Cristal Snow asui New Yorkissa WTC:n aikaan: "Yhtäkkiä puhelimet lakkasivat toimimasta"
Cristal Snow on välttänyt WTC-iskujen muistelemista, vaikka oli aamuliikenteessä, kun koneet iskivät kaskoistorneihin.
Viihdetaitelija Cristal Snow asui New Yorkissa ja oli työmatkalla aamulla 9.11.2001. Yhtäkkiä käsittämätön oli käsillä.
Arkistovideo: Cristal kertoi kolme vuotta sitten sinkkuudestaan
Kun ensimmäinen lentokone iski WTC-torniin, Cristal oli vielä matkalla. Ennen yhdeksää työpaikalle päästyään hän kuunteli ällistyneenä vastaajaan tulleita viestejä. Työkaverit koettivat ilmoitella, että metro on pysäytetty, eivätkä he pääse töihin, Cristal muistelee Instagram-tilillään.
– Sitten pomo soitti: "Lentokone on törmännyt torniin. Mene kotiin."
Se mitä Cristal – tai oikein moni muukaan newyorkilainen – ei tajunnut, että koko maailma oli nyt muuttunut, ja samaan aikaan yli puoli miljoonaa ihmistä jäi poliisin eristämän alueen sisälle Etelä-Manhattanille. Myös muu Manhattan jäi eristyksiin, kun kaikki sillat ja tunnelit pois saarelta varattiin vain hätäliikenteelle.
Miljoonien ihmisten hiljaisuus
Arviolta 1–2,6 miljoonaa ihmistä käveli tuona päivänä kotiinsa tai väliaikaismajoitukseen Manhattanilla.
Puoli miljoonaa kuljetettiin saarelta vesitse ja sadat tuhannet ihmiset kävelivät tiiviissä jonoissa valtavan pitkien siltojen yli Queensiin ja Brooklyniin. Kävelijöiden kotimatka mitattiin ajassa, ei kilometreissä. Se kesti tunteja.
Myös Cristal tunsi kävelevien miljoonien aiheuttaman oudon tunnelman.
– Kadut oli yhtäkkiä todella tyhjät. Kaikki oli hidastettua.
Mutta pahempaa oli vielä tulossa.
– Kotona avasin television ja katsoin suorassa lähetyksessä, kun toinen lentokone törmäsi toiseen torniin.
– Sen jälkeen puhelimet lakkasivat toimimasta.
Kaaosta kaaoksen keskellä – ja sitten yhteisöllisyys
Cristal olisi halunnut soittaa kotiin, Suomeen. Kaatunut mobiili- ja lankapuhelinverkko eivät kuitenkaan sitä mahdollistaneet.
– Tiesin perheeni yrittävän tavoittaa minua. Se oli hirveä tunne.
Lisää ikäviä tunteita nousi uutisoinnista. Virheellisesti kerrottiin kymmenien koneiden olevan matkalla New Yorkia, ja mielessä kävi pakoajatuksiakin. Uutista ei kaaoksessa edes koskaan kumottu.
– Sitten tuli uhma. Sellainen olo, että antaa tulla vaan. Me newyorkilaiset emme lähde mihinkään, tapahtuipa mitä tahansa.
Noihin päiviin liittyy Cristalilla paljon pahoja tunteita, joiden vuoksi hän ei yleensä mielellään muistele asiaa. Traumaattiseen tilanteeseen joutuneiden tapaan myös Cristal kertoo, miten tuntuu vaikealta selittää tapahtumia muille.
Paha olo ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi tunteeksi.
– Mutta kaiken keskellä oli myös valtava yhteisöllisyys. On käsittämätöntä, miten suru voi yhdistää ihmisiä.
