Tsiisus! Tältä Leila Palmu näyttää nyt – mieletön muodonmuutos
Piristynyt Leila Palmu käy tavernassa tanssimassa mutta huhuilee silti yhä edesmennyttä Juhani Palmua.
Kun astuu Leila Palmun, 60, huusholliin, tietää saapuneensa erityiseen paikkaan. Valtava, yli 500-neliöinen koti Alahärmässä on täynnä arvotaidetta.
Videolla Leila Palmun erikoishaastattelu Härmässä:
Seiska on saanut harvinaisen kutsun Härmään Leilan luo. Jokainen soppi muistuttaa hänen edesmenneestä aviomiehestään Juhani Palmusta.
Latotauluistaan tunnetun taidemaalarin teoksia näkyy siellä täällä, mutta yllättäen Leilaa itseään ei aluksi missään.
Reportteri ja kuvaaja astuvat sisään avonaisesta ulko-ovesta. Jo eteistilaan kantautuu hienostunut sikarin tuoksu.
Sitä seuraamalla päädymme olohuoneeseen, jossa talon emäntä tupruttelee menemään muhkeassa nojatuolissa istuen.
Sikarit loppuivat
Leila Palmu on pirteä tapaus. Hän ilahtuu silminnähden vieraistaan ja rientää oitis keittämään iltapäiväkahvit.
Sen kanssa maistuisi sikari, mutta voi ei – ne ovatkin päässeet loppumaan.
– Niin, niin. Olisin halunnut, että te tuotte sikareita tullessanne. Mutta en minä kehdannut pyytää, Leila hymähtää.
– Ja nyt se on jo liian myöhäistä!
Huhuilee Juhania
Nautimme sumpit suuressa galleriatilassa, joka on täynnä Juhanin taidetta. Edesmennyt mestarimaalari muistuttaa muutenkin itsestään.
Tuossa on Juhanin työpaita, Versacea tietenkin. Ja tuossa viimeinen maalauspaletti, joka on yhä koskematon.
Missä pirussa sinä olet?
– Tänne ei tarvitse tulla kuin viideksi minuutiksi, niin Juhanin läsnäolon aistii. Hän on täällä kaikkialla, Leila tuumii.
– Tietysti hän on fyysisesti poissa, mutta hänen henkensä on yhä läsnä. Välillä säpsähdän, kun tunnen hänen läsnäolonsa. Silloin huudan: missä pirussa sinä olet?
Tanssii tavernassa
Leilan suurin surutyö on jo takanapäin. Suru ja ikävä eivät poistu koskaan, mutta ne muuttavat muotoaan.
Leski on hiljalleen valmis menemään elämässään eteenpäin. Hän kertoo käyvänsä paikallisessa ravintolassa tuulettumassa.
Tsiisus, ei siellä ole ensimmäistäkään minun ikäistäni miestä.
– Tietysti, käyn tavernassa tanssimassa. Ja ihmettelen, miksi olen siellä kaikkein vanhin. Se on kauhistuttavaa.
– Nuorempien kanssa tanssiessa tuntuu, että olet melkein saman ikäinen. Tsiisus, ei siellä ole ensimmäistäkään minun ikäistäni miestä, hän nauraa.
Uskollinen Franciscus
Leila ei kaipaa palavasti uutta parisuhdetta, ei ainakaan vielä. Toisaalta tummalla daamilla ei olisi mitään pientä säpinää vastaankaan.
– Oi, tsiisus! Mitään sellaista ei ole edes horisontissa. Mutta vapaudella on kova hinta. En halua, että kukaan sekoittaisi päätäni nyt.
– Ja onhan minulla mies. Tuo vanha veistos 1400-luvulta, Franciscus Assisilainen. Hän on kaikista uskollisin mieheni, Leila myhäilee.
