Uutuuskirja: Nina af Enehjelm ja tytär – välit täysin poikki
Nina af Enehjelmin paljastaa, ettei hän ole nähnyt Madeleine-tytärtään vuosiin.
Nina af Enehjelm kertoo uutuuskirjassaan Tapani Kansa ja minä (Docendo) siitä, miten hänen ja Tapani Kansan välit Madeleine-tyttäreen tyystin katkesivat.
Videolla kerrataan Tapani Kansan uraa.
Aikoinaan perheen molemmat lapset, Edvard ja Madeleine esiintyivät julkisuudessa ja heidän tiedettiin perineen isänsä musikaalisuuden.
Madeleinesta on viimeisin julkisuudessa napattu kuva vuodelta 2007. Juuri tuon jälkeen nuoresta kaunottaresta ei ole julkisuudessa ollut mitään tietoja.
Madeleinen vaiheista tiedetään sen verran, että vuonna 2010 hän valmistui tuhkolmalaisesta lukiosta, pääsi opiskelemaan teatterikouluun ja sai pari vuotta myöhemmin pääroolin Rent-musikaalissa.
Paljastaa tietoja tyttärestään
Nyt Nina-äiti raottaa uutuuskirjassaan salaisuuden verhoa siitä, mitä tyttärelle tapahtui.
En kerro tyttäremme nykyistä nimeä enkä hänen kumppaninsa nimeä. Hän on jo vuosia elänyt erossa meistä ja muista läheisistään, ja haluan kunnioittaa hänen yksityisyyttään siinäkin, mitä tähän kirjoitan.
Kerron vain sen, mikä on välttämätöntä tämän perheemme elämään syvästi vaikuttaneen tapahtumaketjun ymmärtämiseksi.
Kerron tämän myös Tapanin puolesta. Kuollessaan hän ei ollut nähnyt tytärtään yli kahteentoista vuoteen.
Ninan mukaan tyttärellä piti olla kaikki hyvin, mutta sitten alkoi raskas vaihe. Vanhemmat pyrkivät antamaan kaiken tukensa.
Noihin aikoihin hänen elämässään alkoi vaikuttaa minua muutaman vuoden vanhempi mies, jonka olin tuntenut vuodesta 1984. Hän oli ollut työtoverini ja ystäväni, ja vuosien varrella hänestä oli tullut myös perheellemme tuttu.
Hän oli käynyt kodissamme ja osallistunut juhliimme ja muihin tilaisuuksiimme. Lapsemme olivat siis tunteneet hänet jo pitkään.
Tyttärellä suhde perhetuttuun
Ninan mukaan perhetuttu tarjoutui keskustelemaan tyttären kanssa.
En nähnyt siinä silloin mitään pahaa. Hän oli meille ennestään tuttu ihminen, ja ajattelin, että ehkä perheen ulkopuolisen aikuisen tuki voisi olla tyttärellemme hyväksi.
Sitten tapahtumat etenivät tavalla, jota emme osanneet odottaa.
Saimme tietää tyttäremme muuttaneen miehen luokse. Heidän välillään oli huomattava ikäero, mikä herätti meissä huolta, mutta kaikkein vaikeinta meille oli se, mitä tapahtui seuraavaksi.
Tyttäremme alkoi vetäytyä meistä. Pian yhteys katkesi kokonaan.
Nina kirjoittaa, kuinka tytär katkaisi kaikki välit Suomessa asuviin ystäviinsä, eivätkä vanhemmat enää tavoittaneet häntä.
Lopulta saimme viestin: Ette tule näkemään minua enää koskaan.
Siihen päättyi yksi aikakausi perheemme elämässä. Tyttäremme katoaminen elämästämme mursi koko perheemme perustan. Olimme vuosia kuin shokissa. Pitkään jatkunut suru ja huoli näkyivät meissä kaikissa.
Ninan mukaan niin hän, Tapani Kansa kuin heidän Edvard-poikansa kärsivät tilanteesta suunnattomasti ja että tämä kaikki vaikutti myös Tapanin terveyteen.
Ainoa, jonka kanssa tyttäremme ja hänen kumppaninsa pitivät satunnaisesti yhteyttä, oli isäni. Tämä avusti heitä taloudellisesti.
Ei siksi, että olisi hyväksynyt tilannetta, vaan siksi, että halusi pitää oven raolla.
Isältäni saimme tietää, että tyttäremme oli vaihtanut nimensä, etunimeä myöten. Kuulimme, että hänellä oli kouluikäisiä lapsia.
Poliisit paikalle
Nina kirjoittaa, että lokakuussa vuonna 2024 he yrittivät vielä viimeisen kerran saada yhteyden tyttäreen.
He tiesivät osoitteen ja pitkän ajomatkan päätteeksi he tulivat perille.
Olin kirjoittanut mukaan kirjeen siltä varalta, ettemme näkisi ketään. Kirjeessä kerroin, että hyväksymme heidän uuden elämänsä ja että ainoa toiveemme on saada tavata tytärtämme ja auttaa kaikessa missä voimme.
Emme onnistuneet tälläkään kertaa näkemään tytärtämme. Pihalla oli vain miehensä.
Kun hän huomasi meidät, hän alkoi raivostuneena huutaa ja soitti paikalle poliisin. Jäimme odottamaan virkavallan tuloa, sillä halusimme varmistuksen siitä, että tyttäremme oli hengissä.
Poliisit kävivät sisällä ja palasivat hetken kuluttua.
– Kyllä siellä hengissä ollaan.
Kiitimme poliiseja ja lähdimme.
Autossa Tapani sanoi:
– Tiesin, ettei tänne ollut mitään mieltä tulla.
Viisi kuukautta myöhemmin Tapani kuoli. Hän ei koskaan enää nähnyt tytärtään.
Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia Nina af Enehjem: Tapani Kansa ja minä -elämäkertakirjasta (Docendo).