginteatterin Tuntemattomassa sotilaassa vuonna 1979.
– Silloin hän höykytti minua oikein kunnolla.
Olin mukamas maailman nero. Miua hävetti se.
Sitten kaikki muuttui. Jo seuraavana syksynä 1980 sai ensi-iltansa Kohti toista tasavaltaa, jossa Jouko ylisti Väänästä maasta taivaisiin.
– Yhtäkkiä hän alkoi ylistää minua. Olin mukamas maailman nero. Minua oikein hävetti se, Väänänen tuhahtaa.
Innostui ulko-ovella
Kari ei vielä tänä päivänäkään tiedä varmaksi, mikä sai Turkan mielen muuttumaan. Oliko syynä se, että hän kesti maestron höykytyksen ja läpäisi jonkin testin?
Varmaa on vain, että tuon syksyn 1980 jälkeen miehistä tuli jopa ystäviä. Vänä kävi toisinaan kylässäkin Turkalla Helsingin Kalliossa.
– Se oli aika mainio. Hän saapui ulko-ovelle ja oikein innostui, että Väänänen täällä! Sitten hän huusi Juha-pojalleen, että hae kaupasta jäätelötuutteja.
– Oli iso asia hänelle, kun joku tuli kylään.
Kummallinen Kallion-kämppä
Jouko Turkan ajatusmaailma oli kenties ainutlaatuinen. Samoin teatterintekijän asunto, jota ei voinut prameaksi kutsua.
– Se oli erikoinen asunto. Jääkaappi oli keskellä huonetta. Sen lisäksi oli vain kaksi laveria. Toisella nukkui Juha, toisella Turkka itse.
– Se Turkan asunto sijaitsi siinä Kallion paloasemaa vastapäätä. Kyläily oli aika huvittava kokemus sinänsä.
Myöhemmin Turkka muutti kotikonnuilleen Pirkkalaan, jossa ihastui ikihyviksi kiviin ja keräsi niitä talonsa täyteen. Hän kuoli kesällä 2016.
