Laura Birn avoimena Hollywood-urastaan: "Kreisiä!"
Kovaa kansainvälistä uraa tekevän Laura Birnin sisäinen liekki on syttynyt palamaan uudella tavalla.
Laura Birn, 44, ei ole vain yksi Suomen parhaista ja arvostetuimmista näyttelijöistä. Jussi- ja Venla-palkitulla Lauralla on myös näyttävä kansainvälinen ura, josta moni kollega voisi olla kateellinen.
– Olen onnekas, kun unelmani ovat toteutuneet. On tosi etuoikeutettua päästä seikkailemaan maailmalle isoihin tuotantoihin. Rakastan sitä, mutta on tärkeää, että pääsen aina takaisin Suomeen kuvaamaan elokuvia, Laura toteaa.
Lauran kansainvälinen läpimurto on Applen tuottama eeppinen tieteissarja Foundation, jossa hänellä on yksi päärooleista. Tekeillä on jo neljäs kausi, jossa Laura jatkaa Eto Demerzel -nimisen androidin esittämistä.
– Foundation on ollut ihan järjetön seikkailu. Se on juuri sellainen megatuotanto, jonka jälkeen on hyvä päästä tekemään leffoja. Rakastan niiden intimiteettiä ja sitä, kuinka pieni ryhmä kokoontuu yhden ajatuksen tai havainnon äärelle. Se on kaivattua vastapainoa tuotannoille, joissa iso koneisto pyörii, ohjaajat vaihtuvat ja tarinalinjat ovat laajoja.
Nosferatun kanssa Prahassa
Lauran viimeisin kansainvälinen leffarooli löytyy elokuvasta The Crow. Vuonna 2024 valmistunut synkkä ja väkivaltainen toimintafantasia julkaistaan yksinoikeudella Viaplay-palvelussa.
– Se oli ihan kreisi tuotanto. Kuvaukset kestivät lähes neljä kuukautta, josta suurin osa toteutettiin yöaikaan. Loppuvaiheessa koko kuvausryhmä näytti ihan kummituksilta, kun kukaan ei päässyt nukkumaan, Laura muistelee nauraen.
Lauran mukaan myös käsikirjoitus eli, kun siitä tehtiin koko ajan uusia versioita.
– Ohjaaja Rupert Sanders halusi kokeilla jatkuvasti uusia asioita. Välillä hän laittoi myös omat kohtaukseni uusiksi juuri ennen kuvausta, kun sai mielestään hyvän idean. Kaikki oli kuitenkin superhauskaa, etenkin, koska olimme Prahassa, jossa olin juuri kuvannut Foundationin uusimman kauden. The Crow’ssa oli myös samat pukusuunnittelijat Kurt ja Bart, jotka ovat mahtavia. Rakastuin jo Foundationissa heidän kädenjälkeensä ja siihen, miten hahmoni luotiin visuaalisesti, Laura kiittelee.
Myös elokuvan päätähti Bill Skarsgård kerää Lauralta kiitosta.
– Bill oli etenkin maskissa ja kuvausten ulkopuolella tosi kiva, rento ja ystävällinen. Kuvauksissa hän oli kuitenkin superkeskittynyt eikä mikään lörpöttelijä.
Pahiksen esittäminen on kivaa
Lauran rooli The Crow’ssa on yksi tarinan pahiksista. Roistoa hän esittää myös tulevassa saksalais-suomalais-islantilaisessa toimintatrillerissä Suden kyyneleet.
– Maski on pudonnut, ja todelliset kasvoni ovat viimein paljastuneet! Laura nauraa.
Lauran mukaan on herkullista päästä esittämään pahoja hahmoja, sillä hän kokee olleensa pitkään kilttien roolien vanki.
– Olen odottanut tätä, sillä nuorena sain vain viattomia rooleja, ehkä koska olen vaalea ja valuvasilmäinen. Olen usein kuullut, että näytän kiltiltä ja surumieliseltä naapurintytöltä.
Laura uskoo, että kaikki näyttelijät haluavat pohjimmiltaan uudistua.
– On myös inspiroivaa, kun joku näkee sinut eri silmillä kuin muut. Se saa oman sisäisen liekkisi palamaan uudella tavalla. Sitä paitsi kukaan ihminen ei edusta vain yhtä asiaa, vaan meissä kaikissa on vähintään kaksi puolta. Mitä monimutkaisempi rooli on, sitä hauskempaa on sen esittäminen, kun pääset tutkimaan, mitä kaikkea hämärää sisältäsi paljastuu.
Isänpäivä on Tyhjiö 2
Parhaillaan Laura näkyy valkokankaalla Aleksi Salmenperän uudessa elokuvassa Isänpäivä. Salmenperän käsikirjoittama draama kertoo alkoholilla terveytensä menettäneestä Tinkestä, joka saa tietää olevansa mahdollisesti kahden teini-ikäisen kaksostytön isä. Laura esittää Saimia, joka ei halua tyttöjensä olevan Tinken kanssa missään tekemisissä.
Isänpäivä syntyi, kun Salmenperä halusi tuoda takaisin yhteen elokuvassaan Tyhjiö (2018) näytelleet Lauran, Tommi Korpelan ja Tomi Lindforsin. Tarina rakennettiin Lindforsin kovia kokeneen tosielämän ympärille.
– Tyhjiön tekeminen tuntui erityiseltä, koska kaikki lähti puhtaasta halusta kokeilla ja tehdä jotain uutta ja vapaata. Siitä jäi kaikille hyvä mieli, ja kaikki olivat harmissaan, kun projekti päättyi. Niinpä Isänpäivä tehtiin työnimellä Tyhjiö 2. Tosin tällä kertaa meillä oli oikea budjetti ja kuvausryhmä, kun Tyhjiössä meitä oli viisi henkeä.
Vaikka Saimi vastustaakin Tinken yritystä saada yhteyttä tyttäriinsä, ei Laura näe hahmoa tarinan antagonistina.
–Saimi ei ole paha eikä hyvä ihminen, vaan ihminen, joka kamppailee pyörremyrskyn sisällä. Vanhemmuus ei takaa, että ihmisestä tulee jalo tai viisas. Vanhemmat joutuvat jatkuvasti järjettömän vaikeiden kysymysten äärelle. Koen, että Saimin rakkaus on oikeasti suurta ja vilpitöntä ja hän haluaa leijonaäidin tavoin suojella tyttöjään. Samalla hän kamppailee oman häpeänsä ja syyllisyytensä kanssa.
