Trio Niskalaukauksen Timo Rautiainen avoimena syöksykierteestään
Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus olivat 2000-luvun alussa Suomen suosituimpia yhtyeitä.
Tuttu kaljupää käyskentelee rokkiklubi Lutakon edustalla Jyväskylässä kuin kotonaan. Pitkän linjan hevimies Timo Rautiainen, 62, on kivunnut kotikaupunkinsa rockpyhätön lavalle useita kertoja, vaikka hänen kipparoiman Trio Niskalaukauksen ensimmäinen keikka vuonna 1999 ei hyvää lupaillutkaan.
– Se meni päin helvettiä! Oli kova tammikuinen pakkaspäivä. Kylmyyttä virtasi bäkkärillekin, jossa säilytimme kitaroita. Ne menivät täysin epävireeseen, kun siirryttiin lavalle, jossa oli 20 astetta enemmän lämpöä ja ilmankosteutta, Timo murahtaa.
– Se otti kunnian päälle. Oli lähellä, ettei touhumme olisi loppunut siihen, hän täräyttää.
Kyllästys ja ahdistus
Toisin kävi, sillä metallipoppoo nousi 2000-luvun vaihteessa yhdeksi Suomen maineikkaammaksi yhtyeeksi saavuttaen jalansijaa ulkomaita myöden.
Suosiota viitoitti vuonna 2002 ilmestynyt Rajaportti-albumi, mutta pian tämän jälkeen vuonna 2004 Timo laittoi yhtyeen telakalle.
– Kyllästyin ja ahdistuin koko touhuun. Aina piti näyttää lavalla tylyltä. Keikoillakin havahduin miettimään arkisia asioita, kuten ruuantekoa lapsille, vaikka olisi pitänyt keskittyä täysillä esiintymiseen. Tuntui, että keikat menivät osaltani rämpimiseksi. Innostus oli kadonnut.
Syöksykierrettä vauhditti maine koko kansan laulavana erityisopettajana, mikä jätti julkisuudessa musiikkihommat varjoonsa.
– Se häiritsi minua aiemmin, mutta ei enää. Oli vaikeaa erottaa itseään kaiken kunnollisuuden ja hyvyyden keskeltä, mutta nyt jälkeenpäin olen hyväksynyt sen. Luojalle kiitos, että onneksi olin laulava erityisope enkä baarista konttaava hevari, Timo virnistää.
Rock’n’roll-elämä ei noussut päähän, missä Timoa auttoi suosion tuleminen kypsällä iällä.
– Olin neljäkymppinen perheenisä, minkä lisäksi olin ehtinyt tehdä yli kymmenen vuoden työuran erityisopettajana. Niin Jyväskylässä Haukkalassa lasten ja nuorten psykiatrisen sairaalan koulussa kuin sitä ennen Mikkelissä Koivikon koulukodissa, jossa toimin lisäksi perhekoti-isänä.
Ei paluuta opettajaksi
Kyseiset vuodet jättivät jälkensä, eikä mies haikaile paluuta koulun penkille. Erityisopettajan töistä hän jättäytyi pois vuoden 2000 alussa, minkä jälkeen Timo työskenteli vielä puolitoista vuotta kansalaisjärjestö YAD:llä projektityöntekijänä ennen keskittymistään musiikkiin.
– Tein työtä monta vuotta kaasu pohjassa, jona aikana tuli nähtyä monia traagisia kohtaloita. Kyseessä on raskas työ, joka vaatii sydämenpaloa. Aika aikaansa kutakin.
Kolmen lapsen isänä Timo tiedosti olevansa perheelleen vastuussa tekemisistään.
– En halunnut lähteä hölmöilemään tai munaaman mitään. Olisihan niitä mahdollisuuksia ollut. Välillä vauhti saattoi olla kovaakin, mutta selvisin niistä vuosista kuivin jaloin.
Siitä osoituksena erityisopettajana työskentelevä aviopuoliso, joka on kulkenut rinnalla yli 40 vuotta.
– Kaiken lähtökohtana ovat olleet samankaltaiset näkemykset. Näin voi tehdä ja mennä. On sattunut tuurikin, että näin on mennyt ja on voinut keskittyä musiikkiin, Timo kiittelee.
Musiikkiin Timo suhtautuu työnä muiden joukossa, eikä pidä itseään rocktähtenä.
– En ole koskaan kuvitellut itsestäni muuta kuin olevani aivan tavallinen ikäiseni keskiverto suomalainen mies. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ammatti on vain sattunut vaihtumaan myöhemmällä iällä.
Musiikin tekemiseen Timo Rautiainen on saanut uutta intoa monipuolisuuden kautta. Vuonna 2017 keikkalavoille palanneen Trio Niskalaukauksen jäädessä aikanaan tauolle, mies alkoi tehdä trubaduurikeikkoja ja laajensi osaamistaan kansanmusiikkiin, jota hän kävi opiskelemassa Kaustisilla reilut kymmenen vuotta sitten.
– Kyse oli 50-vuotislahjasta itselleni, Timo paljastaa.
Konsta Jylhä -tatuointi
Kunnioituksesta kansanmusiikkiin kertoo miehen oikeassa käsivarressa komeileva kaustislaista mestaripelimannia Konsta Jylhää esittävä tatuointi. Timo näki Konstan aikanaan livenä 1970-luvun alussa alle 10-vuotiaana, kun isä otti pojan mukaan pelimannien keikalle.
– Se oli ensikosketukseni suomalaiseen kansamusiikkiin. Tosin se musiikki ei vielä silloin tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Keikastakin muistan vain yhtyeen basistin viljelemät puujalkavitsit ja kovat puutuolit, joilla oli epämukava istua.
Vain elämää -ohjelmaan Timoa ei ole koskaan kysytty, eikä hän koe siihen paloakaan. Oman osansa tv-julkisuudesta muusikko sai Tähdet, tähdet -ohjelman ensimmäisellä kaudella vuonna 2013. Hän esitti tuolloin Elastisen Anna soida-kappaleen, joka on piirtynyt monen tv-katsojan mieliin.
– Kävin tiputtamassa housut 900 000 katsojan katsellessa suorana tv:stä. Eivät pysyneet räpätessä jaloissa, Timo hymähtää.
Tulevana kesänä kaljupäätä työllistävät Niskalaukauksen keikkojen lisäksi esiintymiset Leavings-orkesterin kanssa sekä muutama erikoiskeikka Ville Ojasen luotsaaman folk-ryhmän kanssa. Duo-pohjalta Timo on keikkaillut myös ystävänsä, näyttelijä-muusikko Jussi Lammen kanssa.
– Niitä jatketaan, kunhan Jussin näyttelijäkiireet helpottavat. Meillä on repertuaari olemassa, ja biisit ovat hioutuneet vuosien mittaan.
Hurja pudotus
Peräti 13 vuoteen venähtänyt tauko teki Niskalaukaukselle Timon mukaan hyvää. Kesän festareilla metallipumppu juhlistaa 25 vuotta sitten julkaistua Itku pitkästä ilosta -albumia, minkä jälkeen yhtye julkaisee syksyllä uuden albumin ja lähtee kiertueelle. Tulevaa albumia siivittää keväällä julkaistava Idänjuna-sinkku videon kera.
– Mailan puristaminen on jäänyt, eikä tavoitella paluuta suursuosioon. Ikää ja perhettä on tullut kaikille, eikä musiikki ole kenellekään enää maailman tärkein asia.
Ikävuodet heijastuvat fysiikkaan.
– Ei tässä enää kaksi- eikä nelikymppisiäkään olla. Liikkeet vähän hidastuvat ja kaikkea muuta, mutta mieli on edelleen kuin pikkupojalla, Timo hekottaa.
Liikkeitä hidastaa polvi, joka koki kovia vuonna 2017.
– Koetin tehdä Lapin-mökkimme parven rappusissa sukkasillani alastulon, joka ei mennyt ihan nappiin. Liukastuin, minkä seurauksena polvilumpiosta irtosi reisilihas.
