Arvio: Tommi Korpelan tähdittämä Isänpäivä on katkeransuloinen pieni helmi
Isänpäivä saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 6. maaliskuuta 2026.
Isänpäivä
Draama ****
Aleksi Salmenperä (Miehen työ, Jättiläinen, L/over – ikuisesti minun) ei ole vain yksi Suomen lahjakkaimmista ohjaajista ja käsikirjoittajista.
Salmenperä on myös tyyliltään yksi tunnistettavimmista elokuvantekijöistä, jonka tavaramerkkejä ovat briljantti, kaikesta turhasta riisuttu henkilöohjaus, sekä mustan huumorin sävyttämä humanismi, joka myötäelää rujoja ihmiskohtaloita pelkäämättä silti nauraa näiden kustannuksella.
Kaikki edellä mainittu löytyy myös Isänpäivä-elokuvasta. Salmenperän ja Tommi Korpelan viides pitkä yhteinen elokuva sai alkunsa, kun Korpelan tosielämän ystävä Tomi Lindfors valittiin sivurooliin vuonna 2018 valmistuneeseen Tyhjiöön.
Alkoholismille terveytensä menettänyt Lindfors teki Salmenperään niin suuren vaikutuksen, että ohjaaja ryhtyi kehittelemään omaa elokuvaa tämän ympärille. Salmenperä kutsuukin Isänpäivää myös ”Tyhjiö 2:ksi”.
Isänpäivässä Lindfors esittää Pelastusarmeijan palvelukodissa asuvaa Tinkeä, jonka paras ystävä on Korpelan tulkitsema hoitaja Veikko. Eräänä päivä Tinke saa kuulla olevansa mahdollisesti kahden teini-ikäisen kaksostytön isä.
Laura Birn esittää tyttöjen äitiä Saimia, joka ei halua lastensa olevan Tinken kanssa missään tekemisissä. Veikko on asiasta kuitenkin eri mieltä ja auttaa tyttöjä tutustumaan Tinkeen.
Todellisuus puskee läpi kuvien
Isänpäivä kysyy, voiko ihmistä pyyhkiä kokonaan pois tehtyjen virheiden vuoksi? Entä mikä on hyvän isyyden mittari? Riittääkö siihen, että haluaa olla läsnä viimeiset hetket hukkaan heitetyn elämän loppumetreillä?
Vaikka Tinken tarina on keksitty, se resonoi vahvasti todellisuutta. Lindfors esittää periaatteessa itseään tavalla, josta ei aina tiedä, milloin näytteleminen alkaa ja loppuu. Suoritus tihkuu eletyn pohjakosketuksen todistusvoimaa, joka saa elokuvan tuntumaan puolidokumentilta.
Myös Korpela ja Birn ovat erinomaisia, unohtamatta esikoisroolinsa tekeviä Vilja ja Varpu Rintasta. Kaksosten suoritus edustaa juuri sellaista pientä ja naturalistista ilmaisua, josta Salmenperä tunnetaan.
Vaikka Isänpäivä ei kuulukaan Salmenperän suurimpien saavutusten joukkoon, on se kenties tunnistettavin ja johdonmukaisin ohjaajan kaikista elokuvista. Sen tyyli, teemat ja tunnelma ovat kokonaisuus, jota ei voisi kuvitella vahingossakaan kenenkään muun tekemäksi.
O: Aleksi Salmenperä. N: Tommi Korpela, Tomi Lindfors, Laura Birn. (Suomi 2026). 99 min.
