Anni Vuohijoki: Riipaiseva elämänmuutos
Anni paljastaa olevansa pettynyt itseensä.
Ex-painonnostaja Anni Vuohijoen, 37, elämässä on tapahtunut muutos, johon on ollut lähes mahdoton valmistautua etukäteen.
Anni sai esikoisensa kesällä 2024. Tähän asti Lauri-poika on ollut kotihoidossa, mutta nyt pienokaisen on tullut aika astua päiväkodin ihmeelliseen maailmaan. Monien vanhempien tapaan Anni on kohdannut jälkikasvunsa merkkipaalun aiheuttamien tunteiden kirjon, jota hän kuvailee äitiyden suureksi kipuhetkeksi.
– Olen ollut pettynyt itseeni. En ole ollut riittävästi. Olisi pitänyt olla kaikkea enemmän, Anni kirjoittaa riipaisevasti.
Lääkäriksi opiskellut Anni toivoo, että olisi viettänyt lapsensa kanssa enemmän aikaa. Jälkikäteen ajateltuna hän kokee, että olisi voinut olla paremmin läsnä. Kotiruokaakin olisi voinut laittaa useammin.
Uhraa unensa
Katumuksen aiheista huolimatta Anni on myös onnellinen. Hän on saanut kasvatettua lapsosensa jo näinkin pitkälle. Liian pitkiä päiväkotipäiviä hän ei kuitenkaan Laurille halua. Anni toteaa julkaisussaan, että vaikka lapsesta kasvaisikin kunnon kansalainen pitkistä hoitopäivistä huolimatta, ajatus kauhistuttaa häntä itseään.
Niinpä Anni on päättänyt aikaistaa omia työvuorojaan. Näin hän pääsee hakemaan poikansa aikaisemmin päiväkodista. Lapsen isä vie tämän aamuisin, joten pienokaisen hoitopäivät lyhenevät merkittävästi.
– Vihaan aamuja. Mutta vielä enemmän vihaan ajatusta siitä, että haen poikani vain nukkumaan kanssani, Anni toteaa.
Ruoskaa tulee
Reippaan vuoden ikäisen jälkikasvun hyvinvointi menee siis ymmärrettävästi Annin omien aamu-unien edelle. Hän kuvailee saavansa motivaatiota arvomaailmastaan. Samalla hän on havahtunut ruoskivansa itseään uudenlaisella tavalla.
– Ankaruus, jota vanhemmuus on tuonut on moninkertainen verrattuna siihen ankaruuteen, jota koin urheilijana, Anni kertoo äitiyden luomasta riittämättömyyden tunteesta.
Anni kirjoittaa, että jo päiväkotiin tutustuminen tuntui vaikealta. Hän tietääkin itkevänsä poikansa ensimmäisenä hoitopäivänä. Syy suurille tunteille on kuitenkin mitä parhain: rakkaus omaa lasta kohtaan.