Ilona Siekkisen synnytystilitys: "Haluttiin odottaa doula ennen toimenpidettä"

Pitkän pohtimisen jälkeen Ilona julkaisi koko synnytystilityksen. Kaikki ei mennyt aivan kuten oli tarkoitus.
Fitness-somettaja Ilona Siekkinen sai lapsen pari viikkoa sitten. Hänen ja Mikko Niirasen ensimmäinen lapsi syntyi kuolleena viime vuonna, joten tilanne oli parille vaativa ja herkkä.
Arkistovideo: Ilona raskaudesta, joka myöhemmin päättyi surullisesti
Avuksi he olivat varanneet synnytykseen myös doulan, henkistyneen kätilön ja avustajan. Jo doulan odotus itsessään vaikutti tilanteeseen.
Osastolle tarkkailuun voinnin heikkenemisen vuoksi raskausviikolla 39 tullut Ilona kirjoittaa, että synnytys olisi pitänyt joko käynnistää heti tai tulla ajanvarauksella uudestaan seuraavalla viikolla.
Hän valitsi jälkimmäisen, ja maanantaina 9.6. synnytys yritettiin käynnistää lääkkeillä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten odotettiin seuraavaan aamuun. Se tepsi.
– Oli oikein otollinen tilanne synnytyssaliin siirtymiselle ja kalvojen puhkaisulle. Haluttiin kuitenkin odottaa meidän doula paikalle ennen mitään toimenpidettä, Ilona kirjoittaa.
Supistukset alkoivat napakoina, ja tens-laitteen kanssa Ilona otti supistuksia vastaan toista tuntia, kunnes halusi siirtyä ammeeseen. Vedessä hän ehti olla alle puoli tuntia, kun tiesi, että tarvitsee lisää apua.
– Paineen tuntu yltyi niin kovaksi, että totesin ääneen, että ”nyt voisin ottaa kivunlievityksiä”, koska ajattelin että tätä tunnetta en kyllä montaa tuntia kestä.
Ponnistusvaihe kuitenkin alkoi melkein heti, ja sitä Ilona kuvaa intensiivisyydeksi, jolle mikään ei vedä vertoja.
– Doula kannusti, että ”vauva syntyy ihan kohta” ja siitä sain motivaatiot antaa vaan palaa.
Vauva syntyi viidessä minuutissa, ja parkaisi ensihuutonsa heti. Ilona kirjoittaa hetken olleen elämänsä kaunein ja onnellisin.
Vuosi sitten tapahtunut kuolleen vauvan synnyttäminen tietysti on jättänyt jälkensä.
– Se helpotus, kun kuulet ja näet, että vauva on elossa! Sanat ei riitä kertomaan sitä kiitollisuutta.
Ilona mehustelee kokemusta, jossa sai synnyttää vedessä ja kynttilävalossa doulan sekä puolisonsa kannustamana ilman kipulääkkeitä. Vain muutama tikki lähti mukaan, "muistoksi".
Kenties pieni humoristinen kiitollisuus paistaa tekstistä, kun Ilona kiittää lopuksi kaikkia lääkäreitä ja hoitajia sekä ennen kaikkea doulaansa.
Kaikki kun ei tosiaankaan mennyt, kuten hän aluksi oli suunnitellut. Ilona oli halunnut epiduraalin eikä missään nimessä synnyttää veteen.
– Tultiin aika pitkä matka valmennuksen myötä tähän pisteeseen, että teinkin nuo kaksi asiaa loppujen lopuksi aivan eri tavalla, Ilona lopettaa kera sydämenkuvan.