Aki Manninen tapasi koulukiusaajansa: "Läimäsin kädet pöytään"
Aki Manninen arvelee tulleensa koulukiusatuksi, koska hän oli hyvästä perheestä ja tytöt olivat hänestä kiinnostuneita.
Hyvinvointiyrittäjä ja tv-kasvo Aki Manninen on puhunut rankoista taustoistaan julkisuudessa. Viimeksi hän avautui aiheesta Eveon Mitä heistä tuli? -ohjelmassa, jossa julkisuudesta tutut kasvot avautuvat koulukiusaamistaustastaan.
Aki kertoo nyt Katson haastattelussa yläasteajoistaan, kun hän joutui koulukiusatuksi.
Kiusaaminen alkoi, kun Aki aloitti koulutaipaleen Itä-Porin koulussa. Se sijaitsi Akin mukaan lähiössä, jossa oli paljon rikkinäisten perheiden lapsia.
– Erotuin joukosta erilaisuudellani. Perheeni oli hyvin toimeentuleva ja ehjä. Tytöt myös kiinnostuivat minusta. Jouduin näiden asioiden vuoksi kiusatuksi, ja se kesti koko yläasteen, Aki avautuu.
Aki joutui kohtamaan kiusaamista päivittäin. Se oli niin henkistä kuin fyysistä.
– Iso porukka tarkkailuluokalta otti minut silmätikukseen. Minua lyötiin, potkittiin ja nimiteltiin. Kiusaaminen oli sellaista, jota se voi pahimmillaan olla.
Kärsi pelkotiloista
Koulu yritti puuttua tilanteeseen, mutta tuloksetta. Akin mukaan pojilla ei ollut elämässään mitään menetettävää, joten he vaan jatkoivat. Akin vanhemmat kävivät myös puhumassa kiusaajien vanhemmille. Kiusaaminen laantui hetkeksi, mutta jatkui taas.
– Olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että ei se lopulta ollut niiden poikien syy, vaan kaikki lähti heidän rikkinäisestä taustastaan. He näkivät jotain parempaa, ja he purkivat huonoa oloaan kiusaamiseen. Minä satuin olemaan vaan se kohde.
Kiusaaminen aiheutti Akissa tuolloin pelkotiloja, ja hän pelkäsi liikkua yksin. Aikuisiällä hän on päässyt käsittelemään traumansa. Terapiassa hän ei ole kuitenkaan asian tiimoilta käynyt.
– Siihen maailman aikaan ei puhuttu terapiasta.
Muistan, kun istuin aidalla ja sieltä tuli kolme kaveria. Heivasin heidät puskaan.
Kiusaaminen loppui
Kahdeksannella luokalla Aki alkoi harrastamaan judoa. Treeni tuotti pian tulosta.
– En halunnut olla enää se hintelä kaveri, joka aina hakataan. En halunnut olla se, joka ottaa iskut vastaan.
Aki muistaa elävästi keväisen päivän ysiluokalta, kun hän pisti lopulta vastaan kiusaajilleen. Pikkuhiljaa kiusaaminen alkoi loppua.
– Muistan, kun istuin aidalla ja sieltä tuli kolme kaveria. Heivasin heidät puskaan.
Anteeksipyyntö
Aki tapasi kiusaajansa myöhemmin parikymppisenä paikallisessa yökerhossa. Aki oli fyysisesti elämänsä kunnossa. Hän päätti mennä tervehtimään kiusaajiaan.
– Menin heidän luokseen ja läimäsin kädet pöytään ja totesin, että kuka haluaa olla ensimmäinen. Samassa totesin, että en sitä kuitenkaan tekisi.
Aki oli kertonut kiusaajilleen, että heidän tekonsa olivat ajaneet siihen, että hänestä oli tullut vahva ihminen, niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Lyötiin lopulta kaikkien kanssa kättä, ja sain heiltä kaikilta anteeksipyynnön.
Kun Aki katsoo nyt yläasteikäistä kiusattua poikaa, tuntee hän suurta sympatiaa itseään kohtaan. Jälkeenpäin ajateltuna Aki olisi toivonut saavansa enemmän tukea.
– Ei ysärillä ihmisillä ollut sellaisia avaimia. Olisin tarvinnut varmasti koulukuraattorin tuen, ja vahvuuksiani olisi pitänyt tukea. Kunpa joku olisi nähnyt sen surun ja tuskan, mitä minulla oli.
