Lätkähurmuri Daniel Mäkiaho, 25, Leijoniin – Stadin tavoitelluin poikamies?
Rajusti kehittynyt HIFK:n kultapoika tekee debyyttinsä Leijonissa.
Jääkiekon hallitseva maailmanmestari Suomi käynnistää uuden lätkäkautensa kotiturnauksella Helsingissä.
Videolla HIFK:n lätkähurmuri Daniel Mäkiaho & debyytti Leijonissa:
Veikkaus-areenan jäällä nähdään mielenkiintoinen debytantti, kun Helsingin IFK:n ja koko Liigan pistekunkku Daniel Mäkiaho, 25, vetää Leijona-paidan päälleen.
Kyseessä on ensimmäinen kerta koskaan, kun Daniel nähdään maajoukkueessa. Hänellä ei ole vyöllään edes juniorimaaotteluita.
– Syy on se, etten ole ollut tähän asti tarpeeksi hyvä päästäkseni pelaamaan tällaisia pelejä. Myöskään junnuna, Daniel sanoo Seiskalle.
– Olen tehnyt viimeiset vuodet tosi kovasti töitä. Siistiä päästä vihdoin näyttämään osaamistaan myös maajoukkueessa.
Isoisä HIFK-suurlegenda
Kiekkonuorukaisen taustoista lätkäura ei ole ollut koskaan kiinni.
Daniel on todellinen HIFK:n kultapoika. Hänen isoisänsä oli legendaarinen seurapomo Frank Moberg (1940–2025), joka tunnettiin lempinimellään Mr. HIFK.
Itselleni on kunnia, että saan jatkaa suvun ja perheen perinnettä jääkiekkoilijana.
Isä Toni Mäkiaho muistetaan hänetkin petopaidasta. Leijonien MM-hopeamies vuodelta 1998 pelasi pudotuspelit mukaanlukien yli 700 ottelua Liigassa.
– Joo, kyllä taustalta on tullut isoa apua uralleni. He molemmat tietävät ja tiesivät lajista tosi paljon, Daniel nyökkää.
Melkoista tukea ”Mäkkäriltä”
Isäukko Toni ”Mäkkäri” Mäkiaho oli pelaajana kaukaloiden väriläiskä. Kovaa pelannut taklauskone, joka ei epäröinyt pudottaa punaisia pelihanskojaan.
Jäähypenkkiä urakalla kuluttanut Toni ei saanut urallaan mitään ilmaiseksi. Kuten ei ole saanut Danielkaan.
– Isä pelasi pitkän uran. Hän kävi aikoinaan läpi samoja asioita kuin minäkin nyt. Isältä on tullut aina hyviä vinkkejä, poika kiittelee.
Moottori jyrähti Mikkelissä
Otti toden totta aikansa, ennen kuin kirkkaat valot avautuivat Danielille. Hän pelasi tutkan alla HPK:ssa ja Jukureissa ennen kuin homma alkoi toimia.
– Aloin saada jo Mikkelissä vastuuta. Sitten HIFK:ssa tuli kunnon näyttöpaikka, jonka pystyin käyttämään hyväksi.
– Olen myös tehnyt kovasti hommia ja kehittynyt joka vuosi eteenpäin. Kiva, että se tuottaa nyt tulosta, Daniel analysoi.
Kovat karjut rinnalla
Tulikuumassa vireessä paahtava Daniel tuntuu pääsevän jatkuvasti maalipaikoille. 187-senttinen juonikas hyökkääjä korostaa sitä, että jääkiekko on itseluottamuspeli.
– Ihan täysin. Jos kentälle menee jännittämään tai pelkäämään, mistään ei tule yhtään mitään.
Jos kentälle menee jännittämään tai pelkäämään, mistään ei tule yhtään mitään.
Sekään ei varsinaisesti haittaa, että rinnalla HIFK:n ykkösnyrkissä viilettävät kokenut savolaishärkä Iiro Pakarinen ja työjuhta Niko Huuhtanen.
– Ei todellakaan. Siinä on kaksi ihan huippupelaajaa. Jätkät tekevät minun työni aika helpoksi. On ollut ihan mahtavaa pelata heidän kanssaan.
Vielä isäänsäkin paremmin?
Kutsu Leijoniin on palkinto nuorelle pelurille, joka tietää tarkkaan kehityskohteensa. Ainakin kamppailuvoimaa ja puolustuspeliä pitäisi kuulemma saada paremmaksi.
Jalat maassa oleva Daniel ei myöskään haihattele NHL:stä, vaan keskittyy jokapäiväiseen kehittymiseen.
– Lähdetään nyt siitä, että haluan kehittyä paremmaksi pelaajaksi kuin oma isäni. Se on hyvä tavoite, nuorempi Mäkkäri virnistää.
– Itselleni on kunnia, että saan jatkaa suvun ja perheen perinnettä jääkiekkoilijana. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Stadin tavoitelluin poikamies
Moni helsinkiläinen kiekkolupaus voi vain haaveilla Danielin nykytilanteesta.
Nuorelta filmitähdeltä näyttävä lätkästara on HIFK:n ykköstykki ja vieläpä sinkkumies, jonka käteen sovitellaan pääkaupungin avaimia.
Joo, sinkku olen. Ei ole tällä hetkellä yhtään mitään meneillään
– Joo, sinkku olen. Ei ole tällä hetkellä yhtään mitään meneillään, Daniel naurahtaa.
Hän myös väittää, ettei vientiä ole lainkaan. Eipä hävyttömän komea kiekkoprinssi toisaalta päivystäkään baaritiskillä, kuten ”edarin” kundit aikoinaan muinaisessa Hotelli Hesperiassa.
– Heh, joo en. En toki tiedä tarkalleen millaista ennen oli, mutta kyllä mä veikkaan, että ajat ovat vähän muuttuneet, Daniel virnistää.
