Aki Mannisen menneisyydestä kylmäävä paljastus: ”Vanhempieni olisi pitänyt…”
Ujoa ja arkaa porilaista kohdeltiin karusti pahamaineisessa opinahjossa.
Yrittäjä-hyvinvointivalmentaja Aki Manninen, 49, on pyrkinyt kaikin tavoin turvaamaan Donna-tyttärelleen turvallisen koulutien.
Videolla Akin & Ritan vauvaväittelyä:
Eikä Mannisen kohdalla puhuta pelkästään tiestä, vaan myös vesitiestä.
Akin ja Ritan 6-vuotiasta Donnaa viedään nimittäin myös prameasti pikaveneellä Reposaaren kyläkoululle.
– Se on aivan valtavan ihana koulu, joka restauroitiin juuri kaupungin toimesta, Aki selostaa Seiskalle.
– Tähän pieneen kyläkouluumme satsattiin sellaiset muutama miljoona euroa. Siitä iso kiitos Porin kaupungille.
”Vanhempieni olisi pitänyt”
Herra Manninen ei itse aikoinaan käynyt esikoulua. Hän ei kuulemma ollut edes päiväkodissa, vaan paineli suoraan ala-asteelle.
– Näin jälkikäteen ajatellen vanhempieni olisi pitänyt pistää minut viimeistään esikouluun. Se olisi ollut oikea ratkaisu. Olisin saanut kavereita jo siellä.
Loppuvuodesta syntynyt Aki toivoo, että hänet olisi ylipäänsä pistetty kouluun vasta vuotta myöhemmin.
– Menin vähän liian aikaisin ykkösluokalle. Pelkäsin hirveästi epäonnistuvani. Olin hyvin arka ja ujo kaveri, enkä hirveän hyvä koulussa muutenkaan.
Vuosikausien helvetti
Nykyisestä Akista ujous ja herkkyys eivät tule ensimmäisinä mieleen.
Kovaksi keitetyn porilaisen luonnetta alettiin koulia toden teolla jo vuosikymmeniä sitten, kun hän siirtyi pienestä kyläkoulusta isompaan kouluun.
Moni heistä on jo kuollut.
– Henkinen ja fyysinen kiusaamien heti 6. luokalla ja jatkui koko yläasteen ajan. Luulen, että se ajanjakso on muuttanut omaa identiteettiäni.
– Sehän oli varmaan Porin pahin koulu, johon jouduit, vieressä istuva Rita Niemi-Manninen tuumii.
– Niin varmaan olikin. Siellä oli kaikki vitipäät ja moni heistä on jo kuollutkin. Taustalta löytyi rikkinäisiä perheitä ja jopa kriminaalitaustaa.
Kylmäävä yllätys
Kuten Seiska on aiemmin kertonut, kiusaamishelvettiin kyllästynyt Aki päätti lopulta ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Peruskoulun viimeisenä lukuvuotena kiusaajia odotti karu yllätys.
Siihen se kiusaamiseni loppui.
Nuori herra Manninen oli kaikessa hiljaisuudessa alkanut käydä salilla ja aloittanut vielä judonkin. Enempää ei kuulemma tarvittu.
– Siihen se kiusaamiseni loppui, kun aloin ysiluokalla heittelemään kavereita pusikkoon. Jos kerran sitä halusivat, niin sitten painittiin oikein kunnolla.
