Matt Damonilla on synkkä elämänoppi
Odysseus-tähti on varma, että tragedia tulee jokaisen luo.
Siihen nähden, että Hollywood koki löytäneensä ihmelapsen Matt Damonissa, hänellä itsellään on synkkä käsitys elämästään.
Arkistovideo: Matt kertoi kuusi vuotta sitten Seiskalle, että hänellä on suomalaisia sukulaisia
Läpimurto tuli elokuvassa Will Hunting vuonna 1990.
Silloinen kaksikymppinen elokuvan toinen tähti ja toinen kirjoittaja on nyt kuitenkin 55-vuotias. Siinä saattaa olla muutoksen syy.
Näyttelijä paljastaa tuntevansa jo jäljellä olevan ajan rajallisuuden.
– Kun pääsee viidenkympin tälle puolelle, on ainakin minulle selvää, että aika on elämän kallein hyödyke, hän sanoo Peoplen haastattelussa.
Päästi irti kontrollista
Matt sanoo joutuneensa muuttamaan käsitystään siitä, miten voi ohjailla kohtaloaan. Ikääntyminen on avannut siihen uusia näköaloja.
Kaikkea, mitä Matt kuvailee uudeksi näköalaksi, ei millään muotoa voi sanoa kevyeksi.
– En enää pysty raivoamaan jumalille asioista, jotka eivät ole hallinnassani. Tässä täytyy vain miettiä, mihin sitten voi enää vaikuttaa ja mihin ei.
Jumalista puhuminen luontuu tietysti kuin itsestään, onhan juuri antanut tuhat pr-haastattelua Odysseus-elokuvan nimiroolinsa vuoksi.
Vuosien kuluminen näkyy Mattin elämässä myös toisella tavalla periksi antamisena. Hän viittaa ilmiöön, jota urheilussa kuvataan tilastotappion käsitteellä: mitä pidempi voittoputki, sitä suuremmaksi kasvaa tilastollinen todennäköisyys hävitä seuraavaksi.
Matt ei kuitenkaan puhu jalkapallosta tai muusta, vaan iästään ja omasta ainoasta elämästään.
– Kun elää tarpeeksi pitkään ja elämässä tapahtuu kaikenlaista. lopulta menetys tulee luoksesi kylään. Ihan sama, kuka sitä sitten onkaan.
Aika kuluttaa
Yhtälailla kuin Odysseus saa hänet puhumaan jumalia vastaan purnaamisesta, myös ajankohtainen perhetilanne voi olla syynä kontrollista luopumiseen.
Mattilla ja hänen vaimollaan Luciana Barrosolla on kolme yhteistä tytärtä sekä yksi Lucianan aiemmasta suhteesta oleva tytär, jota Matt on pitänyt omana lapsenaan jo yli 20 vuotta.
Nyt kotona on enää kaksi teiniä, joista toinen on aivan kohta lähdössä. Vuosia nuorimmankaan kanssa ei ole enää paljoa jäljellä.
– Haluaisin pitää kiinni siitä, mistä voin. Yritämme olla tietoisesti läsnä perheenä sen, minkä voimme.