Suomalaisen olympiavoittajan pysäyttävä paljastus: Pelasti nuoren miehen hengen
– Luulimme jo kuolleeksi, painilegenda paljastaa Seiskalle.
Seiska on raportoinut viime vuosina ummet ja lammet olympiavoittaja Jouko Salomäen, 63, kuulumisista.
Videolla painilegenda Jouko Salomäki muistelee menetyksiään:
Los Angelesissa 1984 kultaa voittanut painilegenda on siviilielämässään paininut terveysmurheiden kanssa.
Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin muiden terveyshuolet. Oli näet lähellä, ettei eräs nuorukainen olisi menettänyt henkeään.
– Kyllä. Tätä tarinaa en ole ennen julkisesti kertonutkaan, yhä väkivahva Jouko alustaa Seiskalle.
Lammin kautta kotiin
Seinäjokinen molskimies palaa mietteissään 1980-luvun alkuhämäriin. Jouko oli tuolloin kaverinsa kanssa painimatkalla Lahdessa.
– Siellä avattiin silloin uusi ja komea painisali, jota ajoimme Pohjanmaalta asti ihmettelemään.
Reissu Suomen Chicagoon sujui hyvin. Paluumatkalla painimiehiä odotti melkoinen yllätys.
– Päätimmekin ajaa Lammin kautta, vaikka oli talvi ja jo vähän hämärää.
Sattuivat onnettomuuspaikalle
Lammin ohi ajellessaan pohjalaisten silmäkulmaan osui omituinen näky: auto katollaan läheisellä pellolla.
– Alkoi olla jo sen verran hämärää, että auton valot pistivät silmään. Sen takia me se auto nähtiinkin.
Kaksikko pysäytti oman kaaransa ja säntäsi vauhdilla ulos. Nopeasti kävi selväksi, että pellolla rötköttänyt auto oli pyörinyt katon kautta ympäri.
– Tajusimme, että olimme ensimmäisiä onnettomuuspaikalla.
Pysäyttävä löytö pellolta
Jouko muistelee ihmetelleensä sitä, ettei autossa eikä sen ympäristössä näkynyt ketään. Kuski oli poissa ja auton etulasi rikki.
Sellaanen 195-senttinen ja 120-kiloinen pohjalaanen kaveri.
– Onnettomuus vaikutti tuoreelta. Lunta ei satanut, eikä lumessa näkynyt minkäänlaisia jälkiä, Jouko muistelee.
– Sitten huomattiin, että apukuskin takapyörän alla makaa mies. Luulimme ensin kuolleeksi, mutta hän hengitti vielä.
Kaikki voimat peliin
Jouko ei vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miten etulasista ulos lentänyt mies oli voinut jäädä pellolla pyörineen auton takapyörän alle.
Se oli kuitenkin sivuseikka. Tilanteessa ei voinut jäädä miettimään, kun toisen henki oli kyseessä.
– Onneksi kaverini oli iso ja voimakas. Sellaanen 195-senttinen ja 120-kiloinen pohjalaanen kaveri.
– Sanoin kaverilleni, että nyt kaikki voimat pelihin, notta meidän pitää auttaa tuota kaveria tuolta pois!
Hermostuivat poliisille
Joukon väkivahva painikaveri tempaisi onnettomuusauton lokasuojasta kiinni. Sitten auto nousi sen verran, että loukkaantunut saatiin vedettyä sivuun.
– Aukastiin paidan nappia ja nähtiin, että miehen rinta oli mustana. Luulimme jo kuolleeksi, mutta hän hengitti vielä.
Se heilui heti sen pillinsä kanssa. Oli vähän turhan innokas poliisi.
Pian paikalle pyyhälsi virkavalta, jonka kanssa meinasi syntyä painiottelu. Pohjalaisia ärsytti se, että poliisia tuntui kiinnostavan vain uhrin ajokunto.
– Se heilui heti sen pillinsä kanssa. Oli vähän turhan innokas poliisi.
– Meidän piti sanoa sille, notta eiköhän verikokeet ynnä muut jouda myöhemminkin ottamaan. Notta se mies oli saatava nopeasti ambulanssiin!
Kohtalokas puhelu
Ennen kuin Jouko ja tämän ystävä jatkoivat matkaansa, he esittivät kainon toiveen päijäthämäläisille viranomaisille.
– Jos joku ystävällisesti viittis soittaa ja kertoa, että kuinka sen kaverin kävi. Haluttiin tietää, pysyikö hän hengissä.
Tarinalla on onnellinen loppu. Jonkin ajan kuluttua Pohjanmaalla vastasi puhelimeen huojentuneita painisankareita.
– Hän säilyi hengissä. Siitä tuli mukava mieli. Ja vähän siitäkin, että sai silloin auttaa toista talvisessa yössä.