Suomalaisen olympiavoittajan pysäyttävä tilitys: "Olen sinut kuoleman kanssa"
Painilegenda Jouko Salomäki on tuhansien murheiden mies.
Kuinka paljon surua voi yksi ihminen kantaa? Kysymys juolahtaa väkisinkin mieleen, kun kuuntelee olympiavoittaja Jouko Salomäen, 63, kuulumisia.
Videolla tuhansien murheiden mies, painilegenda Jouko Salomäki:
Jouko on yhä viimeisin suomalainen painin olympiavoittaja. Kreikkalais-roomalaisen painin suurmestari väänsi olympiakultamitalin Los Angelesissa 1984.
Kovimmat matsit on kuitenkin käyty siviilielämässä. Joukon maailma romahti huhtikuussa 2022, kun hänen Aleksanteri-poikansa kuoli vain 25-vuotiaana.
Vain puolitoista vuotta aiemmin, marraskuussa 2020, Jouko itse oli vähällä kuolla keuhkoveritulppaan.
Hiljainen tappaja
Jollei Jouko olisi onnistunut takomaan rintaansa painijan voimillaan, keuhkoveritulppa olisi vienyt olympiavoittajan mukanaan.
Eikä siinä kaikki: sairaalavisiitin yhteydessä hänen haimastaan löytyi kaksi syöpäkasvainta, jotka pystyttiin leikkaamaan ajoissa.
– Ilman keuhkoveritulppaa olisin tuskin enää tässä juttelemassa. Haimasyöpä on hiljainen tappaja, Jouko huokaa Seiskalle.
Ystävä kuoli
Joukolla on jälleen kerrottavanaan ikäviä uutisia. Hän vakavoituu silminnähden kotinsa kahvipöydän ääressä.
– Vain muutama kuukausi sitten kaverini kuoli haimasyöpään. Olimme tunteneet toisemme 15-vuotiaista asti. Eli yli 50 vuotta, Jouko nieleskelee.
Kerran hän ohimennen mainitsi, että vatsa on vähän kipeä.
Lapsuudenystävä oli kuulemma tyypillinen pohjalainen mies: tiukka ukko, joka ei koskaan turhista valitellut.
– Kerran hän ohimennen mainitsi, että vatsa on vähän kipeä. Mutta ruumiinavauksessa selvisi syövän levinneen ympäri kroppaa.
Velipojan kohtalo
Pian ystävän kuoleman jälkeen Joukon isoveli siirtyi ajasta ikuisuuteen.
– Hän oli vuoden ja neljä kuukautta minua vanhempi. Omasta perhepiiristä kun lähtee, niin onhan se kova paikka.
Velipoika nukkui pois.
– Velipoika ei edes viimeisinä päivinään halunnut ambulanssia, vaikka hän retkotti avuttomana kotinsa lattialla, hän muistelee.
Lopulta ambulanssi oli pakko soittaa, kun veljeltä lähti taas jalat alta. Isoveljen kohtalo oli kuitenkin sinetöity.
– Kiidättivät suoraan teho-osastolle, josta lopulta palleatiiviseen hoitoon. Sitten velipoika nukkui pois.
Haima kummittelee
Äkilliset poismenot lähipiirissä ovat pelästyttäneet Joukoa, joka painii itsekin terveysmurheiden kanssa. Syöpäpeikko kummittelee ajatuksissa.
– Haima on vähän sellainen... Siitä ei voi mennä takuuseen. Kontrolleissa käydään koko ajan, mestari muotoilee.
Voi sanoa, että olen sinut kuoleman kanssa.
Jouko ei ole koskaan pelännyt lääkäriä eikä hän ole epäröinyt hakea apua. Moinen ei ole lakeuksilla itsestäänselvyys.
– Kyllä pohjalaisen miehen pitää olla kovasti kipeä, ennen kuin se tajuaa lähteä lääkäriin. Joskus sekään ei auta, vaan pitää pakottaa lekurille.
Välttelee shokkia
Joukolle jäi haimaoperaatiosta muistoksi 1 tyypin diabetes. Se vaikuttaa vahvasti olympiavoittajan jokapäiväiseen elämään.
Joku muu voisi jo lojua hoitolaitoksessa. Mutta en aio antaa periksi.
– Sokerit laukkaavat hallitsemattomasti. Kun arvot romahtavat, on pakko saada äkkiä jotain, etten mene shokkiin ja lopulta koomaan.
– Elimistöni on niin lujilla, että joudun ottamaan päiväunia, hän harmittelee.
Ei suostu kuolemaan
Jatkuvat suru-uutiset ovat muuttaneet Joukon suhtautumista kuolemaa kohtaan.
– Voi sanoa, että olen nykyään sinut kuoleman kanssa, hän nyökkää.
Kyllä pohjalaisen miehen pitää olla kovasti kipeä, ennen kuin se tajuaa lähteä lääkäriin.
– On tässä itsellekin tullut niin monenlaista vastoinkäymistä, että joku muu voisi jo lojua hoitolaitoksessa. Mutta en aio antaa periksi.
– Olen raa’asti päättänyt elää 100-vuotiaaksi. En tiedä, onko se utopistinen tavoite, mutta näin on jämpti!
