Opaskoira auttaa liikenneonnettomuudessa vammautunutta Oliveria arjessa
Oliver vammautui vakavasti moottoripyöräonnettomuudessa. Pitkä kuntoutus oli rankka, mutta oma opaskoira toi ilon elämään takaisin.
Walesilaisen Oliver Perryn elämä muuttui yhdessä hetkessä kesällä 2021. Vakava moottoripyöräonnettomuus aiheutti hänelle useita vammoja. Vuosien kuntoutuksen jälkeen Oliver sai rinnalleen opaskoiran. Koira on auttanut häntä saamaan takaisin itsenäisyyden, jonka hän luuli jo menettäneensä.
Videolla junan ruhjoma Jani esittelee älyproteesinsa:
Muistikuvat päättyvät kotimatkaan
Oliver oli 29-vuotias, kun hän lähti heinäkuussa 2021 työvuoronsa jälkeen moottoripyörällä kotiin. Moottoritiellä hän joutui liikenneonnettomuuteen ja loukkaantui vakavasti. Poliisin tutkinnan mukaan onnettomuudessa ei ollut osallisena muita ajoneuvoja.
– Muistan nousseeni pyöräni selkään ja lähteneeni kotiin. Seuraavaksi heräsin elokuussa. Siinä kaikki, mitä muistan, Oliver kertoo.
Pitkä kuntoutuminen
Onnettomuus jätti Oliverille vakavat ja pysyvät vammat. Hän sai traumaattisen aivovamman ja aivohalvauksen, ja myöhemmin hänelle kehittyi epilepsia.
Aivohalvaukseen liittyneet voimakkaat nykivät liikkeet johtivat Oliverin mukaan vasemman silmän verkkokalvon irtoamiseen. Hän menetti pysyvästi näkönsä vasemmasta silmästä ja kuulonsa vasemmasta korvasta.
Aivohalvaus aiheutti myös kasvohalvauksen. Oliverin kasvojen vasen puoli roikkui, eikä hän pystynyt hallitsemaan kunnolla suutaan tai silmäänsä. Vasen silmä jouduttiin ompelemaan kiinni.
Myös Oliverin polvilumpio murskaantui, ja vasempaan poskiluuhun jouduttiin asentamaan levy. Aluksi hän ei pystynyt kävelemään itsenäisesti ja joutui käyttämään pyörätuolia.
Oliver vietti sairaalahoidossa kuukausia ja kävi läpi useita leikkauksia. Fysioterapiassa hän joutui opettelemaan kävelemisen uudelleen.
Vaimo apuna
Kun Oliver pääsi marraskuussa 2021 kotiin, tavallinen arki oli vielä kaukana. Hänen vaimonsa Lucy joutui työnsä ohessa huolehtimaan käytännössä kaikesta.
– En pystynyt pukeutumaan itse tai edes sitomaan kengännauhojani. Vaimon piti myös pestä minut, sanoo Oliver.
Kuntoutuminen jatkui fysioterapialla ja musiikkiterapialla, jonka avulla Oliver harjoitteli koordinaatiotaan. Hän liittyi myös aivovamman saaneiden vertaistukiryhmään.
Liikkuminen pysyi kuitenkin vaikeana. Vasemman puolen näön puuttuminen johti jatkuviin törmäyksiin ja kaatumisiin.
– Putosin reunakiviltä ja portailta, etenkin vasemmalla puolellani. En nähnyt mitään sieltä tulevaa. Saatoin lähteä ylittämään tietä näkemättä vasemmalta lähestyvää autoa, muistelee Olliver.
Neljä vuotta odotusta
Vertaistukiryhmässä käyty keskustelu toisen näkövammaisen kanssa sai Oliverin ottamaan yhteyttä opaskoira -järjestöön. Neljä vuotta myöhemmin, marraskuussa 2025, Oliver sai kaksivuotiaan labradorinnoutaja Walterin.
Walter muutti arjen nopeasti. Aiemmin Oliver joutui pysyttelemään neljän seinän sisällä vaimonsa ollessa töissä tai muualla. Nyt hän pystyy lähtemään itsenäisesti ulos.
– En ole kompastunut kertaakaan, koska Walter on aina ollut siinä estämässä minua kaatumasta. Hän ei ole vain silmäni, vaan myös tukikoirani, sanoo Oliver.
Walter on mahdollistanut myös tavallisten asioiden palaamisen Oliverin elämään. Hän voi jälleen tavata ystäviään ilman vaimonsa apua, käydä keilaamassa ja pelaamassa biljardia tai lähteä yksin aamiaiselle ja ruokaostoksille.
– Walter ei ole vain oppaani – hän on vasen silmäni, paras ystäväni ja vapauteni, summaa Oliver.
