UMK-tähdeltä avoin terveystilitys
Antti Paalanen on noussut suuren yleisön tietoisuuteen Takatukka-viisullaan.
Helmikuussa Antti Paalasella on 49-vuotissyntymäpäivän lisäksi toinenkin syy juhlaan. Kuun viimeisenä päivänä hän saa kiivetä Nokia Arenan lavalle esittämään Uuden Musiikin Kilpailu -viisunsa Takatukan.
Tuloillaan on ylpeä hetki, johon Antti on pyrkinyt jo vuosien ajan.
Videolla Antti opettaa toimittajalle haitarin soiton salat:
Antin vaimo Heidi Maria Paalanen on hänkin musiikkialalla, joskin musiikintekijänä, ei niinkään esiintyjänä. Hänen kädenjälkensä näkyy myös Takatukassa. Niinpä UMK:hon pääsy on iso saavutus koko perheelle.
– Meidän poikamme on 18-vuotias, ja olemme kanssaan seuranneet UMK:ta ihan alkumetreiltä asti.
Vaimon ja pojan lisäksi Antin perheeseen kuuluu cockerspanieli Pepe.
Antin ja Heidin ensimmäinen koira oli 20 vuotta sitten häälahjaksi itse ostettu cockerspanieli Touko, jonka läähätys toimi inspiraationa yhden Antin Breathe-kappaleen taustalla.
– Olen yrittänyt opettaa sitä samaa biisiä muille koirillemme; Toukon jälkeen Taunolle, että saadaan musiikkiperinne jatkumaan koiralta toiselle. Nyt yritän opettaa sitä Pepelle, Antti nauraa.
Kurkku käytössä
Antin viisu erottuu muista UMK-teoksista selkeästi, etenkin hänen kurkkulaulunsa takia.
Örinä kumpuaa kurkussa olevista valeäänihuulista eli taskuäänihuulista, joita treenaamalla ja jumppaamalla ääntä saa venytettyä ja muokattua.
Harjoittelun voi aloittaa pienellä köhimisellä, josta syntynyttä ääntä voi sitten pitkittää.
– Se voi alkuun tuntua hieman epämukavalta kurkussa, mutta ei siinä mitään vaaraa ole, Antti tuumaa.
Laulutyyli on alkujaan paimentolaislaulutekniikka Mongoliasta, ja sen avulla on voitu matkia vaikka vuohia tai lehmiä. Antti kertoo oman örinänsä muistuttavan ehkä myskihärkää.
Antin möreällä laululla ei ole mitään tekemistä viskibasson sen suuremmin kuin tupakankaan kanssa. Itse asiassa vahvin aine, mitä hän nauttii, on japanilaisittain valmistettu vihreä tee.
– Kaikki mikä hoitaa kehoa, on hyväksi. Päihteet eivät sitä tee, Antti toteaa.
Pitkäkestoinen sairaus mukana
Terveys löytyy elämään tasapainon kautta.
Tasapainon opettelu on tullut Antille tutuksi Crohnin taudin myötä. Tulehduksellinen suolistosairaus on pitkäaikainen vaiva, jonka hallinta vaatii opettelua. Antin seurana se on viipynyt 30 vuotta.
– Siitä on tullut minulle sellainen ystävä. Jos minulle tulee mielitekoja, niin tämä ystävä muistuttaa, että ”sulla on tällainen ominaisuus kehossa”. Sitten pitää pariin otteeseen miettiä, Antti kertoo.
– Tämä on vähän tällainen kaksiteräinen miekka; sairaus pitää minut kunnossa.
Ruokavalio on toki yksi tekijä, joka voi aiheuttaa huonon olon, mutta hermoston hyvinvointi on etusijalla. Kuormittuneessa tilassa epäsopiva ruoka tuntuu heti, mutta rentona ja tasapainoisena se ei vaikuta ehkä ollenkaan.
Vientiä maailmalla
Antin haitarin, örinän ja teknon yhdistävä musiikki on kiinnostanut suuresti maailmallakin.
Hän on keikkaillut Pohjoismaiden lisäksi myös Yhdysvalloissa, Keski- ja Etelä-Euroopassa, Kanadassa, Japanissa, Kiinassa ja Venäjällä.
– Yksi erikoisimmista paikoista oli ehkä Hong Kongin kamariorkesterin lastenteatteriesitys. Esitin suomalaista kurkkulaulajaa, jonka ääni houkuttelee haita. Antti kertoo roolistaan hain ryöstökalastukseen tietoisuutta keränneessä näytelmässä.
Antin musiikki on pärjännyt hienosti etnopiireissä, ja hänelle on sadellut tunnustuksia Alavuden kaupungin kulttuuripalkinnosta ja Vuoden kansanmusiikkilevystä Etno-Emmaan.
UMK:hon pääsy sijoittuu sekin tunnustusten listalla varsin korkealle.
– Saavutuksia on vaikeaa arvottaa keskenään. Alavuden kaupungin kulttuuripalkinto on ihan yhtä lailla tärkeä kuin UMK – kun olen sen alueen kansanperinnettä esittänyt viimeiset 40 vuotta.
Antti pitää itseään ”taviksena”, tavallisena perheenisänä – hänen työnsä nyt vain sattuu olemaan haitarin kanssa öriseminen.
UMK:n myötä hänen musiikkinsa on kuitenkin saavuttanut iskelmää kuuntelevat kotisohvat ja innostanut lapsia ja nuoriakin musiikin ääreen.
