Pysäyttävät kuvat sairaalasta – Sini Ariell kävi monien pelkäämässä leikkauksessa

Suomesta Australiaan lennähtänyt tatuointitaiteilija Sini Ariell on kaikin puolin avoin elämästään myös somessa. Yksi hänen elämästään suuresti koskettaneista asioista on äitiys, ja onnellisen lapsiperhe-elämän lisäksi myös raskauksien terveysvaikutukset.

Sinillä huomattiin vatsatyrä pari vuotta sitten, ja samalla löydettiin kahden raskauden seurauksena vatsalihasten erkauma. Sini kävi tyräleikkauksessa jo kahteen otteeseen, mutta näiden epäonnistuttua oli edessä korjaus vatsalihasten erkaumaleikkauksella.

Iso operaatio

Maanantaina Sini pääsi leikkaukseen, jonka hän kertoo osoittautuneen odotettua suuremmaksi. Hän päivitti tunnelmiaan Seiskalle sairaalasängystä ennen kotiutumistaan.

– He laittoivat vatsalihaksiin kolmeen kerrokseen tikkejä; pohja-, väli- ja pintakerrokseen, Sini kertoo.

– He leikkasivat ihon auki keisarileikkaushaavasta ja sitten laittoivat jonkun laajentimen siihen vatsaan niin, että he irrottivat rasvakerroksen ja nahan lihaksista, ja toimivat siellä "pussin" sisällä.

Lihakset nidottiin kylkiluista, rintalastan alta aina vaginaluuhun asti, eli koko vatsan pituudelta. Samalla korjattiin napatyrä, ja navan kanta kiinnitettiin oikeaan kohtaan vatsalihaksia.

Arpi on T-kirjaimen mallinen, mutta pystyarpi on ihon alla eli poissa näkyvistä.

– Nyt minulla on sitten kahdeksan viikkoa tällainen kiristyskorsetti tässä vatsan ympärillä, Sini kertoo.

Toipuu kyttyrässä

Sini joutuu ottamaan rauhassa pitkään. Ensimmäiset neljä viikkoa hän joutuu pysymään kotonaan, ja poissa töistä hän on kaikkiaan kahdeksan viikkoa. Kaikkea vatsalihasten rasitusta on vältettävä.

– Joka päivä pitäisi kävellä kyttyrässä. Kun istutaan, istutaan kyttyrässä, ja kun sängystä nousee, pitää nousta kyljen kautta, että tiputtaa jalat sängyltä ja nousee siitä. Mitään vatsalihasten pingottamista ei saisi tehdä, Sini kertoo määräyksistään.

Mukaan sairaalasta lähtee kovat särkylääkkeet, jotka kovettavat vatsaa. Myös vessassa pinnistely on kuitenkin kielletty, joten Sini saa käyttöönsä myös laksatiivit.

– Kaikki pitäisi tulla lorinana läpi, hän hymähtää.

Osana hoitoa on myös kirurgin suosittelema lymfahieronta.

– Lymfahieroja sitten hieroo vatsan ylimääräistä nestettä ja muuta höttöä lymfan kautta kiertoon.

Kaipailee töihin

Jälkitarkastus on toukokuussa. Siihen asti Sini ei saa venyttää vatsaansa, maata selällään eikä vatsallaan eikä edes kyljellään, vaan viettää tulevat viikot puoli-istuvassa asennossa, polvet koukussa.

Sinin elämä toipumisen ulkopuolella on varsin aktiivista. Perheessä on kaksi pientä tytärtä, 7-vuotias Penny ja 3-vuotias Indy, ja lisäksi arjessa pyörii joukko kaikenkirjavia kotieläimiä.

Toipumisajasta saattaakin tulla Sinille rankkaa, kun työ tatuoijana tuo hänelle niin suurta iloa.

– Positiivista tässä on se, että kun paranemisprosessi on kyttyrässä istumista ja tatuointityö on kyttyrässä istumista, kirurgi sanoi, että voi olla, että pääsen jo neljän viikon päästä tekemään tatskoja, Sini kiittelee.

Elämä kotona tuonee suurimmat vaikeudet.

– Kaikista vaikeinta on varmaankin kotona muksujen kanssa. Tai Indyn, kun hän on sellainen äidin vauva, Sini toteaa syliin pyrkivästä kuopuksestaan.

Avuksi kotiin ovat tulossa Sinin vanhemmat, jotka lentävät tyttärensä tueksi Suomesta. He viettävät perheen kanssa viisi viikkoa, ja sairauslomansa loppuvaiheilla Sini tulee käymään Suomessa.

Vertaistuki yllätti

Sini kertoo saaneensa leikkauksen jälkeen satoja viestejä naisilta, jotka ovat joko menossa tyrä- tai vatsalihasten erkaumaleikkaukseen tai jo käyneet sellaisessa. Monella on pelkoja ja kysymyksiä leikkauksen suhteen, kun taas toiset kertovat peloistaan ennen leikkausta.

– Siellä on hyvin paljon pelkopotilaita punnitsemassa, että viitsivätkö he lähteä leikkaukseen vai ei. Oli tosi mielenkiintoinen yllätys, että tämä oli näinkin tärkeä juttu, Sini toteaa.

Moni pelkopotilas on saanut Sinin avoimuudesta rohkaisua harkita avun hakemista leikkauksesta.

– Olen kehottanut monia menemään lääkärin kautta ultraan. Monille näyttää olevan epäselvää, mitä eroa on tyrällä ja erkaumalla, ja miten kumpikin oireilee, Sini kertoo.

Sini kertoo, että lääkärin tunnustelun ja ultraäänitutkimuksen kautta vaivojen syy selviää ja apua voi saada.

Leikkauksessa käyneet puolestaan ovat näyttäneet omia arpiaan ja kertoneet tarinoitaan.

– On ollut sellainen tukiverkosto, mikä on ollut itsellenikin aika kiva. Huomaa, että on tietyllä tavalla tukena monelle muulle, mutta samalla saa itsekin tukea, Sini kiittää.

Artikkelia muokattu 27.2. klo 8.53: lisätty Mistä on kyse? -laatikko.