Ystävän kirje 60-vuotiaalle Matti Nykäselle: Mukavia synttäreitä pilven reunalle, miten nyt sitten ikinä niitä juhlitkin
Arvoisa Pyhä Pietari: toimittaisitko kirjeeni ystävälleni Matti Nykäselle sinne taivaan valtakuntaan, kun meikäläinen ei tiedä osoitetta.
No mitä Uuno, kysyisin, jos voisin.
– Härski perskeles! sinä jälleen vastaisit.
Näillä tervehdyksillä me Matti aina aloitimme kohdatessamme tai soitettuamme toisillemme. Usein vastasit myös sanoin ”Haloo Varsova!”
Onpas aika hujahtanut nopeasti siitä, kun teit viimeisen lentosi suureen tuntemattomaan helmikuussa 2019. Yhteydenpito taivaan korkeuksiin on hieman haasteellista ja lähinnä ajatuksien tasolla. Toivottavasti tämä kirje kuitenkin sinut tavoittaa, ystäväni.
Täyttäisit maanantaina 17.7. vasta 60 vuotta. Mielessäni alkoi pyöriä huikeita kuvia, miten tasavuosiasi juhlittaisiin täällä maan kamaralla. Kanssasi tuli muutamat synttärijuhlat vietettyä 25 ystävyysvuotemme aikana. Yleensä olimme juhlapäivän koittaessa jossain etelän lämmössä, ja kemut venähtivät usein viikonkin mittaisiksi.
Ai mitenkä nyt juhlittaisiin? Aikoinaanhan mietiskelimme ihan tosissamme, että menisimme avaruuslennolle. Ja omintakeisilla puheenlahjoillasi varmasti sinne myös pääsisimme. Mukana olisi taatusti myös repullinen ”lentopetroolia”. Näen jo sieluni silmissä, miten hekottelisimme yrittäessämme nielaista painottomassa tilassa hyllyvää siiderimöllykkää. No juu, ehkä jättäisimme sen siideriosuuden Seiskan viikkoraportissa kertomatta, etteivät moralistit taas hyökkäisi etusormi ojossa meitä torumaan.
Synttäreiden seuraava ohjelmanumero olisi niin ikään reissu. Muistan, kun kirjasimme ylös sinulle rakkaimpia hyppyrimäkiä maailmalta. Tarkoituksena oli tehdä kahden viikon reissu ja käydä kymmenessä mäessä. Jokaisessa kohteessa otettaisiin kuvat, ja kertoisit jonkin huiman siihen liittyvän tarinan. Ja niitähän piisaisi.
Matkustelusta me molemmat pidimme. Kerran tokaisit: ”Me ollaan Kaitsu kierretty Maapallo jo kahteen kertaan ympäri!” Minä lisäsin: ”Sekä vaaka- että pystysuunnassa.”
Huumori oli alati läsnä kaveruudessamme. Uuno Turhapuro -elokuvien faneina kutsuimmekin toisiamme Uunoksi ja Härskiksi. Teikäläinen itseoikeutettuna Uunona. Ja kieltämättä, Matti, kyllä sinussa niin pirun paljon samaa olikin!
Perinteisiä vitsejä emme kuitenkaan kertoneet, sillä huumorimme syntyi tilanteesta. Esimerkiksi se sinun kielitaitosi tai -taidottomuutesi. Muistatko, kun naurustamme ei ollut tulla loppua tilatessasi Bloody Mary -drinkin Ruotsissa sinun ja Mervi Tapolan kihlajaisreissulla. Tarjoilija höristi korviaan, kun pyysit ”one tomato soup med alkohol”.
Entäpäs kutsuvierasreissu Sloveniaan mäkisuksitehtaalle. Vastassa lentoasemalla oli jostain syystä turkkilainen tv-ryhmä, jonka toimittaja osasi oman kielen lisäksi vain saksaa. Me emme tietty osanneet kumpaakaan kieltä. Toimittajan kysyessä jotain saksaksi, me pojat vastasimme reippaasti suomeksi, mitä nyt mieleen pälkähti. Kovasti meitä haastattelusta kiiteltiin.
Miltäpäs tämä nykymaailman meno näyttää sieltä yläilmoista? Sen ainakin tiedän, että rauhaa rakastavana ihmisenä puistelet päätäsi nykyiselle tilanteelle tuolla Ukrainassa. Muistan, kun kerran mietit valtioiden välisiä kiistoja ja sotiin ajautumisia. Tokaisit: ”Laitettaisiin pattitilanteessa maiden johtajat pelaamaan shakkia. Häviäjä pitäisi sitten turpansa kiinni ja homma sovittu.”
Meikäläinen toivottelee tähän lopuksi vielä mukavia synttäreitä sinne pilven reunalle, miten nyt sitten ikinä niitä juhlitkin. Kirjoittelen taas kuulumisia, jos Pyhä Pietari suostuu näitä raapustuksiani sinulle kuljettamaan.
Ollaan kuulolla!
Ystäväsi Kaitsu
Kesäisestä Suomesta
Somerolta