Näin salaisia papereita HS:n toimittajilla oli: ”Suoraa uhkaa Puolustusvoimien henkilöstölle”
Helsingin Sanomien toimittajat olivat aikeissa paljastaa Suomen maanpuolustuksen turvallisuussalaisuuksia kuuden eri artikkelin verran. Hovioikeuden mukaan toimitus jätti loput viisi juttua julkaisematta vain julkisen kohun ja Puolustusvoimien tekemän rikosilmoituksen vuoksi.
Hovioikeus tuomitsi tiistaina (1.7.) Helsingin Sanomien toimittajan Tuomo Pietiläisen neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen maanpetosrikoksesta.
Lisäksi Pietiläinen menetti sotilasarvonsa.
Konkaritoimittaja katsottiin jutun päätekijäksi, siksi hän sai kovemman tuomion kuin rikoskumppaninsa, HS:n silloinen toimittaja Laura Halminen.
Hän selvisi samoista rikoksista 80 päiväsakolla.
Rikosten taustalla on HS:ssa vuonna 2017 julkaistu artikkeli, joka koski Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja sotilastiedustelua. Artikkelia varten toimittajat olivat saaneet haltuunsa Puolustusvoimien salaisia, sotilastiedusteluun liittyviä asiakirjoja.
HS:n toimituksessa oli samasta aihepiiristä valmisteltu viisi jatkojuttua.
Tästä johtuen toimittajat tuomittiin myös turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä.
Pitkä valmistelu
Syyttäjän mukaan tekoa oli valmisteltu useiden kuukausien, mahdollisesti jopa yli vuoden ajan, ja vastaajat olivat tienneet hallussaan olleiden Puolustusvoimien asiakirjojen sisältävän lukuisia eri kategorioiden turvallisuussalaisuuksia.
– Salassa pidettävien tietojen julkaisemisen pääasiallinen motivaatioperusta näyttää olleen toimittajien henkilökohtaisen ammatillisen ihailun ja arvostuksen lisääminen. Tietojen julkaisemiseen ei ollut liittynyt tai edes väitetty liittyneen mitään EIT:n hyväksymää perustetta, kuten tarvetta saattaa julkisuuteen viranomaisten laitonta menettelyä tai muita väärinkäytöksiä, syyttäjä esitti.
Hovioikeus yhtyi syyttäjän näkemykseen toimittajien motiivista.
– Julkaistun artikkelin ja julkaistuiksi aiottujen artikkeleiden sisältönä on ollut lähes pelkästään sen esitteleminen, että toimittajilla on ollut käytössään Puolustusvoimien salassa pidettävää materiaalia, tuomion perusteissa kerrataan.
Molemmat toimittajat kiistivät syyllistyneensä rikoksiin, mutta niin käräjä- kuin hovioikeus näkivät asiat toisin.
Kanniskeli salaisia papereita
Kaikki sai alkunsa vuonna 2017, kun Pietiläinen esitti helmikuussa Puolustusvoimille tietopyynnön tietyistä asiakirjoista.
– Hänen saamansa kielteinen vastaus ennakoi pyydettyjen tietojen salassa pidettävyyttä. Myös Halminen oli ollut tietoinen Pietiläisen tietopyynnöstä samoin kuin siihen saadusta vastauksesta, hovioikeus perustelee kaksikon tietoisuutta rikokseen liittyen.
Lopulta Pietiläinen sai salaisia, punaleimattuja asiakirjoja itselleen, joita hän sitten kanniskeli toimituskokoukseen.
– Pietiläinen oli tuonut johonkin palaveriin mukanaan ison kasan punaleimattuja asiakirjoja, oikeuden papereista selviää.
Myös Halmisella oli ollut nippu Pietiläiseltä saatuja Puolustusvoimien salassa pidettäviä asiakirjoja.
– Kysymyksessä oli ilmeisesti kooste tai työkappale, johon Pietiläinen oli tehnyt omia merkintöjään. Aineistoa oli yli sata A4-liuskaa. Halmisen hallussa oli ollut ilmeisesti vain pieni osa mainitusta salassa pidettävästä aineistosta, oikeuden papereista selviää.
Kumpikaan toimittajista ei paljastanut mistä he olivat asiakirjat saaneet, ja vetosivat oikeudessa lähdesuojaan.
Ex-tiedustelukenraali vankilaan
Kun Puolustusvoimat tekivät HS:n artikkelista rikosilmoituksen, rikostutkinnan yhteydessä poliisi suoritti kotietsinnän jo eläkkeelle jääneen tiedustelukenraali Georgij Alafuzoffin luokse.
Ex-tiedustelukenraalin kotoa löytyi salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja lähes 30 vuoden ajalta.
Hänen osaltaan käynnistyi oma rikostutkinta, jonka seurauksena Korkein oikeus tuomitsi 17.6.2025 entisen tiedustelukenraalin ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen kesto on vuosi ja kymmenen kuukautta.
Perusteena oli muun muassa se, että Alafuzoffin kotoa löytyneestä aineistosta oli muodostettavissa kattava kokonaiskuva Puolustusvoimien sotilastiedusteluympäristöstä.
STT:n tietojen mukaan venäläiset sukujuuret omaavaa, mutta Suomessa syntynyttä Alafuzoffia epäiltiin HS:n lähteeksi.
STT:n mukaan yhteys syntyi vuonna 2014, kun Pietiläinen haastatteli Brysselissä Alafuzoffia vastavalittuna EU:n sotilastiedustelun johtajana.
Yhä edelleen HS:n toimittajien lähde on virallisesti paljastumatta.
Vaarallista sisältöä
Suurin osa HS:n toimittajien saamista sotilastiedusteluaineistosta on luokiteltu toiseksi korkeimmalle salausasteelle eli tietojen paljastuminen voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa yleiselle edulle.
Muutamassa kohdassa on myös suojaustaso 1 -aineistoa.
Tässä muutamia esimerkkejä salaisten asiakirjojen sisällön vahingollisuudesta, joista HS:n toimittajat suunnittelivat useita artikkeleita.
Hovioikeuden mukaan perusteet näille sisältöväitteiden vaarallisuudelle näytettiin toteen.
Asiakirja D, mikäli sisältö tulee julki: ”Ulkovallat pystyvät saadun tiedon perusteella kohdentamaan oikein tiedusteluaan ja sotilaallista vaikuttamistaan”.
Asiakirja E: ”Ulkovallat voivat väistää Puolustusvoimien toimintaa. Tämä voi johtaa merkittävään vahinkoon ulkoiselle turvallisuudelle ja maanpuolustuksen edulle”.
Asiakirja H: ”Auttaa vastustajaa arvioimaan Puolustusvoimien tietyn organisaation suorituskykyä. Lisäksi ulkoisen turvallisuuden kannalta julkaistu tieto paljastaa yksilöityjä tehtäviä ja organisaation osien vahvuuksia ja sijoituspaikkoja, joita vastustaja voi käyttää suorituskyvyn arviointiin sekä tiedustelun ja aseellisen vaikutuksen kohdentamiseen organisaation kriittisiin osiin”.
Asiakirjat M ja N: ”Tietojen julkaiseminen voi johtaa vastustajan toimintatapojen muutokseen ja aiheuttaa sillä tavoin merkittävää vahinkoa ulkoiselle turvallisuudelle. Tietojen julkaiseminen on myös mahdollistanut vihamielisen vaikuttamisen ja maalittamiseen. Tällöin sotilastiedustelun kyvyt ja resurssit eivät ole täydessä käytössä”.
Asiakirja O2: ”Osa tiedoista on suojaustasoa 1 eli tiedon julkaiseminen voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa maanpuolustuksen edulle. Esitetyn selvityksen perusteella artikkelissa on lainattu salassa pidettävän asiakirjan kysymyksessä olevaa kohtaa sanasta sanaan ja ilmoitettu kohdan lähteeksi erityisen salaiseksi leimattu Puolustusvoimien asiakirja”.
Asiakirja R: ”Asiantuntijoille julkaistu tieto voi myös paljastaa, mitä tietoja ja millä tiedustelumenetelmillä sotilastiedustelu on kyennyt niitä hankkimaan”.
Asiakirja S: ”Julkaistu tieto auttaa ulkomaisia tiedustelupalveluja tiedustelun kohdentamisessa ja vaikuttamisen suunnittelussa poikkeusoloissa”.
Asiakirja Y: Julkaistu tieto on aiheuttanut suoraa uhkaa Puolustusvoimien henkilöstöä ja toimintaa kohtaan.
Asiakirja Z: ”Kysymys on varsin yksityiskohtaisista tiedoista, kyvykkyyksistä. Tiedot ovat sellaisia, että sotilastiedustelun kohteet pystyvät niiden avulla välttämään niihin kohdistuvia operaatioita. Tämä on omiaan vahingoittamaan Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien hoitamista ja Suomen maanpuolustuksen etua”.
HS:n toimittajat vetosivat muun muassa siihen, että lehtiartikkeleihin saatu tieto olisi ollut saatavilla julkisista lähteistä.
Pietiläinen esitteli jo käräjäoikeudessa jopa 270 kirjallista todistetta sekä excel-taulukon syyttömyytensä tueksi, mutta turhaan.
Jatkoivat varoituksista huolimatta
Hovioikeus perusteli tuomiotaan muun muassa sillä, että Halminen ja Pietiläinen olivat jo etukäteen olleet tietoisia turvaluokitellun tiedon julkaisemiseen liittyvistä ongelmista.
– Halminen ja Pietiläinen eivät olleet kolmen eri tahon varoitteluista huolimatta pidättäytyneet salassa pidettävän aineiston julkistamisesta tai pohtineet julkistamisen mielekkyyttä maanpuolustuksen tai kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, hovioikeus kirjoittaa tuomiossa.
– Erityisesti Pietiläisen suhtautuminen salassa pidettävien tietojen julkistamiseen näyttäytyy hyväksyvänä tai jopa tarkoitushakuisena. Vaikka Halminen oli kokenut tilanteen epämiellyttäväksi, hänkin oli siitä huolimatta jatkanut työskentelemistä juttuprojektin eteen.
Hovioikeuden mukaan näillä seikoilla toimittajien menettelyä oli pidettävä tahallisena.
– Juttua oli lisäksi valmisteltu ainakin vuoden ajan, mikä ilmensi teon vakaata suunnitelmallisuutta.
- Menettelyn paheksuttavuutta lisäsi se, että toimittajien motiivina näyttää olleen ainoastaan salassa pidettävien tietojen paljastaminen jonkinlaisen journalistisen arvostuksen saamiseksi. Tosiasiassa menettely oli ollut kaukana aidosta tutkivasta journalismista.
Konkreettinen vaara
HS:n toimituksessa oli sotilastiedusteluaiheesta suunniteltuja jatkojuttuja, joiden työotsikot olivat: Yhteistyö, Vankilento, Valetukiasema, Henkilötiedustelun kouluttaminen ja kriisinhallinta sekä Karkotukset.
Artikkelit olivat jo toimituksen julkaisujärjestelmässä ja niille oli suunniteltu julkaisuaikataulut.
Artikkeleissa oli muun muassa erittäin salaiseksi luokiteltua 1-tason tietoa. Tämän kaltaisen tiedon äärelle pääsee maanpuolustuksen kovin ydin, lähinnä presidentti ja kenraalikunta.
Hovioikeus perusteli tuomiota turvallisuussalaisuuden rikkomisen yrityksestä sillä, etteivät toimittajat luopuneet vapaaehtoisesti uusien juttujen julkaisuista.
– Halminen ja Pietiläinen olivat ryhtyneet konkreettisiin toimiin rikoksen toteuttamiseksi ja aiheuttaneet uskottavan vaaran siitä, että turvallisuussalaisuudet julkistetaan, syyttäjä totesi.
– Vaikka vaaraa ei katsottaisi vielä aiheutuneen, sen syntymättä jääminen oli johtunut joka tapauksessa satunnaisesta syystä eli siitä, että vastaava päätoimittaja oli estänyt jatkoartikkeleiden julkaisemisen kritiikin vuoksi ja rikosvastuun pelosta.
Kanta sanavapauteen
Hovioikeus oli syyttäjän kanssa samoilla linjoilla.
Samalla hovioikeus otti kantaa myös sananvapauteen.
– Toisaalta demokraattinen yhteiskunta ja vapaat tiedotusvälineet sen osana eivät voi säilyä, jos sananvapautta käytetään siten, että se murentaa tarpeettomasti valtion ulkoista turvallisuutta suhteessa mahdollisesti vihamielisiin tahoihin.
– Tällöin sananvapauden nimissä heikennetään niitä demokraattisen yhteiskunnan turvarakenteita, joiden ansiosta koko demokraattinen yhteiskunta on ylipäätään olemassa.
Tuomio ei vielä ole lainvoimainen ja siitä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan.