HS-toimittajien kohujutun karut taustat: Vehkeilyä, tuhottu läppäri ja lopulta tuomio
Seiska selvitti HS:n toimittajien harvinaisen maanpetosrikoksen aikajanan sekä sen, missä vaiheessa toimittaja Tuomo Pietiläinen sai salatut paperit, miksi tiedustelupäällikkö Georgij Alafusoff raivosi sekä mitä tapahtui Laura Halmisen kellarissa.
Oikeuden asiakirjojen perusteella on selvinnyt, että Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläisen motiivi Viestikoekeskus-artikkelille sekä sen jatkojutuille oli se, että hän pyrki tuomaan esiin vuoden 2017 valmisteilla olleen tiedustelulain epäkohdat.
Hänen toimittajakollegansa Laura Halminen sanoi sen vielä suoremmin.
Oikeuden asiakirjojen mukaan hän kertoi toimituksen ulkopuoliselle henkilölle ”yrittäneensä tasapainotella ja minimoida haittoja, ettei koko lakihanke vesittyisi”.
Sai vinkin tietopyyntöihin
Maanpetosrikokseen johtanut tapahtumaketju alkoi helmikuun 10. päivänä 2017, jolloin Pietiläinen oli pyytänyt Puolustusvoimain arkistosta henkilötiedusteluun ja Viestikoelaitoksen toimintaan liittyviä asiakirjoja.
Hän oli pyytänyt tietoja Viestikoelaitoksen budjetista, henkilöistä ja organisaatiosta. Pyyntö evättiin 9.3.2017 sillä perusteella, että tiedot olivat salassa pidettäviä.
Käräjäoikeuden mukaan Pietiläinen osasi pyytää kyseisiä, yksityiskohtaisia tietoja oman lähteensä antaman vihjeen perusteella.
– Hän oli saanut mainituilta henkilölähteiltään vinkin tehdä Puolustusvoimille tietopyynnön aihealuetta koskevista asiakirjoista, tuomiossa kerrotaan.
Myöhemmin edesmenneen tiedustelupäällikkö Martti J. Karin muistelmissa tuli julkisuuteen tieto, kuinka tiedustelulain valmistelu rassasi hänen silloista esimiestään Georgij ”Fusse” Alafuzoffia. Martti J. Kari johti tuolloin Viestikoelaitosta.
– Kun teimme taustatöitä tiedustelulainsäädännön tarpeita varten, Fusse huusi minulle: ”Sinä et tule koskaan saamaan sitä haluamaasi saatanan lakia”, Kari kertoi postuumisti julkaistuissa Käsikirjoitukset eivät pala -muistelmissaan (toim. Laura Halminen, Docendo 2024).
Kirjassa Kari hämmästelee, kuinka hän yritti työskennellä tiedustelun yhteisen tavoitteen hyväksi, mutta sai siitä hyvästä pomoltaan haukut.
– Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi Fusse vastusti tiedustelulainsäädäntöä, Kari jatkaa kirjassaan.
Samalla hän kertoo, että ”Fussen” asenne näkyi ”parissa muussakin kehittämishankkeessa”.
– Minusta Fusse ei halunnut Suomen sotilaallisista kyvyistä ”liian” hyviä. Uskon, että Suomen Nato-kumppanit ja heidän toimintansa ovat aiheuttaneet hänelle närästystä.
STT:n tietojen mukaan venäläiset sukujuuret omaavaa mutta Suomessa syntynyttä Alafuzoffia epäiltiin HS:n lähteeksi. STT:n tietoja ei ole koskaan virallisesti vahvistettu.
Pietiläisen ja Alafuzoffin yhteys oli syntynyt jo vuonna 2014, kun Pietiläinen oli haastattelut tiedustelupäällikköä Brysselissä.
Sekä Pietiläinen että Halminen vetosivat oikeudessa lähdesuojaansa.
Kanniskeli leimapapereita
Pietiläinen oli saanut kieltävän vastauksen tietopyyntöönsä 9.3.2017, mutta jo huhtikuussa hän kuitenkin kanniskeli kainalossaan vastaavanlaisia, salaisia punaleima-papereita.
Näitä salaisia papereita hän ja toimittajakollega Laura Halminen hyödynsivät kuuden artikkelisarjan kokonaisuudessa, joista Viestikoekeskuksesta kertova juttu julkaistiin ensimmäisenä.
Dokumentit oli luokiteltu salaisiksi tai jopa erittäin salaisiksi. Siten luokiteltuja asiakirjoja näkee vain pieni ja rajattu joukko, eikä niitä koskaan tuoda Puolustusvoimien seinien ulkopuolelle.
Oikeuden papereista selviää, että myös Halminen oli tietoinen perusteista, joilla Puolustusvoimat eväsivät Pietiläisen helmikuisen tietopyynnön.
Huhtikuussa 2017 Pietiläinen aktivoitui kahdella rintamalla: julkaisemalla lisää juttuja tiedustelulain uudistamisesta sekä värväämällä Halmisen apurikseen.
Muun muassa huhtikuun 13. päivänä Pietiläinen julkaisi näkökulmakirjoituksen: Ministerit kiirehtivät uutta tiedustelulakia, jota itsekään eivät tunne.
Huhtikuun 18. päivänä HS julkaisi Pietiläiseltä kaksi artikkelia: Kirjeet auki ja salaisia vierailuja työpaikalle – Supolle ja Puolustusvoimille ehdotetaan uusia tiedustelulakeja, sekä näkökulmakirjoituksen: ”Saammeko koskaan tietää, onko Supo käynyt salaa työpaikallamme?”
Pietiläisen lukuisista tiedustelulakiin liittyvistä artikkeleista ja näkökulmakirjoituksista on pääteltävissä, että toimittaja suhtautui tulevaan lakiuudistukseen skeptisesti.
Rivit vuotivat heti
Huhti-toukokuussa 2017 Pietiläinen oli antanut Halmiselle nipun salaisia papereita ja kertonut juttuideastaan.
– Pietiläinen oli kysynyt, haluaisiko Halminen tulla mukaan siihen projektiin. Hän oli saanut Pietiläiseltä silloin tutustuttavakseen juttuhanketta koskevan, noin 120 paperin nipun, joka oli sisältänyt sekalaisessa järjestyksessä muun ohella kuvakaappauksia tai tekstiotteita Puolustusvoimien sotilastiedustelun noin 10 vuotta vanhoista, salassa pidettäviksi merkityistä asiakirjoista sekä niiden lomassa olevia muistiinpanoja.
– Halminen oli ymmärtänyt Pietiläiseltä, että siinä nipussa oli vain murto-osa juttuhankkeen kaikesta aineistosta, käräjäoikeuden tuomiossa kerrataan tapahtumien kulkua.
Lähes saman tien Halminen oli vuotanut HS:n juttuhankkeen ja salaiset punaleimaparit toimituksen ulkopuolelle, Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa työskennelleelle miehelle. Halminen oli ottanut aineistosta valokuvia, jotka mies oli toimittanut Puolustusvoimien vastatiedusteluosastolle.
Valokuvissa oli 10 asiakirjaa, diaesityksiä ja muistioita. Mies oli ollut näkemästään järkyttynyt.
Pöytäkirjoista selviää, että toukokuussa Halminen oli näyttänyt miehelle koko aineiston kotonaan. Tällöin mies oli kuvannut aineiston ja luovuttanut sen kokonaisuudessaan vastatiedusteluosastolle.
Halminen vuoti tietoa Puolustusvoimien miehelle koko projektin ajan.
Todistajana olleen miehen mukaan he olivat tavanneet useamman kerran loppuvuoteen 2017 mennessä, ja jokaisella tapaamisella he olivat käsitelleet kyseistä materiaalia. Lisäksi mies oli saanut nähtäväkseen muutakin aineistoa, kuten excel-taulukoita.
Esihenkilöiltä lupa työhön
Vaikka Halminen oli jo projektin alkuvaiheessa vuotanut toimituksellista tietoa talon ulkopuoliselle, keväällä 2017 hän sanoi Pietiläiselle harkitsevansa lähtöä mukaan juttuprojektiin.
Halminen oli kiinni uutistoimituksen deskityössä, joten hän epäili ylipäätään mahdollisuuksiaan osallistua hankkeeseen.
Halmisen kertoman mukaan Pietiläinen oli palannut hankkeeseen syksyllä 2017 ”toistuvasti, muutaman viikon välein”. Hän kertoi kokeneensa tilanteen ahdistavaksi, mutta lähti lopulta projektiin mukaan.
Koska heillä molemmilla oli eri esihenkilöt, Halmisen irrottaminen aiemmista työtehtävistä vaati töiden uudelleen organisointia sekä lupia esihenkilöiltä.
Marraskuun 24. päivänä Pietiläinen oli lähettänyt HS:n silloiselle esihenkilölleen Kalle Silfverbergille, Halmisen esihenkilölle ja silloiselle HS:n toimituspäällikkö Erja Yläjärvelle suunnitelman hänen ja Halmisen juttukokonaisuudesta.
Kiirehti julkaisuja
Pietiläinen oli perustellut tiheää, päivän välein julkaistavaksi suunniteltua juttusarjaa lähestyvällä tiedustelulakien uudistuksella.
Kaikki kuusi artikkelia oli tarkoitus julkaista ennen joulua 2017, päivän välein.
Ensimmäinen artikkeli Viestikoekeskus (julkaisuaikataulu 16.12.) Yhteistyö (17.12.), Vankilennot (18.12.), Valetukiasemat (19.12.), Henkilötiedustelun kouluttaminen ja kriisinhallinta (20.12.) sekä Karkotukset (21.12.)
Artikkelit olivat jo toimituksen julkaisujärjestelmässä. Hovioikeuden mukaan artikkeleissa oli jopa erittäin salaiseksi luokiteltua tietoa.
Tämänkaltaisen tiedon äärelle pääsee lähinnä presidentti ja kenraalikunta.
Pietiläisen mukaan juttusarjassa oli tarkoitus selvittää tutkivan journalismin keinoin silloin valmisteilla olleiden tiedustelulakien yhteiskunnallista merkitystä, erityisesti sotilastiedustelun tekemän tietoverkko- ja henkilötiedustelun kannalta.
Kiireistä julkaisuaikataulua Pietiläinen oli perustellut nimenomaan sillä, että vuonna 2015 alkaneiden tiedustelulakien uudistaminen oli valmistumassa vuodenvaihteessa 2017–2018. Tästä syystä Pietiläinen oli pitänyt tärkeänä saada juttusarja julki ennen lainvalmistelun päättymistä.
Kriittinen ote
Jo pitkin syksyä Pietiläinen oli julkaissut HS:ssä lukuisia artikkeleita, joissa käsiteltiin kriittisesti tiedustelulakiuudistusta.
Hän muun muassa selvitti, ketkä olivat käyneet eduskunnassa lobbaamassa kyseistä lakia, ja julkaisi artikkelin yhteydessä nimilistan. Pietiläisen listalta löytyivät muun muassa tiedustelujohtaja Harri Ohra-aho sekä apulaistiedustelujohtaja Martti J. Kari sekä tieto siitä, keitä kansanedustajia he olivat tavanneet.
Marraskuussa 2017 Pietiläisen haastattelussa professori Martin Scheinin väitti, että ”30 tiedustelulakien pykälää on ristiriidassa perustuslain kanssa”.
Joulukuun 5. päivänä Pietiläinen uutisoi: ”Voiko Supo kuunnella puhelintasi ja jättää kertomatta siitä? Näissä tilanteissa se on mahdollista, jos hallituksen esitys toteutuu”.
Joulukuun 8. päivänä hän julkaisi artikkelin, jonka otsikko kuului: ”Kansalaisille ei ehdotonta oikeutta tietää itseensä kohdistuneesta tiedustelusta – Supo ja Puolustusvoimat voisivat tehdä salaisia vierailuja työpaikoille”.
Joulukuun 12. päivänä HS julkaisi Pietiläiseltä: ”Suojelupoliisi haluaa perustaa vakoilukoulun”.
Tiedustelupäällikkö varoitti
Samana päivänä, joulukuun 12., Halminen oli ollut yhteydessä Puolustusvoimien silloiseen tiedustelupäällikköön Harri Ohra-ahoon Valetukiasemat-jatkoartikkelin tiimoilta.
Tuolloin Halminen oli omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa saanut tietää, että salassa pidettävien asiakirjojen paljastaminen voisi olla rangaistava teko.
Halminen oli jopa etsinyt lisätietoa netistä sekä laittanut samana päivänä sähköpostin Pietiläiselle, jossa oli ehdottanut yhteydenottoa työnantajan juristeihin.
Pietiläinen lupasi kysyä asiaa toimittajakollegaltaan, mutta Halmisen huolta ei pidetty aiheellisena.
Esihenkilö Silfverberg puolestaan oli ymmärtänyt, että tiedustelupäällikkö olisi yrittänyt uhkailla estääkseen jutun julkaisemisen.
Vesittyykö lakihanke?
Vain kaksi päivää ennen Viestikoekeskus-jutun julkaisua, Halminen oli ollut yhteydessä Ohra-ahoon, joka oli edelleen korostanut, etteivät yksityiskohtaiset tiedot kyseiseen artikkeliin liittyen ole julkisuuslain mukaan julkisia.
Samana päivänä Halminen vuoti jälleen tietoa tutulle toimituksen ulkopuoliselle miehelle.
Hän näytti miehelle Viestikoekeskus-artikkelin luonnoksen ja kertoi, että se julkaistaisiin joulukuun 16. päivänä 2017.
Halminen oli kertonut, että hän on ”pahemman kerran puun ja kuoren välissä” ja että hän voi puuttua asiaan ”paljon vähemmän kuin ehkä haluaisin”.
Hän oli kertonut mainitusta aineistosta, että sitä oli ”satoja sivuja TLL ykkösestä neloseen”, ja että hän yrittää ”tasapainotella ja minimoida haittoja, ettei koko lakihanke vesittyisi”.
Samalla Halminen tiesi, että ”meteli noista nousee, se on aika varmaa. Kaiken muun suhteen toivonkin olevani väärässä”.
Pietiläinen ei tiennyt mitään Halmisen kaksoisroolista.
Samana päivänä, eli kaksi päivää ennen ensimmäisen jutun julkaisua, HS:n johto kokoontui ”palokuntakokoukseen”, jossa tulevaa artikkelia oli käsitelty.
Kokoukseen oli osallistunut myös tuolloin toimituspäällikkönä työskennellyt Erja Yläjärvi.
Artikkeli julki – "Järkyttävä paskamyrsky"
Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan ja printtilehdessä lauantaina 16.12.2017 artikkelin: ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin”.
– Sitten tapahtui asioita, Halminen kertoi Futucast-kanavalla Youtubessa toukokuussa 2024.
– Siitä seurasi heti rikostutkinta, jota kommentoi silloinen presidentti Sauli Niinistö. Suomeksi sanottuna, aivan ennenkuulumattoman järkyttävä paskamyrsky, Halminen sanoi haastattelussa.
Hän kertoi, että julkaisupäivän iltana työpaikan sisällä käytiin keskustelua siitä, että tutkintanimikkeiden ollessa niin vakavat, jokaisen olisi syytä varautua jopa kotietsintään.
Samaan aikaan HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen oli hälyttänyt Lumilapiolla palkitun tähtitoimittaja Paavo Teittisen editointihommiin kesken vapaapäivän.
– Toimituksessa Mäkinen ja päätoimittaja Antero Mukka olivat antaneet hänelle tehtäväksi editoida yksi jatkojutuista, jotta se voitaisiin julkaista, oikeuden papereista selviää.
Oikeudessa todistajana ollut Teittinen tiesi tehtävänannon taustoista jotain. Hän oli olettanut, että kutsu töihin oli liittynyt Viestikoekeskus-artikkelista aiheutuneeseen kohuun, koska muun ohella tasavallan presidentti oli jo ottanut artikkeliin kantaa ja Puolustusvoimat oli tehnyt artikkelista rikosilmoituksen.
– Editoimisen tarkoituksena oli ollut muuttaa jatkoartikkelin sävyä neutraalimmaksi, koska pääartikkelissa 16.12.2017 tehty salaisiin asiakirjoihin viittaaminen oli aiheuttanut niin paljon paheksuntaa, Teittinen kertoi käräjäoikeudessa todistajana.
Vasaroi tietokoneettaan
Samaan aikaan, lauantaina 16.12., Halminen vei kannettavan tietokoneen kerrostalonsa kellariin ja alkoi vasaroida läppäriään mahdollisimman pieniksi paloiksi.
– Edes vesi ei tuhoa konetta, kastuneen koneen kovalevyltä pystyy palauttamaan asioita, Halminen kertoi Youtube-haastattelussa.
Halmisen vasarointi päättyi nolosti, sillä akusta syttyi tulipalo. Tästä säikähtyneenä Halminen juoksi ulos ja soitti palokunnan paikalle.
Iltalehti julkaisi hätäkeskuspuhelusta litteroinnin:
Halminen: otti vähän liekkiä ja savua tuli niin kunnolla, et mä katsoin, et nyt on paras poistua.
Päivystäjä: Voi sinun kanssasi. Sä oot löytänyt sieltä (tietokoneelta) jotain mitä ei olisi pitänyt löytää. Tota...
Halminen: Mäpä taustoitan sen verran, että jos oot lukenu tässä viikonlopun uutisia tollasesta, tollasesta tietovuodosta. Kuulostaako tutulta?
Päivystäjä: Joo, kyllä.
Halminen: Mä oon toinen, niistä kirjottajista.
Päivystäjä: Aa, okei.
Halminen: Et, täs on nyt niinku täntyyp, täs on lähdesuojatapaus nyt kysymyksessä.
Päivystäjä: Sinne tulee palokunta tarkistaa tilannetta ja sitten sinne tulee poliisi paikalle tarkistaa sitä tilannetta.
Halminen: No voi helvetin kuustoista, että poliisin piti.
Lopulta poliisi takavarikoi Halmisen läppärin.
Pietiläistä poliisi kuulusteli ensimmäistä kertaa rikoksesta epäiltynä 17.1.2018, Halmista päivää myöhemmin.
Näin heidät tuomittiin
Hovioikeus antoi tuomion tiistaina heinäkuun 1. päivänä 2025.
Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläinen tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen maanpetosrikoksista, syyksi luettiin turvallisuussalaisuuden paljastaminen sekä paljastamisen yritys.
Lisäksi Pietiläinen menetti sotilasarvonsa.
Hovioikeus katsoi, että Laura Halmisen osuus rikoksesta oli vähäisempi, joten hän sai samoista rikoksista 80 päiväsakkoa.
Tuomiossa otettiin kantaa Halmisen epäröintiin julkaisuprojektin lainmukaisuudesta, mutta se ei vähentänyt hänen rikosvastuutaan.
– Edes tieto toiminnan laittomuudesta ei ollut saanut häntä jäämään pois projektista, hovioikeuden tuomiossa todetaan.
Tuomio ei vielä ole lainvoimainen ja siitä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan. Valitusaika päättyy 1.9.2025.
HS:n rikostutkinnan yhteydessä poliisit tekivät kotietsinnän entisen tiedustelupäällikön Georgij Alafuzoffin kotiin. Alafuzoffin kotoa löytyneestä aineistosta oli muodostettavissa kattava kokonaiskuva Puolustusvoimien sotilastiedusteluympäristöstä.
Hänen kotoaan löytyi salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja lähes 30 vuoden ajalta.
Korkein oikeus tuomitsi kesäkuun 17. päivänä entisen tiedustelupäällikön ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä palvelusrikoksesta.
Rangaistuksen kesto on vuosi ja kymmenen kuukautta. Hän sai pitää kontra-amiraalin arvonimensä.
Mitä heille kuuluu nyt?
Laura Halminen jatkoi toimittajana HS:ssä vielä neljän vuoden ajan, kunnes toimituksen johto sai vasta vuonna 2022 julkitulleista poliisikuulusteluista kuulla Halmisen vuotaneen tietoja.
Tämän seurauksena hänet hyllytettiin HS:n toimittajan tehtävistä ja myöhemmin hänen työsuhteensa päättyi. Halminen on freelancer-toimittaja, ja on edelleen kiinnostunut Puolustusvoimiin liittyvistä asioista. Hän on edelleen TK Tiedotuskillan (Puolustusvoimien tiedotustoiminta -yhdistys) jäsen.
Vasaran, jolla hän takoi tietokonettaan, hän lahjoitti silloiselle HS:n vastaavalle päätoimittaja Kaius Niemelle. Tästä Halminen kertoi Youtube-haastattelussaan. Halminen on myös Viestikoekeskuksen entisen päällikön, jo edesmenneen Martti J. Karin muistelmien kirjoittaja.
Tuomo Pietiläisen vuonna 1991 alkanut ura HS:n toimittajana jatkuu edelleen.
Pitkään, yli 30 vuotta putkeen jatkuneeseen toimittajauraan on tullut vain yksi poikkeus. Vuonna 2012 - 2013 Pietiläinen valittiin Tampereen yliopistoon journalistiikan vierailijaprofessoriksi.
Pomot välttivät tuomion
Yhtään HS:n esihenkilöasemassa ollutta henkilöä ei tuomittu, sillä kukaan heistä ei kertonut olleensa julkaisuvastuussa.
Näin esimerkiksi vastaavana päätoimittajana tuolloin ollut Kaius Niemi vältti syytteet.
Hän irtisanoutui HS:stä vuonna 2022 kolaroituaan autoaan Sanomatalon parkkihallissa humalassa. Myöhemmin hänet valittiin Milttonin varatoimitusjohtajaksi sekä Toimittajat ilman rajoja -yhdistyksen puheenjohtajaksi.
Niemen aisaparina eli kakkospäätoimittajana ollut Antero Mukka vältti niin ikään syytteet. Hän on edelleen HS:n päätoimittajana.
Myös toimituspäällikkönä ollut Erja Yläjärvi vältti syytteet, hän on nykyään HS:n vastaava päätoimittaja.
Johdosta ainoana syytteen sai Kalle Silfverberg, joka oli Tuomo Pietiläisen lähin esihenkilö. Hänen syytteensä kaatuivat molemmissa oikeusasteissa. Silfverberg toimii tätä nykyä HBL:n päätoimittajana, josta hänen edeltäjänsä Erja Yläjärvi siirtyi HS:lle takaisin.
Entä miten kävi tiedustelulain uudistuksen, jota Alafuzoff (kirjatietojen mukaan) ja Pietiläinen (näkökulmakirjoitusten mukaan) kiivaasti vastustivat?
Tiedustelulaki oli hyvää vauhtia etenemässä eduskuntaan helmikuussa 2019, mutta julkisuudessa esitettyjen väitteiden mukaan se olisi ollut ristiriidassa perustuslakien kanssa.
Väitteitä esittivät muun muassa kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin ja julkisoikeuden professori Juha Lavapuro.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko veti esityksen pois ja palautti lakivalmistelun perustuslakivaliokuntaan.
Lopulta laki hyväksyttiin eduskunnassa 11.3.2019 ilman äänestystä.
Tuomo Pietiläinen laati aiheesta artikkelin: ”Nämä uudet salaiset oikeudet Supo saa, ja näin ne vaikuttavat kansalaisten elämään”.
Juttua oikaistu 12.7.2025 klo 15:35: Artikkelissa viitattiin kahteen kertaan virheellisesti maanpetokseen, josta HS:n toimittajia ei ole tuomittu tai epäilty. Kuten artikkelissa todetaan, kyse on turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sellaisen yrityksistä, jotka ovat niin sanottuja maanpetosrikoksia.