Tv-legenda Heikki Kahila paljastaa: Tämän uutisen kertominen itketti
90 vuotta täyttävä Ylen entinen uutistenlukija koki työuransa vaikuttavimmat hetket vankilassa.
Tästä äänestä ei voi erehtyä.
Sointuva, jykevä baritoni ja siihen yhdistyvä huolellinen artikulointi kuljettavat kuulijan kuin aikakoneella vuosikymmenien taakse, suomalaisten televisiouutisten alkuaikoihin. Tuolloin, 1960-ja 1970-luvuilla Heikki Kahila kertoi miljoonayleisölle television iltauutisissa Suomen ja maailman tapahtumat.
Katso video: Keijo Leppänen kertoo uutisten tekemisestä.
– Asuin silloin Ruusulankadulla, ja kun menin aamulla kahvilaan aamupalalle ja avasin suuni tilatakseni jotain, koko kahvila hiljeni ja kaikki kääntyivät tuijottamaan minua, Heikki muistelee hymyillen.
Tuttu soundi on yhä täysin tallella. Ensimmäiset oppinsa äänenkäyttöön Heikki sai 1960-luvun alkupuolella eläköityneeltä puhe- ja ilmaisutaidon opettajalta rouva Bergeriltä, joka otti itse yhteyttä televisiossa näkemäänsä lupaavaan nuoreen uutisankkuriin ja piti oppitunteja katajanokkalaisen kerrostalon kellarissa.
– Jouduin tunnustamaan, ettei minulla ole fyrkkaa maksaa opetuksesta, mutta hän opetti minua silti. Se oli taivaan lahja minulle, Heikki kertoo.
"Se muutti elämäni täysin"
Ensimmäisen juontokeikkansa Heikki teki jo alle parikymppisenä. Silloin ei tosin puhuttu juontajista, vaan kuuluttajista, ja Heikin kotikauppalan Varkauden osuusmeijeri pyysi nuorta miestä kuuluttajaksi kesäjuhliinsa Kämärin lavalle.
Kuuluttajan lisäksi myös esiintyjät olivat huippuluokkaa. Hän pääsi kuuluttamaan lavalle oopperatenori Veikko Tyrväisen ja lausuja Eino Hyyrysen.
Silti tarvittiin sarja sattumia, että Heikki päätyi varkautelaisesta merkonomista Helsinkiin television pioneeriaikojen uutisankkuriksi. Ne sattumat alkoivat 1960-luvun alussa, kun Varkauden Sokos-tavaratalon johtaja keksi pyytää Heikkiä toiseksi kuuluttajaksi tavaratalon muotinäytökseen.
Keskusliike SOK:n kiertävässä muotinäytösporukassa oli niin miss Suomi kuin kuuluttajakin omasta takaa, mutta Kahila sai pestin toiseksi kuuluttajaksi SOK:n Heikki Malmin rinnalle. Homma sujui niin hyvin, että Kahila pestattiin mukaan muotikiertueen seuraavillekin etapeille.
Seuraavana vuonna SOK:n kiertue tuli taas Varkauteen, ja taas Heikki puhui vakuuttavasti mikrofoniin. Näytöksen jälkeen hän pyysi toista Heikkiä viemään työpaikalleen SOK:n markkinointiosastolle ansioluettelonsa.
Sieltä tuli Varkauteen kirje: työt Helsingissä alkavat 1. kesäkuuta 1962.
SOK:n markkinointiosastolla Heikki työskenteli kuitenkin vain yhden päivän. Hänen lehtitoimittajana työskennellyt serkkunsa oli nimittäin vihjannut Suomen Television uutistoimituksen päällikölle Erkki Raatikaiselle edustavasta ja vakuuttavaäänisestä nuoresta miehestä.
Television tekeminen oli uutta eikä osaavia tekijöitä kasvanut puissa, joten tekijät napattiin kuka mistäkin. Heikin ensimmäisten uutisankkurivuosien kollega Kauko Saarentaus työskenteli opettajana helsinkiläisessä kansakoulussa ja saapui uutistoimitukseen myöhään iltapäivällä suoraan koulusta.
Alkuvuodesta 1963 Heikki vakinaistettiin ja hän alkoi lukea uutisia.
– Se muutti elämäni aivan täysin. Ei ollut yhtään ihmistä, joka olisi neuvonut, miten julkisuuden kanssa olisi pitänyt operoida. Ei kenelläkään ollut sellaisesta kokemusta.
Suomessa elettiin yhtenäiskulttuurin aikaa, ja Heikistä tuli julkkis ennen kuin sellaista sanaa edes oli keksitty – tai oikeastaan Suomen ensimmäinen superjulkkis, kuten hän nyt arvioi.
– Ihmiset alkoivat tuijottaa. Minulla oli juhannuskeikkoja, jossa minua vain tuijotettiin. Ihmisille riitti nähdä, että tuossa se Kahila nyt on luonnossa. Olen miettinyt jälkikäteen, miten selvisin siitä ilman suurempia mielenterveysongelmia.
Ehkä salaisuus oli se, että hän osasi aina pitää yksityisimmät asiansa poissa julkisuudesta.
Televisio loi sukupolvikokemuksia
Heikki oli uutisankkurina työvuorossa sinä marraskuun 1963 iltana, kun Suomeen tuli ensin tieto, että Yhdysvaltain presidenttiä John F. Kennydya oli ammuttu. Se oli tilanne uutislähetyksen alkaessa studiossa, joka tuolloin sijaitsi Ilmalassa kokonaan toisessa rakennuksessa kuin toimitus, joka oli rakennettu vanhaan vesitorniin.
Studioon piti kulkea jalkaisin usean sadan metrin matka kallion yli, oli sää mikä tahansa.
– Siivooja näki printit ensin toimituksessa, kun kaikki printterit kilkattivat, mutta hän ei osannut englantia. Leikkaaja Sepi Niemi huomasi ne ja saimme tiedon lähetykseen. Ohjaaja Kari Laurla huusi suureen ääneen, että Kennedy on kuollut, mutta vahvistus puuttui. Sen saimme lähetyksen aikana, ja pääsin kertomaan lähetyksen lopuksi, että Kennedy on kuollut.
Kennedyn kuolema oli sukupolvikokemus, ja uutisankkuriltakin vierähti suorassa lähetyksessä kyynel.
– Kennedy merkitsi siihen aikaan paljon. Hän oli sopivan nuori, me kaikki ihailimme häntä. Ilmapiiri oli hyvin Kennedy-myönteinen. Siksi kyyneliä ei säästetty, kun hänen muistoaan kunnioitettiin ja siksi se oli sukupolvikokemus.
Sukupolvikokemus oli tietenkin myös se, että televisiossa uutiset luki Heikki ja kuulutukset luki Teija Sopanen.
"En ole ikinä kuullut sellaisia tarinoita"
Polte kiivastahtiseen uutistyöhön oli 1970-luvun lopulla hiipunut siinä määrin, että Heikki siirtyi Ylessä viihdetoimittajaksi ja -tuottajaksi. Työuransa ja elämänsä vaikuttavimpiin kokemuksiin hän laskee Hämeenlinnan vankilassa 1980-luvun lopulla aloittamansa vierailut, joita jatkui pari kertaa kuukaudessa neljän vuoden ajan.
Ensimmäinen idea oli, että naisvankien kuoro lauloi Kultaisen nuoruuden televisio-ohjelmassa. Sitten seurasivat tanssikurssit vangeille ja vankilavierailujen kokemuksista kummunnut televisiosarja.
– Siellä tutustuin moniin ihmisiin, joita en olisi koskaan voinut kuvitella tapaavani. En ole ikinä kuullut sellaisia tarinoita kuin silloin, kun ihmiset vankilassa kertoivat elämästään. Siellä oli muutamia erittäin lahjakkaita ihmisiä, ja hämmästyttävää oli tietysti se, miten elämä oli repsahtunut niin että heistä oli tullut vankeja.
Televisiouransa ohella Heikki juonsi lukuisia tapahtumia ja konsertteja, ja se työ on jatkunut eläkkeelläkin. Kokkolalaisen tango-orkesteri Guardia Nuevan ja Dallapén kanssa Kahila on tehnyt vuosien ajan keikkaa ja lähtenyt myös Youtubeen, josta löytyvät Kahvilla Kahilan kanssa ja Etäleffakerho. Niissä hän esiintyy yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Markku Veijalaisen kanssa.
Tästä elokuusta alkaen nettiin tulee myös Heikin uusi audiosarja, josta on syntymäpäivähaastattelua tehtäessä nauhoitettu valmiiksi jo nelisenkymmentä jaksoa.
– Olen onnellinen että olen päässyt mukaan netin maailmaan.
Entä miltä tuntuu täyttää 90?
– Vanheneminen ei ole mukavaa. Vaikka olen treenannut koko elämäni, se karsii pois asioita, jotka ennen olivat itsestäänselviä. Mikään ei ole niin kuin ennen.
