Traagisen elämän elänyt Robert Redford syytti itseään lapsensa kuolemasta
Näyttelijä koki kaksi suurta rakkautta.
Oscar-palkittu ohjaaja, näyttelijä ja ympäristöaktivisti Robert Redford menehtyi aiemmin tällä viikolla 89-vuotiaana. Hän kuoli kotonaan Utahissa tiistaina 16. syyskuuta.
Videolla näyttelijä Ulla Tapaninen kertoo ikimuistoisista juhlistaan.
Robert syntyi 18. elokuuta 1936 Santa Monicassa Kaliforniassa kirjanpitäjä Charles Redford Seniorille ja Martha Woodruff Redfordille.
Redfordin-suvun juuret olivat protestanttisessa Englannissa. Näyttelijän esivanhemmat Elisha ja Mary Ann jättivät Euroopan paremman elämän toivossa ja asettuivat vuonna 1849 Yhdysvaltain itärannikolle Connecticutiin.
Hollywoodin komea kultapoika kuvaili itseään rumaksi lapseksi, jolla oli punainen tukka ja pisamia. Häntä kiusattiin armottomasti ja hän kärsi keskittymisvaikeuksista.
Robertilla oli kapinallinen luonne jo lapsena. Kun kotikulmien poikaryhmä yllytti häntä hyppäämään talon katolta, Robert hyppäsi. Hän selvisi typerästä tempusta täpärästi hengissä.
Ollessaan 11-vuotias Robert sairastui polioon. Lapsihalvauksenakin tunnettu polio on tarttuva virustauti, joka vaurioittaa hermostoa ja voi aiheuttaa halvaantumisen.
Teini-iässä Robert alkoi pyöriä poikajengin mukana. Porukan mukana hän ajautui laittomuuksiin. Nuoret murtautuivat rakennuksiin ja varastelivat.
Koulussa hänen oli vaikea pärjätä ja sai hanttihommista tuli aina lähtöpassit.
– En koskaan ollut hyvä oppilas. Oli vaikea istua ja kuunnella puhetta. Halusin olla ulkona, oppia kokemuksista ja seikkailla, näyttelijä kertoi vuonna 2011 AARP:lle antamassaan haastattelussa.
Urheilullinen Robert kuitenkin valmistui lukiosta vuonna 1954 ja jatkoi urheilustipendin turvin Coloradon yliopistoon.
Samana vuonna perhettä kohtasi tragedia, kun Robertin Martha-äiti menehtyi verenmyrkytykseen.
Äkillinen kuolema lakaistiin kuin maton alle. Asiasta ei saanut puhua, oli vain jatkettava eteenpäin.
– Äidin kuolema oli hirveä järkytys. Se tuntui niin epäreilulta. Oudolla tavalla se myös vapautti minut lähtemään omille teilleni, mitä olin jo pitkään halunnut tehdä, Robert on kertonut.
Haave taiteilijaelämästä Euroopassa
Yliopistossa elämä muuttui sotkuiseksi, kun viina astui kuvioihin.
Tilanne riistäytyi käsistä, ja lopulta Robert erotettiin juopottelun takia vain reilun vuoden kestäneiden opintojen jälkeen.
Aikuistuessaan Robert hakeutui yhä enemmän taiteen pariin.
Jonkin aikaa hän asui eri puolilla Eurooppaa kokeillen elämää kuvataiteilijana myyden töitään kaduilla. Taiteilijan ura ei saanut tuulta alleen ja rahapulassa nuorukainen palasi kotimaahansa.
– Sen puolentoista vuoden aikana Euroopassa kypsyin. Kun palasin Yhdysvaltoihin, kyseenalaistin asioita, mikä johdatti minua aktivismiin.
Alkuun Robert opiskeli New Yorkissa kuvataidetta.
– En koskaan kuvitellut ryhtyväni näyttelijäksi. Halusin saada taidekoulutuksen, jotta voisin palata Eurooppaan maalaamaan, hän on sanonut.
Tšehovin näytelmä Lokki muutti nuoren miehen suunnan. Jokin hänen sisimmässään loksahti paikoillaan ja rakkaus teatteriin syttyi.
Otettuaan näyttelijäkursseja teatterikoulussa, alkoi Robert saada pieniä rooleja Broadwaylla.
Debyyttirooli oli vuonna 1959 näytelmässä Tall Story, joka seuraavana vuonna nähtiin valkokankaalla Anthony Perkinsin tähdittämänä nimellä Tytöt pitävät pitkistä pojista.
Vuonna 1962 Robert ansaitsi ensimmäisen Emmy-ehdokkuutensa tv-sarjasta Voice of Charlie Pont.
Seuraavina vuosina hän näytteli isojen tähtien rinnalla, kuten Natalie Woodin, Charles Bronsonin, Jane Fondan ja Marlon Brandon vastanäyttelijänä.
Todellista läpimurtoaan Robert joutui odottamaan vuoteen 1969, kun hän näyttelijä Paul Newmanin rinnalla rikoslänkkärissä Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat.
Kahden lapsen kuolemat
Robert oli parikymppinen yliopisto-opiskelija, kun hän solmi ensimmäisen avioliittonsa opiskelijakaverinsa Lola Van Wagenin kanssa.
The Telegraph -lehdelle näyttelijä paljasti vuonna 2001, että köyhän hääparin oli lainattava auto päästäkseen kotiin vihkiseremoniasta.
Kun Robert oli saanut jalkaa oven väliin näyttelijänä, hänestä tuli isä. Esikoispoika Scott Anthony syntyi vuonna 1959, mutta menehtyi kätkytkuolemaan vain muutaman kuukauden ikäisenä.
– Se oli rankkaa. Olimme niin nuoria. Olin saanut ensimmäisen teatterityöni, josta maksettiin huonosti. Emme tienneet kätkytkuolemasta mitään, vaan luulimme tehneemme jotain väärin.
– Vanhempana syytin itseäni. Se aiheutti haavoja, jotka tuskin ovat koskaan parantuneet, Robert avautui vuonna 2011 AARP:lle.
Menetyksen jälkeen Robert ja Lola saivat vielä vuosina 1960-1970 kolme lasta yhdessä: Shaunan, Amyn ja David Jamesin.
Myöhemmin Robert kuvasi avioliittoaan suurena rakkautena, kiintymyksenä ja ystävyytenä.
Yhteisestä päätöksestä pariskunta kuitenkin lähti asiasta julkisuuteen hiiskumatta eri suuntiin 1980-luvun alkupuolella.
Robertia ja Lolaa kohtasi toinen tragedia viisi vuotta sitten, kun heidän James-poikansa menehtyi syöpään vain 58-vuotiaana.
Kahden ympäristöaktivistin liitto
Toisen avioliittonsa Robert solmi pitkäaikaisen naisystävänsä, saksalaissyntyisen multimediataiteilija Sibylle Szaggarsin kanssa vuonna 2009.
Pari tapasi vuonna 1996 Utahissa Sundance Mountainin hiihtokeskuksessa, jonka kulmille he asettuivat myöhemmin yhdessä asumaan.
Robertin tavatessaan Sibylle tiesi Hollywood-tähden, mutta ei ollut katsonut yhtäkään tämän elokuvaa.
Ennen ensimmäisiä illallistreffejä hän vuokrasi hotellilta useita Robertin elokuvia ja katsoi niistä vartin pätkät siltä varalta, että näyttelijä haluaisi keskustella työstään. Ei halunnut.
– Se oli hieno alku parisuhteelle. Kaksi ihmistä kohtasivat toisensa ja löysivät yhteyden ihmisinä, eivät julkisuuden kautta.
– Sibylle on hyvin erityinen ihminen. Hän on minua nuorempi ja eurooppalainen, mistä pidän, näyttelijä on kuvaillut rakastettuaan AARP:ssa.
Sibyllen kautta Robertille avautui uudenlainen maailma.
Heitä yhdisti intohimo ympäristöasioihin, ja yhdessä he perustivat vuonna 2015 voittoa tavoittelemattoman järjestön The Way of the Rain.
Se tuottaa esityksiä, jotka edistävät yleistä tietoisuutta ympäristönsuojelusta.
