Hyytävä paljastus! Kuninkaan kissalla traaginen loppu
Kustaa II Aadolfin katin kerrotaan kummittelevan yhä Hämeen linnassa.
Keskiajan Suomen linnoissa eleli todistetusti monenlaisia elikoita, joista yksi on tarinoiden mukaan jäänyt keskuuteemme jopa maallisen taivalluksensa jälkeen.
Video: Kuninkaalliset kummiverkostot
Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin Pirskatti-nimisellä kissalla on ollut kertomatiedon perusteella varsin traaginen loppu.
Unohti mirrinsä
Elise Pihjalaniemin kirjassa Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja – Suomen keskiajan linnanväen tarinoita (Otava, 2026) Pirskatti-kissan kerrotaan unohtuneen Kustaa Adolfilta Hämeen linnaan.
Kuningas oli vierailemassa linnassa 1600-luvulla, mutta katti jäi matkasta ja naukuu tarinoiden mukaan yhä isäntänsä perään linnassa.
Kummittelevasta Pirskatista kerrotaan myös Hämeenlinnan sivuilla. Oppaat kertovat aavekissan ääntelevän mieluusti lasten satukierroksen aikaan.
Keskiajan koleissa suomalaislinnoissa vilisi jyrsijöitä, mistä syystä kissat olivat omiaan tuholaistorjunnassa. Keskiajalla kissa yleistyi puolivillinä kotieläimenä, Pihjajaniemi valottaa teoksessaan.
Pirskatin tassunjäljet?
Pihlajaniemen kirjassa sanotaan, että suomalaisista linnakissoista on hankala löytää kirjallisia todisteita.
Linnantileissä ei ole säilyneitä merkintöjä linnoissa eläneistä kissoista, sillä ne eivät olleet verotuotteita, eikä niitä tämän vuoksi ollut kirjattava ylös tileihin.
Muita löytöjä sen sijaan on kirjan mukaan tehty. Esimerkiksi Raaseporin linnan sekä Kuusiston piispanlinnan mailta on löytynyt kissojen luita.
Hämeen linnan kuninkaansalin lattiatiilissä puolestaan on kissan tassunjälkiä. Ja kuka tietää, ovatko ne itse Pirskatin tekemiä.
