Lapin sota vei Peter Franzénin isovanhempiensa kipeisiin muistoihin
Tunteet nousivat pintaan monta kertaa kuvausten aikana.
Vuonna 1999 Peter Franzén, 55, nähtiin yhdessä uransa hienoimmista rooleista elokuvassa Rukajärven tie. Franzén esittää Olli Saarelan ohjaamassa elokuvassa nuorta luutnanttia, joka johtaa tiedustelupartiota jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941.
Video: Peter kertoo sotaelokuvistaan
Nyt Franzén on palannut rintamalle, mutta täysin erilaisessa roolissa. Aku Louhimiehen ohjaama Lapin sota kertoo nimensä mukaisesti suomalaisten taistelusta entisiä aseveljiään saksalaisia vastaan näiden perääntyessä Pohjois-Suomesta vuoden 1944 lopulla ja polttaessa samalla kaiken tieltään.
Franzén esittää pastoria, jonka vaimo on löytänyt monen muun suomalaisen tavoin uuden rakkauden saksalaisesta sotilaasta. Tarina kertoo vihasta, joka kohtasi saksalaisten hylkäämiä naisia Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa. Naisia syytettiin myös vakoilusta, mikä johti kuolemantuomioon maanpetturuudesta.
– Tuskin heistä moni oli oikeasti vakooja, vaan kyse oli aidosta rakkaudesta. Suomessa on edelleen ihmisiä, jotka ovat syntyneet näiden suhteiden seurauksena, ja heidän traumojaan on ollut vaikea käsitellä. On useita syitä, miksei tätä tarinaa ole haluttu kertoa aiemmin, Peter pohtii Katsolle.
Lapin sota pohjaa Rukajärven tien tavoin Antti Tuurin romaaniin, vuonna 2012 julkaistuun Rauta-anturaan. Peter näkee elokuvissa muitakin yhtymäkohtia.
– Sain näyttää Rukajärven tien isoisälleni, joka antoi sille hyväksyntänsä ja kiitoksen, että teimme sen. Että emme olleet unohtaneet, mitä tapahtui. Lapin sota ei ole kaikille tuttu ja sen tapahtumat ovat painuneet enemmän unohduksiin. Niin kuin Rukajärven tie, uskon ja toivon, että myös tämä elokuva yhdistää suomalaisia riippumatta siitä, mikä on kenenkin ideologia.
Muistot heräsivät eloon
Aihe on Peterille läheinen myös siksi, että hän on itse kotoisin Lapista, Keminmaalta. Myös kuvauksia suoritettiin aivan näyttelijän kotikylän liepeillä.
– Lapissa sota elää yhä kaikkien muistoissa. Asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle ja jättävät kauheat, pitkät, kymmenien vuosien arvet.
Peter palasi lapsuuteensa vuoden 2010 esikoisromaanissaan Tumman veden päällä ja siitä 2013 ohjaamallaan elokuvalla.
– Se oli kotiinpaluuelokuva, joka kuvattiin oikeassa mummolassani ja lapsuudenkodissani. Lapin sota oli kuitenkin paluu isovanhempieni maailmaan ja heidän muistoihinsa sodasta ja varsinkin Tornion taistelusta. Kyseessä on paluu sukuni juurille.
Peter jakaa vahvan tarinan isoäidistään.
– Mummoni evakuoitui pienen lapsensa kanssa viimeisten joukossa pimeää rautatiesiltaa pitkin Haaparannalle. He harppoivat pölkkyjä pitkin edessä peruuttavan ruotsalaisjunan näyttäessä valoa, allaan musta Tornionjoki ja takanaan palava Tornio. Sain tästä vahvan näyn, kun kuvasimme kohtausta, jossa matkustamme karjajunalla Tornion ja Haaparannan väliä. Tunteet nousivat monesti pintaan, kun mietin toistavani samaa todellisuutta, mitä he elivät tuolloin. Se oli karvoja nostattavaa, Peter kuvailee.
Suunnitelmat on tehty rikottaviksi
Franzénin ja Louhimiehen yhteistyö käynnistyi vuonna 2002 elokuvalla Kuutamolla. Sen jälkeen Peter näytteli Louhimiehen palkitussa Irtiottoja-sarjassa vuonna 2003. Miesten kolmatta yhteistyötä saatiin kuitenkin odottaa yli 20 vuotta ennen kuin Konflikti-sarja julkaistiin vuonna 2024.
– Pitkä tauko ei johtunut siitä, ettei oltaisi tultu toimeen keskenämme. Päinvastoin, olen aina pitänyt Akusta ja työskentelystä hänen kanssaan. Akulla on intuitiivinen työprosessi, jossa tehdään ensin niin kuin on sovittu, sitten tehdään toisella tavalla ja lopulta rikotaan kaikki. Vaikka kyseessä on massiivinen tuotanto, niin Aku ei koskaan vaadi, että suunnitelmissa pitäisi pysyä orjallisesti. Hän suosii heittäytymistä, suoruutta ja avonaisuutta. Kuunteleminen on Akulle myös tärkeää, Peter kehuu ohjaajaa.
Sotaisista rooleista palautuminen on Peterille tuttua jo monen elokuvan jälkeen.
– Ne ovat lopulta kaikki vain ihmisiä äärimmäisissä poikkeustilanteissa. Olen yrittänyt löytää metodin, jolla saa putsattua kovalevyn ja kevennettyä tunnetaakkaa, mitä kertyy jokaisesta roolista. Mutta ainahan sieltä jää muistoja, muistumia ja painaumia, joista jotkut ovat mieluisampia kuin toiset. Jokaisesta roolistahan pitää tykätä, että niitä jaksaa tehdä uskottavasti.
Ohjaaminen kiinnostaa edelleen
Franzén ei ole ohjannut elokuvia esikoispitkänsä jälkeen, mutta haaveilee kameran taakse palaamisesta.
– Minulla on edelleen oma tuotantoyhtiö, ja paljon on ollut läheltä piti -tilanteita. Tämä ala ei ole kuitenkaan helppo, muutenhan leffoja tekisivät kaikki. Koko ajan olen kirjoittanut omia juttuja, treatmentejä ja käsikirjoituksia. Usein pitää odottaa kuitenkin vuosia, että mitään tapahtuu. Onneksi olen oppinut kärsivällisyyttä jo kauan sitten.
Peter on tehnyt yli 30-vuotisen uransa aikana paljon myös kansainvälisiä rooleja, jotka ovat vieneet hänet näyttelemään Sean Pennin kaltaisten tähtien rinnalle. Ulkomailta tulee edelleen tarjouksia ja kutsuja koekuvauksiin.
– Olen käynyt koekuvauksissa, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Viime vuoden pyhitin oikeastaan vain Lapin sodalle, jonka aikataulu muuttui monta kertaa ja siihen piti aina mukautua. Nyt näyttää kuitenkin lupaavalta, että eräs kansainvälinen yhteistyö tapahtuu pian, ehkä kaksikin, mutta ainakin yksi ensi keväänä. Niistä ei voi kuitenkaan kertoa vielä enempää.
Peter ei myöskään tiedä onko hänen hahmonsa mukana Konfliktin toisella kaudella.
– Tiedän, että sitä ollaan tekemässä, mutta en tiedä olenko siinä mukana, vaikka hahmoni jäikin elooon. Kävi miten kävi, mielenkiintoista nähdä, mitä siitä saadaan aikaan.
