Tätä brittihovi ei tahdo sinun tietävän! Salaisuuksia viidestä huippunaisesta
Viimeisimpien reilun 150 vuoden aikana Brittihovin väkevimpiin kuuluvat vaikuttajat ovatkin olleet naisia. Buckingham tarjoaa heistä kuitenkin tiukasti siistittyä kuvaa.
Konservatiivisten brittien kuningashuone on ollut edelläkävijä ainakin yhdessä asiassa: hovin naiset ovat rohkeasti pirstoneet lasikattoja.
Videolla erikoishavainto kuninkaallisista:
Kukin reilun 150 vuoden huippunaisista on vuorollaan koetellut aikansa sopivuuden rajoja ja varastanut show'n koko maailmassa.
He ovat auttaneet tekemään juuri brittimonarkiasta maailman huomatuimman hovin ja ulottaneet vaikutusvaltansa julkisuuskuvaansa kauemmas.
Prinsessa Diana, kuningatar Elisabet, prinsessa Margaret, Kuningataräiti Elisabet ja kuningatar Viktoria ovatkin saaneet kuningasperheen sivuilla hovin kirjoittamissa artikkeleissa hyvin lämminsydämisen käsittelyn.
Vaikka heistä kerrotaan historiallisesti virheettömästi, jokaisesta etuoikeutetusta uranuurtajanaisesta on myös jätetty kertomatta paljon.
Suurimmat muutokset he toteuttivat kuitenkin juuri vaietuilla alueilla.
Hovi halusi morsioprinsessan – loivatkin lööppitornadon
Hoviin vuonna 1981 vain 20-vuotiaana naitu prinsessa Diana muutti ratkaisevasti käsityksiä Windsorin suvun kuninkaallisista.
Hovin artikkeleissa hänet kuvataan vahvuutensa kautta: Diana oli aivan yltiömäinen kyky, joka ujoudestaan huolimatta kohtasi ihmiset lämpimästi ja loi heihin syvän yhteyden sekunnissa.
Jälkikäteen kohtaamisia nostetaan esiin aivan erityisesti muun muassa miinakävelyllä henkilömiinojen vastaisessa kampanjassa ja aids-potilaiden halailu aikana, jolloin nämä eristettiin ja näitä pelättiin.
Olennaista oli, hovin artikkeleissa toistuvan teeman mukaan, että Diana teki kuninkaallisista läheisempiä taviksille. Siitä lempinimet ihmisten kuningatar ja sydänten kuningatar.
Mainitsematta jää, että Dianan suhde muuhun hoviin, "Firmaan", oli enemmän kuin jännitteinen. Se oli molempia osapuolia repivä.
Esimerkiksi hänen kiitelty muutoksensa hovissa tapahtui paljolti arkisen kahnauksen kautta. Vastasa oli hovin stoalaisen, etäinen ja kovapintainen imago. Selkeämmin sanoen kyse oli jatkuvasta voimainkoettelusta kuningatar Elisabetin kanssa.
Diana käytti mediapelin opittuaan julkisuutta häikäilemättömästi omiin tarkoitusperiinsä. Hän jopa vuosi tietoja medialle ja sai toimittajat laukkaamaan vinkkaamansa uutisen perään ja tekemään mediasta hänelle omaa uutistorvea ohi palatsin.
Tätä Diana käytti miedommin oman julkisuuskuvansa muokkaamiseen, mutta säälimättömästi myös Charlesin ja sittemmin Camillan julkisuuskuvan musertamiseen. Samalla tietysti esiin saatiin Dianan oma tulkinta hovista. Hän myös tiesi, että Charlesin suunnalta tähän ei vastattaisi.
Häikäilemättömyys lööppijulkisuuden käytössä oli osa luonnetta
Myös lämmin kuva ihmisten ystävästä on median luomus enemmän kuin todellisuuden koko kuva.
Häikäilemättömyys lööppijulkisuuden käytössä oli osa Dianan luonnetta: hän oli lämmin persoona, mutta silti myös ailahteleva, tunteisiinsa julkisuudessa reagoiva, lopulta myös epäluuloinen ja toisinaan ystäviäänkin kohtaan manipuloiva.
Hovi sai juhlia morsianprinsessaa, joka ajaa häihinsä hunnun täyttämillä hevosvaunuilla vain vuoden, kaksi. Pian kasvoille iskikin lööppien tsunami.
Muutokseen sopeutuja ja vai muutoksen vastustaja?
Kuningatar Elisabet on hovin historia-artikkeleissa supernainen, joka hallitsi brittejä yli 70 vuotta. Sinä aikana maa muuttui valtavasti, ja Elisabet edusti pysyvyyttä ja turvaa.
Jäykkyydestään huolimatta verrattoman huumorintajuinen kuningatar toimi hovin tekstien mukaan hillitysti ja velvollisuudentuntoisesti. Teksteissä vilahtaa kuitekin hetkittäin kansakunnan jatkuvuuden sijaan etusijalla hovin itsensä jatkuvuus.
Elisabet toimi toisen maailmansodan aikaan pelastusajoneuvojen huollossa ja kuskinakin. Myös tämä muistetaan mainita usein.
Pois tekstistä hovin omalla saitilla on jäänyt kuningattaren suurin julkinen virhe. Koko monarkiainstituution suosio romahti hetkellisesti madonlukuihin, kun Elisabetin johdolla Dianan kuolemaan reagoitiin heikosti.
Kun koko maa menetti mielestään läheisimmän hovinaisen, Elisabet teki virhearvion ja jäi perheineen Balmoralin linnaan. Linna on perheen yksityisomaisuutta, ei virka-asunto. Tätä pidettiin kylmäkiskoisuutena tai välinpitämättömyytenä valtavan kansallisen tunnereaktion hetkellä.
Elisabetin varovainen reagointi oli laukaus kohti omaa aamutossua.
Myös politiikassa ja hovin mukautumisessa sama Elisabetin piirre, varovainen reagointi oli laukaus kohti omaa aamutossua. Syntyi kuva jäykästi reagoivasta, kansasta eriytyvästä hovista, kun kuninkaalliset pitäytyivät etäällä ja keskenään.
Lopputuloksena Elisabet esimerkiksi vältteli liian pitkään hovin mystisyyden purkamista ja valtion maksamien kulujen supistamista kahden voimakkaan lamavaiheen aikana.
Lopulta oli myös Andrew. Jo pitkään ennen Jeffrey Epsteiniin liittyviä kohuja Andrew suoraan sanoen sikaili ja teeskenteli tietämätöntä. Kuningattaren lempilapsena hän sai asiatonta etua, eikä häntä siirretty sivuun hovin tehtävistä.
Elisabet oli hetkittäin suorastaan kehityksen jarruna enemmän kuin muutoksiin sopeutumisen esikuvana. Tämä puoli ei näy hovin virallisissa teksteissä.
Pikkusisko pyristeli Elisabetin varjoista raisuudellaan
Prinsessa Margaretia pidetään hovin tärkeänä jäsenenä, joka samalla oli kapinallinen. Terve kapinallisuus oli osa muutosvoimaa, sillä kuningattaren kirjoitetaan uskaltaneen kyseenalaistaa hovin perinteitä. Siitä huolimatta häntä arvostettiin.
Margaretin vapaampi elämä mainitaan myöskin, se on esimerkki hovin tapojen vapauksista. Samoin rakkauselämän suuret pettymykset nähdään esimerkkinä hovin jäsenyyden ja yksilöllisen elämän ristiriidoista, jotka herättävät myötätuntoa alamaisissa.
Totta onkin, että Margaret eli vapaammin kuin isosiskonsa, kuningatar Elisabet. Hän muun muassa oli hyvin äksy henkilökunnalle ja järjesti rahanmenosta piittaamatta elämäänsä etuoikeutetuksi ja mukavaksi.
Prinsessan tiedetään suhtautuneen ylenkatseisesti kulut maksavaan kansaan ja koettaneen minimoida velvoitteensa aktiivisella otteella.
Margaretin kamalia skandaaleja miesten kanssa 1960-luvulla ei nykyään pidettäisi kovin kummoisina.
Toisaalta tiedetään, että hän oli piinaavaa seuraa: hän vaati hyvin tarkan hovietiketin osoittamista itseään kohtaan, mutta yhtäkkiä hän saattoi olla puheissaan törkeä tai vitsailla sopimattomilla aiheilla.
Kuningataräiti oli kiltti mummeli mutta melkoinen juomari
Kuningas Yrjö VI:n puoliso antoi esikoislapselleen nimeksi oman nimensä, Elisabetin. Niinpä tyttärensä perittyä isältä hallitsijan aseman, joutui entinen kuningatar Elisabet esiintymään hankalalla nimellä "Kuningatar Elisabet, kuningataräiti".
Hovin saitilla kuningataräidin uroteoista mainitaan esimerkiksi miehensä kuningas Yrjön rinnalla seisominen Lontoossa natsi-Saksan pommitusten keskellä.
Varsinaisesti hovi haluaa muistaa hänet kuninkaallisena, jonka vaikutus ulottui kauas seremoniallisen tehtävän ulkopuolelle. Rauhallisuus, arjen myrskyjen ulkopuolella olemisen asenne, optimismi, hymy ja vaikeuksien uhmaaminen olivat kuningataräidin lahjat briteille.
Historioitsijoilta ja varsinkin viestintään paneutuneilta on tullut toistuva viesti, että kuningataräidin julkisuuskuva on nykykatsojan silmissä suorastaan kömpelön tarkoituksellisesti rakennettu ikuisine hymykuvineen.
Toisin kuin hovin artikkeleissa, useissa elämäkerroissa kerrotaan lähes alkuluvuissa, että kuningataräiti ei pelkästään käyttänyt rahaa huomattavia summia vaan myös jätti jälkeensä valtavat velat.
Muut säästivät, kuningataräiti ei
Ylellinen elämä jatkui häiriintymättä läpi kahden sodan jälkeisten lamojen ja niiden välissä 1930-luvun suuren maailmanlaman, 1970-luvun energialaman ja jäykistyneen talouden pulmat, 1980-luvun viivästyneen talousmuutoksen ja kipuilut sekä vielä 1990-luvun pankkikriisin. Vuosikymmenestä toiseen muut säästivät, kuningataräiti ei.
Toisen tyttärensä Margaretin kanssa kuningataräitiä yhdisti ehdoton luokkatietoisuus. Oli yläluokka ja sen yläpuolella koskemattomat kuninkaalliset. Alempia luokkia ei sitten ollutkaan paitsi jossain silmistä sivussa. Aristokratiaan kuulumattomat ihmiset olivat ilmaa.
Siinä missä kuningataräiti Elisabet oli sukuun naitu aatelinen, oli hänen tyttärensä vereltään kuninkaallinen. Siksi tyttären puhuttelutapa oli "teidän kuninkaallinen korkeutenne, kun taas äiti oli aatelistolle tarkoitettu alempi "teidän seesteinen korkeutenne".
Tiettävästi pari piti tästä nurinkurisesta arvojärjestyksestään kiinni. Toisin kuin väitetään, heidän ei tiedetä kuitenkaan vihoitelleen asiasta, mutta kirjeenvaihdossa tittelöinti näkyi.
Lopulta kuningataräiti on yksi brittihovin suurnaisten jännitteisimmistä henkilöistä. Vaikka pr-kuvan muokkaus on ollut ilmeistä ja näkyvää, hän on myös aidosti ollut Windsorien rakastetuimpia naisia.
Alkoholin lipittäminen muuttui mediassa pidetyn vanhan rouvan iloiseksi oikuksi
Esimerkiksi lounaasta asti alkanut jokapäiväinen kalliiden alkoholijuomien lipittäminen muuttui mediassa pidetyn vanhan rouvan iloiseksi oikuksi. Hovin omista kirjoituksista tunnettu juominkielämä on siivottu pois.
Kuningataräiti on ollut myös yksi pilkatuimmista hovin naisista.
Hänestä liikkuu tutkimuspohjaisen, vähemmän mairittelevan tiedon lisäksi myös panettelumielessä syntyneitä valheita. Esimerkiksi sellaiset väitteet on kumottu, kuten että hän olisi rikkonut toisen maailmansodan aikana säännöstelykuria tai että hän olisi nimitellyt vähemmistöjä.
Vaikka kuningataräiti ei pitänyt oman asemansa alapuolella olevia ihmisiä erityisen tärkeinä, hän silti kohtasi heidät samalla ystävällisellä huumorilla kuin muutkin.
Maailman suurimman imperiumin hallitsija oli nihkeä kostaja
Kuningatar Viktoria kuvataan Hovin artikkeleissa yhdeksi Britannian vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.
Kuolemaan vuonna 1901 päättyneeseen Viktorian 64-vuotiseen hallintokauteen liittyy Britannian nousu imperiumiksi, joka oli aikansa teknisesti edistynein, sotilaallisesti vahvin ja kattoi yli viidenneksen Maapallon maapinta-alasta sekä lähes neljäsosan maailman väestöstä.
Britannia oli Viktorian elämän päättyessä kiistämätön maailmanvaltias, jollaista ei ole ollut aiemmin eikä myöhemmin. Vain varallisuuden epätasainen jakautuminen synnytti itseaiheutetun köyhyysongelman maailman tehtaana tunnetun Britannian imperiumin suurkaupunkeihin.
Viktoria oli myös geneettinen diplomaatti: hänen lastensa ja lastenlastensa avioliitot synnyttivät lähes koko Euroopan kattavan hallitsijaverkoston.
Hovin nykykirjoitukset mainitsevat myös Viktorian rakkaan aviomiehen Albertin kuoleman. Menetyksen sureminen nostaa teksteissä Victorian uskolliseksi ja kunniakkaaksi yli-ihmiseksi.
Jälkipolvet sen sijaan eivät turhia kiittele Viktoriaa. Pahinta on hänen roolinsa Irlannin nälänhädässä.
Vaikka Viktoriankaan aikaan kuningaskunnan hallitsija ei päättänyt politiikasta, Hän kuitenkin pidättäytyi vaatimasta mitään toimia hallitukselta.
Hän teki huomattavan, 2 000 punnan lahjoituksen Irlannille, mutta sekin johti siihen, että jopa 10 000 punnan lahjoitus Osmanivaltakunnasta torjuttiin sopimattomana. Ministeriö pyysi osmaneja pienentämään lahjoituksensa 1 000 puntaan.
Irlannista myös vietiin ruokaa mantereelle, mikä saattoi jopa kolminkertaistaa nälänhädän pituuden. Miljoona irlantilaista kuoli seitsemässä vuodessa, kaksi miljoonaa muutti Yhdysvaltoihin ja vielä miljoonan verran muihin imperiumin maihin.
Viktoriaa arvostellaan nykyhistoriassa myös alusmaiden epäreiluun, alistavaan ja taloudellisesti riistävään hallintoon, jota ei voi kuitata pelkällä edistyksen tarjoamisella. Siihenkään hän ei puuttunut.
Sen sijaan hän suoraan vaati kovia otteita muun muassa Intiassa esiintyneitä kapinoita kohtaan ja näki naisten äänioikeuden välittömänä uhkana yhteiskunnan perinteiselle järjestämiselle.
Päiväkirjat paljastavat teeskentelyä julkisen sovinnaisuuden ja yksityiselämän välillä
Päiväkirjamerkinnät paljastavat hallitsijan teeskentelyn julkisen sovinnaisuuden takana. Juopa julkisen käytöksen ja yksityiselämän välillä oli selkeä – josta siitäkään nykyhovi ei pukahda sanallakaan omissa teksteissään.
Alamaisilta, varsinkin naisilta, vaadittiin yhteiskunnassa myös kuningattaren suulla pidättäytymistä perinteissä ja kotitöissä sekä ehdotonta seksuaalista kuria. Silti Viktorialla oli oma skottipalvelija, jota hän kohteli läheisenä ystävänään hovin ja yhteiskunnan normien vastaisesti