Näkökulma: NHL-kiekkoilija Roope Hintz ei kelpaa armeijaan - mutta NHL-kaukaloissa kyllä rymisee
NHL-kiekkoilija Roope Hintz sai vapautuksen varusmiespalveluksesta, eikä ole ainoa huippupelaaja, joka ei ole pukenut kurkkusalaatti-asua ennen kriittistä 30 vuoden rajaa.
Viime päivinä on puhuttanut Dallas Starsin suomalaishyökkääjä Roope Hintz, 28, joka paljasti IS:lle saaneensa vapautuksen varusmiespalveluksesta. Roope ei halunnut avata syytä tarkemmin, mutta kertoi, ettei pystynyt armeijaan menemään.
Pääsevätkö NHL-kiekkoilijat kuin ”koira veräjästä”
Uskoakseni hänen loukkaantumisistansa on mahdollisesti jäänyt jotain, joka estää armeijaan pääsyyn. Roopen jalka murtui viime kevään pudotuspeleissä.
Onko tämä silti liian kapea syy olla menemättä armeijaan ja voiko olla mahdollista, että esimerkiksi Roopen tapauksessa, myös tulevaisuudessa NHL-kiekkoilijat pääsisivät livahtamaan kuin ”koira veräjästä”.
Roope ei ole ainut
Sebastian Ahon ja Mikko Rantasen palveluksen suorittamisesta ei ole minkäänlaisia mainintoja. Hekin lähestyvät kriittistä 30 vuoden rajaa, jolloin asevelvollisuus on viimeistään suoritettava.
Urheilijan keho liian arvokas?
Moni saattaa pitää huvittavana ajatusta siitä, ettei NHL:n kovakuntoinen pelaaja pysty suorittamaan urheilukoulussa mukautettua varusmiespalvelusta. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Puolustusvoimien vaatimukset ovat tietyiltä osin tiukat, ja vapautuksen saaminen voi perustua esimerkiksi pitkäaikaisiin vammoihin, jotka eivät estä pelaamista mutta voivat olla riski palvelusturvallisuudelle.
Roopen kohdalla kyse voi olla juuri tästä. Vaikka jalka on parantunut, armeijan vaatimukset voivat olla toista maata. Ja kyllä – NHL:ssä rymistellään laidassa heti loukkaantumisen jälkeen, mutta varusmiespalveluksessa ei ole kyse pelkästä fyysisestä suorituskyvystä, vaan myös siitä, miten keho kestää jatkuvaa rasitusta ja sotilaallista toimintaa.
Yhdenvertaisuus ja kansalaisvelvollisuus
Suomessa asevelvollisuus on miehille pakollinen, ja moni nuori käy armeijan läpi vaikka selkä tai polvi vihoittelisi. Miksi siis huippu-urheilija ei voisi suorittaa edes kevennettyä palvelusta?
Toisaalta – pitäisikö meidän miettiä uusia ratkaisuja? Voisiko urheilijoille kehittää palvelusmuoto, jossa perustaidot opitaan ilman liiallista rasitusta? Esimerkiksi siviilipalveluksen tai erikoiskoulutuksen kautta? Näin urheilijan keho säilyisi pelikunnossa, mutta kansalaisvelvollisuus ei jäisi kokonaan hoitamatta.