Mitä ihmettä Juha Mieto ähisee yksin metsässä? Lipsautti erikoisen mieltymyksensä
Kurikan Jussi on erikoismies, jolla on erikoiset harrastukset.
Maastohiihdon olympiavoittaja Juha Mieto on halunnut tavata Seiskan reportterin eteläpohjalaisessa metsässä.
Videolla Juha Mieto metsässä:
Paikkavalinta ei ole sattumaa. Kurikan Jussi on koko ikänsä nauttinut suunnattomasti luonnossa liikkumisesta.
Raikas ulkoilma on aina ollut kovasti Mietaan mieleen. Oli kyseessä sitten ojien perkaaminen paljain käsin tai reipas pyörälenkki.
– Pyöräilen joka ainoa aamu kaksi tuntia kerrallaan. Notta se on siinä! Juha innostuu nyrkkiään puiden.
Pälyilee puidenlatvoja
Aamujen pyörälenkkejä seuraa tuhti lounas ja ruokalepo. Sen jälkeen lähes kaksimetrinen mies könyää uudelleen ulos.
Tuolla ne oravat hyppelöö latvasta latvaan.
Niinä hetkinä – kuten nytkin – hän saapuu usein metsään samoilemaan. Mietaa kiinnittää reportterin huomion tähyilemällä puidenlatvoihin.
– Tuolla ne oravat hyppelöö latvasta latvaan. Tai siis larvasta larvahan, kuten täällä Pohjanmaalla sanotaan, kotiseutuylpeä Jussi korjaa.
Hurahtanut pahkoihin
On toinenkin syy, miksi Kurikan jätti skannaa katsellaan puita. Hän etsii niistä kuumeisesti erikokoisia pahkoja.
Silmät pyörii, että onko pahkaa, onko pahkaa?
– Ennen harrastin tätä enemmänkin. Täällä metsässä sitä vaan niin silmät pyörii, että onko pahkaa, onko pahkaa?
– Kyllä niitä tulee aina katseltua. Mun mielestäni pahkoista löytää semmoisia jänniä ja hienoja muotoja.
Jättipotti tunturissa
Jussi kertoo kiinnostuneensa puiden pahkoista jo vuosikymmeniä sitten. Lähtölaukaus harrastukselle syntyi aikoinaan Lapin tunturisuunnistuksista.
Niitä ehdin silmäillä, vaikka olikin kilpailusta kysymys.
– Niitä järjestettiin myös Norjassa ja Ruotsissa. Kävin siellä 18 vuotena perätysten, ja aina kolmena päivänä kerrallaan. Eli aika monta kertaa.
– Siellä tunturissa näki kuule komeita pahkoja. Sen mä muistan aina. Niitä ehdin silmäillä, vaikka olikin kilpailusta kysymys.
Työstää kotonaan
Hiihtolegenda ihmettelee ihmisiä, jotka vain kulkevat luonnossa laput silmillä – jos nyt tallaavat maastossa laisinkaan.
Mutta mitä Mietaa metsästä keräämillään pahkoilla oikein tekee?
– No, on mulla kotona aika monta pahkaa. Tykkään niitä työstellä. Olinhan mä ennen armeijaa neljä vuotta puusepän hommissakin.
Toimi puuseppänä
Suuren hiihtosankarin puuseppätausta on painunut monelta unholaan.
Olinhan mä ennen armeijaa neljä vuotta puusepän hommissakin.
– Juu juu, kuule! Kävin ensin kansakoulun ja senkin takaperin. Sittenhän sitä oltiin ennen armeijaa useampi vuosi puuseppänä, Mietaa muistelee.
– Täällä Kurikassa oli aikoinaan paljonkin puusepänverstaita. Myös runsain mitoin tekstiiliteollisuutta, jossa naisväki kävi hommissa.