Henri Alén: Tämä ruoka aiheuttaa erimielisyyttä perheessä
Kun perheessä juhlitaan, on Henrin vaimolla ja tyttärellä eri mieltymykset.
Kokki Henri Alén, 48, elää kevättä, jonka aikana on monen monta syytä juhlaan. Hänen herttainen jääräpää-koiransa Selja täyttää kymmenen, ja niin täyttää hänen silmäteränsä, Timo Linnamäen ja Tommi Tuomisen kanssa perustettu ravintolansa Finnjävelkin.
Video: Henri Alén kertoo suosikkimausteensa
Michelin-tähdenkin saanut ravintola juhlistaa kymmenvuotista menestystarinaa kirjalla Finnjävel – pirun hyvä keittokirja, jonka julkistuksen yhteydessä Seiska pääsi tapaamaan Henriä.
– Kevät tulee, pitkä talvi on takana ja elämä hymyilee, Henri lataa kuulumisensa ytimekkäästi istuutuessaan ravintolansa nurkkaan asetellulle sohvalle.
– Vapputyttö Selja täyttää vappuaattona kymmenen. Sille pitää järjestää jotkut kinkerit, hän jatkaa suunnitteluaan.
Henrin perheeseen kuuluvat myös hänen vaimonsa Terhi sekä tytär, joka on kunnialla suorittanut lukionsa loppuun.
Tottelematon mummokoira
Lisäksi perheeseen liittyi keväällä kodinvaihtajakoira, kultainen noutaja Nelli. Selja on jo vuosien ajan ihastuttanut Henrin seuraajia somessa päättäväisellä olemuksellaan. Nelli ja Selja ovat hyvää pataa, mutta luonteiltaan ilmeisen erilaiset.
– Nelli on niin helppo, kun se kävelee ja tottelee, jos se on vapaana, se pysyy lähellä... Selja ei välitä hevonhumppaakaan. Se tekee ihan mitä huvittaa, Henri nauraa.
Toisaalta Henri myöntää, ettei kymmenvuotiaan koiran ehkä enää tarvitsekaan totella – tosin Selja ei totellut nuorenakaan, paitsi ruokapalkkion toivossa.
– Voisi se joskus vähän yrittää totella, Henri huokaa.
Juhlamutkat suoriksi
Henrin tytär valmistuu pian ylioppilaaksi – asia, josta Henri ei ymmärrä mitään. Henrin suvussa ei valkolakkeja ole aiemmin nähty, joten lakkiaisjärjestelyt osuvat isän kohdalle ensimmäistä kertaa.
– Yritän jotenkin tässä ymmärtää, että mikä on kupletin juoni, hän hymähtää.
Vaikka Henriltä ehkä taittuisi juhlatarjoilujen vääntäminen koko suvulle, halusi hän keskittyä itse juhlintaan. Lakkiaistarjoiluista vastaa catering-yritys.
– Haluan olla läsnä isänä, Henri summaa.
Mitä huippukokin juhlapöytään sitten sopii tuoda?
–Vaimon mielestä pitäisi olla voileipäkakku, lapsi taas ei halua sitä missään nimessä. Tein sitten niin, että päätin tilata sinne vähän kaikennäköistä, puoliksi kertomatta. Niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä, Henri myhäilee.
Ylpeä kokki
Finnjävel juhlii kymmenvuotista taivaltaan tänä keväänä, ja Henri loistaa ylpeänä keulakuvana Tommin kanssa.
– Olen ylpein henkilökunnasta. Kaikki, jotka ovat täällä töissä, tekee työtä samaa asiaa kohti. Ollaan ylpeitä siitä, miten Suomesta ja Ruotsista puhutaan, miten niitä esitellään ja edustetaan, Henri kehuu.
Finnjävelissä halutaan vaalia ja tuottaa suomalaista sielunmaisemaa illallisen ja lounaan muodossa, ja esitellä Suomea sellaisena, kuin sen ruoka ja palvelut ovat.
Ravintolan ja uutuuskirjan erikoisuus ovat suomalaiset perinneruuat kalakukosta karjalanpiirakkaan, mutta fine dining -muotoon väännettynä. Esimerkiksi kalakukosta oli vaikeaa tehdä uutta versiota – alkuperäinen kun on Henrin mielestä jo erinomainen.
Kirjastaan Henri nostaa suosikeikseen Lindströmin pihvit sekä pannukakun, jotka toimivat arkiruokinakin. Kalakukko sen sijaan vaatii jo intoa.
– Kalakukko ei ole sellainen, että sen tekee töiden jälkeen. Se oli tosi vaikea luoda – jos alkuperäinen on pirun hyvä, niin miten siitä saa edes saman? Mistään ei voi tehdä vitsiä, vaan pitää oikeasti edustaa alkuperäistä versiota.
Mikä vääntyy hifistelyyn?
Ainakin melkein kaiken voi kuitenkin tehdä fine diningina.
– On joitakin annoksia, jotka eivät toimi hyvin, Ehkä kebab tai pizza olisi vaikeaa luoda, koska kebbe on kebbe, pizza on pizza. Että tekeekö siitä sitten pienemmän vai mitä? Henri pohtii.
Suomalaisen opiskelijakulttuurin vakioruoka on makaroni-jauhelihamössö, joka tunnetaan enemmän ja vähemmän mairittelevilla nimillä. Siitäkin saa Henrin mukaan helposti näyttävän aterian.
– Tee joku oma pastamuoto – eihän sen tarvitse olla makaroni. Vaikka pastaterriini, jonka päälle haudutat ihan törkeän hyvän ragun. Sen voi tehdä vaikka yhden nimen mukaan pääkallon muotoiseksi siihen lautaselle, ja suolakurkkuketsuppi siihen viereen. Se on hemmetin hyvää, Henri kaavailee.
