Syövän uuvuttama Janita Lukkarinen viimeisinä viikkoinaan saattohoidossa: ”Haluan jo mennä”
Sinnikkäästi syöpää vastaan taistellut tosi-tv-tähti Janita Lukkarinen, 27, kuoli Helsingissä saattohoitokodissa marraskuun 27. päivänä.
Janitan äiti Jaana Lukkarinen kertoo Seiskalle, että hänen tyttärensä halusi itse mennä kodinomaiseen Terhokotiin viimeisiksi elinviikoikseen.
– Janita vietiin sinne Hyvinkään sairaalasta ambulanssilla. Itse menin perässä omalla autollani, Jaana kertoo.
Janita ehti olla Terhokodissa muutaman viikon ennen kuin hänen silmänsä sulkeutuivat ikiuneen toissa viikon perjantaina kello 10.05.
Janitan vanhemmat olivat tyttärensä vierellä tämän vetäessä viimeiset henkäyksensä.
Äidin sydän on murtunut menetyksen vuoksi.
– Pakko vain jaksaa. Hetki kerrallaan mennään, Jaana huokaa.
Janita sai syöpädiagnoosin vuonna 2018. Hän kertoi lokakuussa Seiskan minidokumentissa, miten luuli syöpäoireita ensin raskaudeksi.
– Minulla alkoi olla sellaisia oireita, että rintojani särki. Aluksi olin innostunut, että olisiko se lapsi. Sitten minulta löytyi syöpä, Janita muisteli.
Seuraavana vuonna hän uskoi jo selättäneensä sairauden, mutta viime vuoden joulukuussa lääkäri kertoi musertavat uutiset. Syöpä oli palannut ja levinnyt lisämunuaisiin.
Syöpä jatkoi leviämistään, ja lopulta etäpesäkkeitä oli molemmissa munuaisissa sekä keuhkoissa, keuhkojen välikarsinassa, vasemmassa lonkassa sekä vatsalaukussa.
Kovilla kipulääkkeillä oli sivuvaikutuksensa, ja ne aiheuttivat sekä pahoinvointia että päänsärkyä.
– Minulla on niin hirveä päänsärky, että en pysty edes istumaan.
– Ruokailu jää vain haaveeksi. Jos houkutus käy liian suureksi, saan maksaa siitä kovan hinnan oksentamalla, Janita murehti lokakuussa.
Janitan vointi vaihteli hyvin paljon päivittäin. Yhtenä päivänä hän saattoi olla hyvinvointisen ja pirteän oloinen mutta seuraavana ei pystynyt nousemaan edes sängystä ylös.
Viimeisten kuukausien aikana Janitasta näki, miten sairaus eteni hänen kehossaan. Hän laihtui, ja hänen silmistään katosi elämänilo. Hän kuulosti ja näytti tuskaiselta.
Kun Seiska meni lokakuussa tekemään sovittua minidokumenttia Janitasta, muutos edelliseen tapaamiseen syyskuussa oli todella suuri.
Janitalla oli vaikeuksia hengittää, eikä hän nähnyt enää lukea kunnolla. Huonosta olostaan huolimatta Janitalle oli tärkeää, että video saatiin tehtyä.
– Jos tätä ei tehdä nyt, emme saa tätä koskaan tehtyä, Janita perusteli.
Janita yritti useaan otteeseen lukea videolle keväällä kirjoittamaansa jäähyväiskirjettä, mutta joutui lopulta luovuttamaan.
– Äiti, lue sinä tämä. Minä en näe enkä muutenkaan pysty lukemaan tätä, Janita joutui pyytämään apua äidiltään.
Äidin lukiessa jäähyväiskirjettä sekä äidin että tyttären poskille vierivät kyyneleet. Samoin kävi myös muille paikalla olijoille. Hetki oli surullinen, liikuttava ja täynnä rakkautta.
Janita Lukkarinen viimeisessä puhelussaan Seiskalle: Olisin halunnut vielä yhden perhejoulun
Janita laittoi viestejä ja soitti Seiskan toimittajalle viimeisiin elinviikkoihinsa asti. Hän alkoi olla sairaudestaan uupunut, eivätkä ikävät nettikirjoittelut ainakaan helpottaneet oloa.
Pitkään taistelleen nuoren naisen usko tulevaisuuteen alkoi horjua.
– En näe varmaan joulua, mistä olen tosi surullinen. Olisin halunnut vielä yhden joulun perheen kesken. Olen tosi surullinen tästä asiasta.
– Ihan paskaa elämää. Haluan jo mennä, Janita sanoi lohduttomasti itkien.
Katso minidokumentti Janitasta: