Essi Hellén: "ADHD:sta oli hyötyä Petollisissa"
Täpäkästä näyttelijästä tuli Petollisissa omien sanojensa mukaan sopuli.
Petolliset-sarjan neljännen kauden lehdistötilaisuudessa Christoffer Strandberg totesi, että käsillä on sarjan historian riitaisin kausi.
Näyttelijä Essi Hellén tunnistaa peliporukkansa juontajan kommentista, mutta omaksi yllätyksekseen hän itse pelasi maltillista laitaa.
– Pidän itseäni aika täpäkkänä ja temparamenttisena no bullshit -tyyppinä. Tuntuu, että Petollisissa minusta tuli sopuli, hän tunnustaa.
Essi on tunnistanut itsessään ihmisen, joka psykologisessa pelissä mielisteli, jotta hänet pidettäisiin mukana pelissä mahdollisimman pitkään. Tärkeää oli, ettei muut pelaajat kokisi häntä uhkana.
– Tein valinnat ja pelasin sen kautta, mikä seivaa minut parhaiten. En ottanut riskejä, Essi sanoo.
Keinotekoinen ympäristö
Essi sai ADHD-diagnoosin kaksi vuotta sitten.
Hän on avoimesti puhunut muun muassa sosiaalisessa mediassa arjestaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön kanssa.
Petollisten kuvauksiin lähtiessään Essi kuvitteli, että ADHD-piirteet auttaisivat häntä pelissä.
– ADHD on tehnyt minusta hyvän lukemaan ihmisiä, mikä on joskus työtilanteissa haastavaa. Välillä sanon itselleni, ettei pitäisi toimistossa lukea niin paljon ihmisten tunnetiloja ja reaktioita, hän sanoo.
Vanajanlinnassa tilanne oli keinotekoinen, joten ihmisten lukeminen oli oletettua vaikeampaa.
Pelissä ADHD:n etu oli, että Essi sieti hyvin ja jopa nautti nopeista pelikäänteistä ja muutoksista. Näyttelijällä on tapana innostua kaikesta uudesta ja muuttuvasta.
Liian iso luotto omista taidoista
Yksin oleminen, eristäytyminen muista pelaajista ja ulkomaailmasta ei ollut herkkua, mutta toimettomiin iltoihin hotellihuoneessa Essi oli ennakkoon varautunut.
Hän oli pakannut mukaansa värityskirjan, palapelin ja kortit, joilla hän sai ajan kulumaan pelaamalla pasianssia.
– Kirjoitin tosi paljon päiväkirjaa. Se on muutenkin tapani reguloida ADHD:ta. Se auttaa rauhoittumaan. Kirjoitin ihan valtavasti analyysejä ja taulukoita pelin ihmisistä.
– Nukuin linnassa tosi huonosti, mutta ruuat olivat hyvät. Linnassa oltiin joko koko ajan yhdessä tai täysin eristyksissä. Olihan se hirveää, Essi kertoo.
Pelistrategiansa Essi oli suunnitellut etukäteen, mutta se meni uusiksi pelin edetessä.
– Minulla oli ehkä vähän liian iso luotto siihen, että suitsait tämä menee vain. Olosuhteet muuttuivat pelin aikana pakosta. Tämä nyt liittyy siihen minun sopuliuuteen, että oli pakko tavallaan mukautua.
– En voinut pelata niin, että “olen päättänyt taktiikkani ja pysyn siinä”. En usko, että kukaan pystyisi pelaamaan Petollisia niin.
Pelissä Essi koki pelottavana itsensä asettamisen valokeilaan. Se kun useimmiten tiesi ikäviä seuraamuksia.
– Ihailin aiemmilta kausilta Rosa Meriläisen ja Fatim Diarran suorasukaisuutta. Sitä, miten suoraan he puhuivat. Se oli vaikeaa ryhmäpaineen takia. Pari kertaa yritin itsekin, mutta se oli pelottavaa, Essi myöntää.
Kenties juurikin tästä syystä Essi lähti pyöreässä pöydässä tietoisesti mukaan ryhmähysteriaan ja valitsi karkotettavan enemmistön tahdon mukaisesti.
Jos Essi saisi toistamiseen kutsun Petollisiin, muuttaisi hän pelityyliään.
– Olisin tosi vetäytynyt, ihan sivussa haaleana, haljuna ja ystävällisenä, Essi toteaa päättäväisesti.
Leffatähtenä tyttären kanssa
Suuri yleisö tuntee Essin parhaiten näyttelijänä.
Putouksen lisäksi hän ollut mukana muun muassa Ex-onnellisissa sekä elokuvissa Viikossa aikuiseksi (2015), Nuotin vierestä (2016) ja Supermarsu (2018).
Lähes neljä viime vuotta Essi on työskennellyt äänikirjojen ja e-kirjojen suoratoistopalvelu Storytelissä, viimeksi katalogipäällikkönä.
– Pari vuotta tein enemmän strategista roolia ja puuhailin sisältöliiketoiminnan kanssa. Nyt olen taas palannut kustannuspuolelle ja suunnittelen katalogia eli mitä kirjoja teemme, hän kertoo.
Näyttelemistä Essi ei ole täysin hylännyt. Hän tekee edelleen paljon dubbauksia ja äänimainoksia, mutta ei ole kahdeksaan viime vuoteen hakenut näyttelijän töitä.
Faneille huono uutinen on, ettei Essi juurikaan kaipaa näyttelijän työtä. Taustalla vaikuttaminen on enemmän hänen juttunsa.
– Pidän siitä, että saan suunnitella isoja linjoja ja katsoa, miksi jotain tehdään ja voisiko sen tehdä paremmin.
Jos Essillä on jotain näyttelijän työssä ikävä, on se teatteriharjoitukset.
– Se on ainutkertaista. Monta kuukautta tai ainakin viikkokaupalla luodaan, kokeillaan, epäonnistutaan ja aletaan rakentaa teoksen maailmaa. Sitä kaipaan, mutta en yleisön edessä esittämistä, Essi naurahtaa.
Seuraavaksi Essin näkee uudessa Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-illan loppuvuodesta.
– Siinä elokuvassa Siiri-tyttäreni on pääosassa Emiliana. Aivan liian liikuttavaa. Hän on nyt 12 vuotta, ja elokuvaa kuvattaessa hän oli 10-vuotias, näyttelijä paljastaa.
Tytär harrastaa kilpatasolla cheerleadingia, mikä pitää perheenäidinkin syksyllä aktiivisena.
– Olen paljon seuratoiminnassa mukana. Se on kivaa ja elän siinä mukana. Itselläni on myös cheertanssitausta, joten laji on lähellä sydäntäni, Essi sanoo.
