Ohhoh! Suosituimman Salkkarit-tähden huikea elämäntarina julki: Minun piti jäädä kaivosyhtiön leipiin
Esko Koverosta tuli näyttelijä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä – Isäni sanoi, että kaksi Koveroa kaivoksilla riittää, Salkkarit-tähti muistelee.
Jos asiat olisivat menneet kuten oletettiin, Esko Kovero saattaisi hyvinkin olla eläköitymässä kaivosyhtiön palveluksesta. Helmikuussa 66 vuotta täyttänyt Pohjois-Karjalan mies on tehnyt pitkän uran – muttei suinkaan raskaan teollisuuden parissa.
Videolla Esko Kovero kertoo Seiskalle huimaa elämäntarinaansa:
Suuri yleisö tuntee Eskon Salatut elämät -sarjan Ismo Laitelana. Se on roolihahmo, jota kansan rakastama näyttelijä on esittänyt vuodesta 1999 eli peräti neljännesvuosisadan ajan.
– Se tuntuu ihmeelliseltä. En olisi ikinä uskonut, että esittäisin Ismoa näin kauan. Aika on mennyt kuin siivillä näiden lahjakkaiden ja ihanien kollegojen kanssa, Esko kehuu Seiskalle Salkkareiden mediapäivänä.
Kaivoskaupungin kasvatti
Itä-Suomen siimeksessä sijaitseva Outokumpu tunnetaan kaivoskaupunkina, vaikka varsinainen kaivostoiminta lakkautettiinkin jo vuonna 1989. Esko ehti nuoruudessaan 1960- ja 70-luvuilla elää ja kokea kotipaikkakuntansa raskaan teollisuuden mahdin.
– Omana aikanani Outokumpu oli niin kaivospaikkakunta kuin olla ja voi. Kaikki liittyi tavalla tai toisella kaivokseen. Useimmat työskentelivät Outokumpu Oy:n leivissä. Myös oma veljeni ja isäni olivat kaivoksella töissä, Esko kertaa.
– Ei Outokummusta lähdetty kuin korkeintaan opiskelemaan tai hautaan. Harva osasi edes ajatella mitään muuta alaa.
Turkan kiertävä teatteri
Nuorta Eskoa oli kuitenkin puraissut pahemman kerran teatterikärpänen. Jouko Turkka toimi vuosina 1968–1972 Joensuun kaupunginteatterin johtajana ja ohjaajana ja hän satsasi maaseutukiertueisiin.
– Turkan kiertävä teatteri kävi myös meillä Outokummussa. Muistan ihailleeni näyttelijöitä ja ajatelleeni, että voi kun minäkin pääsisin joskus tuonne lavalle.
– Mutta se oli lähinnä haihattelua. Siihen aikaan ajateltiin, että Teatterikorkeakouluun pääsevät vain näyttelijöiden lapset ja enemmän teatteria harrastaneet. Kaltaisteni pystymetsäläisten oli turha lähteä edes kokeilemaan, eikä sitä oikein uskallettukaan.
Pyrki perheeltään salaa
Kipinä näyttelemiseen eli kuitenkin vahvana. Koulunäytelmistä kovasti pitänyt Esko ei lopulta seurannut veljeään ja isäänsä kaivostöihin. Sen sijaan hän suoritti sähköasentajan ammattitutkinnon.
– Isä sanoi minulle, että kaksi Koveroa kaivoksessa riittää. Olisin varmaankin luonut urani Outokumpu Oy:n sähkömiehenä, mutta sitten sain kuulla, että eräs ystäväni Joensuusta olikin yllättäen päässyt opiskelemaan Teatterikorkeakouluun.
– Se rohkaisi minua. Pienemmällä paikkakunnalla haaveet harvemmin konkretisoituivat siihen, että olisi edes yritetty pyrkiä Teatterikorkeaan. Mutta minäpä päätin sitten pyrkiä salaa, ja loppu on historiaa, Esko myhäilee.
”Vain Luoja tietää”
Kokeileminen todellakin kannatti. Esko pääsi ensiyrittämällä Teatterikorkeakouluun. Siihenkin liittyy melkoinen sattumatarina.
– Pääsykoe oli nelivaiheinen. Olin melko varma toisen vaiheen jälkeen, että töppäsin ja olin jo lähdössä takaisin kotiin Pohjois-Karjalaan, mutta missasin paluukyydin. Oli pakko jäädä vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin.
Se kaikki tuntui vain niin uskomattomalta.
Erään ystävän onnistui houkutella Esko kurkistamaan varmuuden vuoksi koulun ovelle, ketkä olivat päässeet jatkoon. Hämmästys oli täydellinen, kun Koveron nimi komeili listoilla.
– Silloin tuli sellainen fiilis, että sisään mennään. Niin kuin meninkin. Se kaikki tuntui vain niin uskomattomalta, koska eihän kukaan suvussani ollut edes näytellyt.
Miten moinen oli siis mahdollista?
– Sen vain Luoja tietää.
