Julkkistoimittaja Iriz Silander avautuu kriisistään
Maikkarilta tuttu tv-kasvo, Iriz Silander, jätti vakituisen työnsä ja tutun elämänsä pääkaupunkiseudulla aloittaakseen alusta. Nyt kahden lapsen yksinhuoltajaäiti rakentaa uutta elämää pienessä hirsitalossa, äitinsä yli 200-vuotiaan torpan kupeessa.
Vielä muutama vuosi sitten Iriz Silanderin elämä näytti hyvin erilaiselta.
Video: Iriz Silander esittelee minikotinsa
Hänellä oli vakituinen työ MTV:llä, koti pääkaupunkiseudulla sekä vuosien aikana rakennettu ura viihdetoimittajana ja juontajana. Arki kuljetti televisiostudioista haastatteluihin ja kaupungista toiseen.
Ulospäin palaset olivat paikoillaan. Silti jokin alkoi liikkua Irizin sisällä, eikä ajatus rauhallisemmasta elämästä jättänyt naista rauhaan.
– Selkeästi joku ikäkriisi, ehkä elämän murroskriisi. Jotain sellaista, että sielu tarvitsi uutta paikkaa.
Päätöstä edelsi muutaman vuoden muhinut elämänmuutos.
– Kaipasin muutosta. Halusin pois pääkaupunkiseudun sykkeestä ja ikävöin maaseudun rauhaan.
Iriz myi kotinsa pääkaupunkiseudulla, muutti Turun keskustaan ja irtisanoutui ryhtyäkseen yrittäjäksi. Samalla ajatus omasta vapaa-ajan asunnosta saaristossa alkoi vahvistua.
– Miksi odottaa eläkepäiviin asti, jos palan unelmaelämää vois rakentaa jo nyt?
Vuotta myöhemmin Irizin äidin yli 200 vuotta vanhan torpan viereiselle tontille nousi vaaleasta massiivihirrestä valmistettu 27-neliön minikoti.
Sen nimeksi tuli Lady Ersby.
Hyppy tuntemattomaan
Irtisanoutuminen ei ollut Irizille mikään kevyt päähänpisto.
Vakituisen kuukausipalkan ja unelmatyön jättäminen olisi ollut jännittävää kenelle tahansa. Iriz teki sen kahden lapsen yksinhuoltajaäitinä, jolla oli talolaina, lasten harrastukset ja hevoset sekä yrittäjäksi siirtyessään tasan nolla varmaa työkeikkaa.
– Olihan se ihan älyttömän iso hyppy.
Iriz tiesi luopuvansa taloudellisesta turvasta, mutta samalla hän luotti siihen, ettei putoaisi tyhjän päälle.
– Jotenkin mä sisimmässäni tiesin, että elämä kantaa. Olin myös valmis tekemään ihan kaikenlaisia hommia, jotta selviän.
Rohkeuden taustalla on jotain, minkä Iriz tunnistaa korvaamattoman tärkeäksi: vahva turvaverkko.
Hänen vanhempansa ovat aina kannustaneet tytärtään. Läheltä löytyy ihmisiä, joiden varaan voi tarvittaessa nojata.
– Jos mä tipun, mulla on sellainen tunne, että mua kannatellaan.
Riskinotto kannatti myös työelämässä. MTV halusi jatkaa yhteistyötään Irizin kanssa, ja vuosien varrella työnkuva on vain laajentunut.
Epävarmuudella on kuitenkin hintansa.
– Saattaa tulla tilanne, etten tiedä, mitä teen kahden kuukauden päästä. Jatkuva itsensä tyrkyttäminen on tässä se raskain puoli.
Mitä maksaa itse tehty unelma?
Tontti on ruhtinaallisen kokoinen taajamatontiksi, mutta itse talo vain 27-neliöinen. Siinä piileekin koko projektin viehätys.
Iriz tietää, että moni haaveilee upeasta kartanosta meren rannalla. Niin hänkin. Tietenkin.
– Mutta totuus on se, että sellainen maksaisi miljoonan.
Sen sijaan Iriz haluaa näyttää, että unelmasta voi rakentaa oman kokoisensa version ilman miljoonabudjettia.
– Sadalla tonnilla sä voit tehdä saman, mutta ikään kuin vaan minikoossa. Ja saada silti kaiken sen söpöyden ja kivan.
Noin 100 000 euron budjetti on pitänyt, ainakin toistaiseksi. Toki budjetissa pysyminen on vaatinut myös uhrauksia.
– Mä en ostele enää laukkuja. Ne on laitettu pannaan. Mun autokin on ihan sairas prutku, Iriz nauraa.
Kankkulan kaivoon
Talonrakennukseen on mahtunut myös ikäviä yllätyksiä.
Erään rakennusalan työmiehen loppulaskuun alkoi Irizin mukaan ilmestyä kuluja, joista ei ollut sovittu etukäteen. Mukaan tuli esimerkiksi kesätyöntekijän palkkioita ja työkoneisiin liittyviä maksuja.
– Koin, että ehkä mua yritettiin tällaisena uusrakentajana vähän rahastaa. Se tuntui tosi pahalta.
Kokemus teki Irizistä tarkemman. Rakennusprojekti on opettanut, ettei laskujen loppusummia kannata katsella vaaleanpunaisten linssien läpi.
– Musta on tullut nyt äkänen sen suhteen.
Yllättäen suurimpia rahareikiä eivät ole olleet näyttävät materiaalit tai sisustushaaveet, vaan kaikki se, mikä katoaa maan alle.
Kaivo. Sähköt. Viemärit. Suodatinjärjestelmät. Maatyöt.
– Just kaikki tuommoiset tylsät asiat. Niihin menee älyttömästi rahaa, Iriz päivittelee.
Pelkkä kaivo maksoi hänen mukaansa 9 000 euroa.
27 neliötä suurta elämää
Kun saavumme Paraisilla sijaitsevaan minitaloon, ensivaikutelma on kaikkea muuta kuin pieni.
Valo tulvii korkeista ikkunoista sisään. Syyssateen jälkeinen kajastus välkehtii niiden takana, ja hirsipuun mahonkinen tuoksu täyttää huoneen.
– Tää on vielä niin uusi! Siksi täällä tuoksuu näin voimakkaasti puulle, Iriz huomauttaa.
Design-valaisinta ympäröivät vaaleat hirsiseinät ja puinen katto. Sisällä on myös syvempiä sävyjä, pellavaa, matkoilta tuotuja löytöjä ja vuosien varrella mukana kulkeneita huonekaluja.
Iriz ei halunnut rakentaa uutuuttaan kiiltävää näyttelykotia.
– Mä en halua olla mikään boring beige mom, hän naurahtaa.
Koti saa rakentua vähitellen: esine, muisto ja haave kerrallaan. Asunto on edelleen kesken, eikä Iriz yritä peitellä sitä.
– Katso nyt, kuinka mä piilotin kaikki meidän romut tuonne talon alle, kun ei ole vielä varastoa.
– Ja tuon ruman maton mä heitin äidin puolelle kuivumaan. Sitä ei ole pakko kuvata, Iriz nauraa.
Aivan naapurissa seisoo yli 200-vuotias torppa, jossa asuu Irizin äiti.
– Musta on ihana ajatus, että täällä elää kolme sukupolvea samassa pihassa. Mun lapset, minä ja äiti.
Ratkaisu tuo Irizille turvaa, mutta pelosta hän ei halua puhua.
– En mä ole lähtenyt rakentamaan tätä pelon kautta, vaan enemmänkin ilon ja inspiraation.
Pariisista Paraisille
Lady Ersby ei ole vielä valmis.
Pihalta puuttuvat ainakin kasvihuone, ruusut ja Irizin haaveilema ankkalampi.
Irizillä ei ole aiempaa kokemusta puutarhanhoidosta. Hänen haaveissaan puutarhasta tulee boheemi, värikäs ja romanttinen.
– Marjapensaat, ankkalampi ja kasvihuone ovat vielä toivelistalla, Iriz luettelee.
Kasvihuoneesta tulisi samalla lasinen kesähuone, johon voisi kattaa pöydän. Pihalla kasvaisi marjapensaita ja kirsikkapuita. Paljun ympärille nousisi ruusuja.
Yksi tulevan lammen asukkaista on tavallaan jo täällä. Sisällä seinällä roikkuu puinen ankanpään muotoinen koukku, jonka Iriz löysi Pariisilaisesta kojusta, jo ennen kuin minitaloa oli edes olemassa.
Pieni matkamuisto piti yllä ajatusta tulevasta kodista. Nyt se on kulkenut Pariisista Paraisille.
Iriz ei usko nopeisiin ratkaisuihin. Ajatus näkyy myös hänen kodissaan, joka rakentuu vähitellen: esine, muisto ja huone kerrallaan.
– Koti saa muuttua ja valmistua hitaasti, Iriz tuumaa.
Edessä on Lady Ersbyn ensimmäinen talvi paukkupakkasineen ja pihan ankkalampikin on vasta haave.
Elämä täällä on silti jo alkanut.
– Mä en odota siihen, että mun elämä alkaa joskus, kun mulla on riittävästi rahaa tai mahdollisuuksia. Mä haluan elää sitä just nyt.