Diane Keatonin rakkauselämä oli karikkoinen – Al Pacino särki sydämen
Tyyli-ikoni pysyi läpi elämänsä aviottomana ja kasvatti yksin adoptiolapsensa.
Oscar-palkittu näyttelijä Diane Keaton menehtyi lauantaina 11. lokakuuta Kaliforniassa. Hän oli kuollessaan 79-vuotias.
Videolla Oscar-palkintojen lyhyt historia.
Dianen kuolinsyytä ei ole toistaiseksi kerrottu julkisuuteen.
Hänen pitkäaikainen ystävänsä Carole Bayer Sager paljasti People-lehdelle näyttelijän laihtuneen rajusti viime viikkojen aikana.
Lähipiirin mukaan Dianen terveys oli viime kuukaudet heikentynyt äkillisesti, mutta perhe halusi pitää asian yksityisenä. Edes kaikki näyttelijän läheisimmistä ystävistä eivät olleet tietoisia hänen tilastaan.
Pian suru-uutisen jälkeen amerikkalaismedioissa uutisoitiin, että lauantaiaamuna Dianen kotoa oli soitettu hätäkeskukseen.
Kuolema on ollut äkillinen ja odottamaton, sillä aamulla hieman kello kahdeksan jälkeen hätäkeskus sai ensihoidolta ilmoituksen henkilön poismenosta.
Dianesta tuli tunnettu elokuvatähti 1970-luvulla, ja vuonna 1978 hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla Woody Allenin ohjaamasta elokuvasta Annie Hall.
Pitkällä urallaan Diane näytteli useissa menestyselokuvissa, kuten Kummisetä-trilogia, Punaiset (1981), Morsiamen isä (1991), Hylättyjen vaimojen kerho (1996) ja Jotain annettava (2003).
Diane oli äidin tyttö
Diane, omalta sukunimeltään Hall, syntyi 5. tammikuuta 1946 Los Angelesissa. Hän oli neljälapsisen perheen esikoinen. Perheen John-isä oli rakennusinsinööri ja Dorothy-äiti kotirouva.
Diane ihaili äitiään, joka oli kaunis ja taiteellinen.
– Äiti oli aina rohkaiseva ja antoi minun käydä läpi varsin kehittymättömiä ajatuskulkuja. Kerran kerroin äidille, miten turhauttava isä mielestäni oli. Isän mukaan en tehnyt koskaan mitään oikein.
– Äiti oli erilainen. Hän ei arvostellut minua eikä yrittänyt sanoa, mitä minun piti ajatella. Hän antoi minun ajatella itse, Diane kertoi muistelmissaan Nyt ja aina (Otava, 2012).
Näyttelijäuransa Diane aloitti lukionäytelmästä Viettelysten vaunu.
– Näin, miten yllättynyt isäni oli kömpelöstä tyttärestään. Sama tyttö oli reputtanut algebran ja romuttanut uuden Fordin, Diane muisteli elämäkerrassaan.
College-opinnot jäivät kesken, kun Diane muutti New Yorkiin keskittyäkseen näyttelijän uraan. Taiteilijanimekseen hän otti äitinsä tyttönimen Keaton.
Musikaalitähdestä Oscar-voittajaksi
Vuonna 1968 Diane pääsi varanäyttelijäksi Hair-musikaaliin Broadwaylla.
Pestiä kesti yhdeksän kuukautta, minkä jälkeen hän haki koekuvausten kautta Woody Allenin näytelmään Kerta vielä, Sam. Roolistaan Diane ansaitsi Tony-palkintoehdokkuuden.
Woodyn kanssa Diane teki teatteriteoksen jälkeen kaikkiaan kahdeksan elokuvaa, joista Annie Hall toi hänelle Oscar-palkinnon.
Valkokankaalla Diane debytoi Cy Howardin ohjaamassa romanttisessa komediassa Rakastajia ja muita veijareita (1970).
Viimeistään vuonna 1972 kaikki tiesivät, kuka on Diane Keaton, kun hän nappasi roolin Francis Ford Coppolan Kummisedästä. Kay Adamsin rooliin hän palasi vielä kahdessa myöhemmin tehdyssä Kummisetä-elokuvassa.
Diane oli myös ohjaaja. Hänen ohjauksiaan ovat muun muassa Heaven (1987), Unstrung Heroes (1995) ja Soitellaan (2000). Mainittakoon, että myös yksi hittisarja Twin Peaksin jaksoista on Dianen ohjaama.
Oscar-palkinnon lisäksi Diane voitti uransa aikana Bafta- ja Golden Globe -palkinnot sekä oli ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi.
Kaikkiaan Diane näyttelijä lähes 80 elokuvassa.
Hänen viimeiseksi työkseen jäi viime vuonna ensi-illan saanut Castille Landonin ohjaama Summer Camp.
Al Pacino oli elämän suurin sydänsuru
Kummisetä-elokuvista Diane kantoi muistoa lähinnä vastanäyttelijästään Al Pacinosta, johon hän rakastui korviaan myöten.
– Ensimmäinen asia, johon kiinnitin Alissa huomiota, oli hänen nenänsä. Se oli pitkä kuin kurkku. Muistan vain sen upean roomalaisen nenän ja kasvot, jotka tekevät vaikutuksen vielä nytkin.
– Kurja juttu, ettei hän ollut vapaa, mutta enhän minäkään ollut. Siitä huolimatta Al Pacino oli seuraavat parikymmentä vuotta minun ainoa toistuva ”saavuttamaton suuruuteni”, Diane kirjoitti muistelmissaan.
Diane painosti Alia naimisiin, mutta mies väisteli sitoutumista.
– Kaksi kuukautta isäni kuoleman jälkeen Al tunnusti terapeutin vastaanoton turvissa asian, jonka olin kai aina tiennyt: hänellä ei ollut aikomustakaan mennä kanssani naimisiin.
– Hän halusi irti suhteesta, ja sen hän sai. Hän pääsi irti. Katselin, miten hän käveli Kalifornian aurinkoon taakseen vilkaisematta.
Rakkaus Woody Alleniin alkoi jo teininä
Diane tapasi Woody Allenin vuonna 1968 Broadhurstin teatterissa, kun hän osallistui Vielä kerran, Sam -näytelmän esiintymiskokeeseen.
Jo harjoitusten aikaan Diane rakastui Woodyyn.
– Olin rakastunut häneen jo ennen kuin edes tunsin häntä. Hänhän oli Woody Allen. Koko perheellämme oli tapana kerääntyä tv:n ympärille ja katsella, kun hän esiintyi Johnny Carsonin Show’ssa.
– Minuun vetosivat nimenomaan hänen käyttäytymisensä, hänen eleensä, hänen kätensä, hänen tapansa yskähtää ja katsoa alaspäin kuin itseään väheksyen kertoessaan vitsejä. Ja Woody tottui minuun. Hän ei voinut itselleen mitään; hän rakasti neuroottisia tyttöjä, Diane on kertonut.
Kaksikon eroon ei liittynyt draamaa. Heidän välillään säilyi ystävyys loppuun asti.
– Kaipaan Woodya. Hän kauhistuisi, jos tietäisi, miten paljon välitän hänestä. Olen tarpeeksi fiksu ollakseni puhumatta asiasta. Tiedän, että häntä suorastaan inhottaa kiintymykseni groteskius.
– Minkä minä sille voin? Minä rakastan häntä edelleen. Tulen aina olemaan hänen valopäänsä, hirviönsä, Cosmo-pimunsa, hänen yksinkertaisesti yksinkertaisin elinkumppaninsa ja majuri Ääliö, Diane totesi vielä yli 60-vuotiaana.
Salasi vuosia syömishäiriön
Nuorena näyttelijänä Diane kärsi vuosia bulimiasta. Muistelmissaan Nyt ja aina hän kertoi olleensa taitava salaamaan syömishäiriönsä jopa silloiselta kumppaniltaan Woody Allenilta.
– Woodylla ei ollut hajuakaan, mitä puuhailin hänen kylpyhuoneensa yksityisyydessä. Hän kyllä ihmetteli huomattavaa ruokahaluani ja sanoi, että minä totisesti osasin ”sulloa ruokaa sisääni”.
– Olin aina valpas ja varuillani ja pidin huolen, ettei hän saanut minua kiinni, näyttelijä kertoi.
Vuosikaudet Dianen rutiini oli työntää sormensa kurkkuun kolme kertaa päivässä ja antaa ylen.
Hän näki itsensä uhrina, väärinymmärrettynä hahmona. Hän valehteli itselleen ja muille.
– Uhrasin viisi vuotta elämästäni raivokkaalle nälälle, joka oli tyydytettävä hinnalla millä hyvänsä. Elin eristäytyneisyyden varjossa vankilassa, jonka olin itse rakentanut salaisuuksista ja valheista.
Diane voitti bulimian. Hänestä tuli kasvissyöjä, jota ei kiinnosta kokkailu.
– Bulimian voittaminen on melkein yhtä kummallista kuin sen orjana eläminen. Entisistä himoistani ei ole mitään jäljellä. Korkeintaan hienoinen epäluulo koko ravinnon nauttimisen prosessia kohtaan, Diane kirjoitti.
Warren Beatty vei Dianelta jalat alta
Erottuaan Al Pacinosta Diane seurusteli viisi vuotta Hollywoodin naistensankari Warren Beattyn kanssa.
Parin ensikohtaaminen tapahtui Warrenin ohjaaman ja tähdittämän Taivas saa odottaa -elokuvan koekuvauksissa.
Naispääosarooli olisi ollut Dianen, mutta hän valitsikin roolin trillerissä Etsin sinua Mr. Goodbar (1977).
Diane oli jättänyt Warreniin lähtemättömän vaikutuksen, ja mies alkoi soitella hänen peräänsä. Tammikuussa 1978 he aloittivat suhteen.
– Sanoin itselleni, että se oli vain väliaikaista. Totta kyllä, hän oli terävä, terävä kuin lakimies. Ja totta kyllä, hän oli edelleen aivan mielettömän tyrmäävän ihana.
– Oman romanssini Warrenin kanssa ei ollut määrä kestää kovin pitkään. Meidän ongelmamme ei ollut ympäristö. Se oli luonne. Myönnän, että meidän erilaiset maailmamme törmäsivät yhteen.
Äidiksi viisikymppisenä
Diane ei koskaan avioitunut tai saanut biologisia lapsia.
Kuusi vuotta sitten hän pohti aviottomuuttaan People-lehdessä.
– Luulen olevani ainoa omassa sukupolvessani, joka on ollut sinkku koko elämänsä. Olen iloinen, etten mennyt naimisiin ja olen varma, että kumppanini ovat myös.
– Muistan, kun lukiossa eräs kaveri tuli luokseni ja sanoi: ”Jonain päivänä sinusta tulee hyvä vaimo”. Minä ajattelin siihen: ”En halua olla vaimo”.
Perheettömäksi Diane ei jäänyt, sillä hänellä oli kaksi adoptiolasta Dexter ja Duke.
– En uskonut, että olisin koskaan valmis äidiksi. Äitiys ei ole ollut tarve, jota en olisi pystynyt vastustamaan. Se oli enemmänkin ajatus, jota olin miettinyt pitkään. Sitten syöksyin siihen, Diane totesi vuonna 2008 vanhemmuudesta Ladies’ Home Journalissa.
Dexter-tytär syntyi joulukuussa 1995. Lapsi oli vain muutaman päivän ikäinen päästyään adoptioäitinsä käsivarsille.
– Dexter tuli luokseni korissa, jossa oli kahtokahvat. Aivan ensimmäisenä ajoimme lastenlääkärin vastaanotolle. Kun asetin hänet uuteen autoon turvaistuimeen, hän näytti huolestuneelta: olihan hän lentänyt maan halki tapaamaan naista, jota hänen pitäisi oppia kutsumaan äidiksi, Diane muisteli kirjassaan.
Dianen Duke-poika syntyi helmikuussa 2000, ja seuraavana vuonna hänestä tuli osa Keatonin-perhettä.
– On järkyttävää, miten murehdin nyt asioista eri tavalla. Ennen lapsia jos murehdin, koski se vain itseäni. Vanhempana murehdin jatkuvasti, näyttelijä avautui vuonna 2005 äitiydestä Life Magazinelle.
Androgyyni tyyli-ikoni
Diane Keatonia muistellessa ei voi sivuuttaa hänen tyyliään.
Hän pukeutui kuin androgyyni Annie Hall, mutta todellisuudessa tyyli oli hänen omansa. Tästä Diane Keaton -tyylistä hän piti kiinni niin valkokankaalla kuin sen ulkopuolella.
Miesten vaatteet inspiroivat Dianea. Hän oli aina cool, itsenäinen ja omanlaisensa nainen.
Viime vuonna julkaistussa kirjassa Diane Keaton: Fashion First (Rizzoli) näyttelijä paljasti kopioineensa tyylinsä Dorothy-äidiltään.
Itse muotisuunnittelija Ralph Lauren kirjoitti Dianen muotikirjan esipuheen.
– Minulle annetaan usein kunnia Dianen pukeutumisesta hänen Annie Hall -roolissaan. Annien tyyli oli Dianen tyyli. Hyvin monivivahteinen.
– Hän rakasti lierihattuja, ylisuuria miesten takkeja, solmioita, neuleita, liivejä ja cowboy-saappaita, suunnittelija kuvaili.
