Toimittajan kommentti: Mielensäpahoittajat pilasivat omat festarinsa
– Toivoisin, että ihmisillä pysyisi vahvana se kuuluisa ”festarimieli” myös nykyaikana, jolloin tunteiden purkaminen anonyymisti on helpompaa kuin koskaan, kirjoittaa toimittaja Oona Grönqvist.
Viime viikonloppuna Helsingissä vietettiin kaksia festareita vieri vieressä. Nordiksella pidettiin Sideways-festarit, ja naapurin Bolt-areenalla taas Helsinki City Festivaali.
Festarijärjestäjät, -esiintyjät ja -meininki olivat kaikki toisistaan erilaisia, ja ainakin omassa somekuplassani huomasin, että Sidewaysissa meno oli ehkä astetta nuorekkaampi ja ”hipsterimpi” kuin Bolt-areenalla, jossa itse olin.
Sain lipun Helsinki City Festivaalin VIP-alueelle, ja olin heti innoissani, sillä pääsisin näkemään Nylon Beatin ja Kwanin; bändit, joita niiden kulta-aikana olin vielä ihan liian pieni näkemään livenä tai fanittamaan tosissani, mutta joiden musiikki on jäänyt elämääni ihanan nostalgisena.
Jo ennen festivaalien alkamista huomasin somessa närkästystä aikatauluihin ja muihinkin järjestelyihin liittyen, ja uskon kyllä, että jokaisella satasia festarilipusta maksavalla on oikeus odottaa tietyntasoista palvelua ja järjestelyjen toimivuutta. Paikan päällä en kuitenkaan huomannut samanlaista turhautumista kuin mitä somen perusteella olisi voinut olettaa.
Jodelissa ja festareiden Instagramissa on minulle kantautuneiden tietojen mukaan valiteltu vessajärjestelyistä, aikatauluista, kehnosta äänentoistosta ja sekavista esiintyjistä. Itse yritän välttää juurikin Jodelia ja somen kommenttikenttiä juuri sen takia, että niissä vallitsee lähes poikkeuksetta ärsyttävä tunnelma, ja tälläkin kertaa se vaikutti olleen hyvä päätös.
Vessoihin sai kyllä jonottaa, mutta pidän sitä ihan oletusarvona silloin, kun paikalla on päälle 10 000 ihmistä, joista jokainen on nauttinut virvoitusjuomia alkoholilla ja ilman. Pisin aika, jota jonotin vessaan, oli 20 minuuttia, ja senkin lasken omaksi mokakseni, kun jonotin yksittäiseen vesivessakoppiin enkä esimerkiksi bajamajaan, joita tietääkseni alueella oli useammassa paikassa.
Yhden lavan äänentoisto oli ehkä hiukan hiljaisella, mutta toisaalta kuuntelua haittasi mielestäni enemmän volyymin sijaan ympäriltä kuuluva humalainen räpätys. Toki voi olla, että jos musiikki olisi ollut kovemmalla, eivät festaroijatkaan olisi alkaneet puimaan elämänsä koukeroita juuri siinä keikan aikana.
En kuitenkaan ymmärrä, miten aikuiset ihmiset eivät osaa asennoitua festareihin – tai muihinkaan kivoihin juttuihin kesäviikonloppuina – siten, että närkästymisen ja täydellisen palvelun vaatimisen sijaan pitäisivät huolen omasta hyvästä fiiliksestään ja välivesistä.
En kyhjöttänyt VIP-alueella kuin muutaman hassun hetken, joten uskallan väittää kokemukseni vastanneen ihan jokaisen muunkin kävijän festareita, ja siltikään en keksi kokonaisuudesta mitään valittamisen arvoista.
Ja jos ei pysty pidättämään yhden vessajonon mittaista hetkeä, vaan on ryysättävä ihmisten kotipihoille hoitamaan tarpeitaan, voi ihan hyvin käyttää vaippoja tai jäädä kotiin. En tosin tiedä, oliko näin oikeasti tehty, koska kuten sanottu, välttelin kommentteja ja Jodel-palstoja, enkä onnekseni törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka näin olisi tehnyt.
Nylon Beat ja Kwan olivat juuri sitä mitä toivoinkin, ja nyt suunnitelmissa on jo toisille festareille meneminen oikeastaan yksin Kwanin takia. Ja kyseessä ovat jopa saman järjestäjän karkelot.
Toivoisin, että ihmisillä pysyisi vahvana se kuuluisa ”festarimieli” myös nykyaikana, jolloin tunteiden purkaminen anonyymisti on helpompaa kuin koskaan. Ei vaadita paljoa, että jokainen tekee osansa huolehtien omasta viihtymisestään, ja jättää asioista harmistumisen vaikka työajalle.