Seiskan reportteri matkusti pahamaineiseen Kolumbiaan – ”Minua pidettiin hulluna”

Et kai sinä ihan oikeasti lähde? Oletko sinä ihan hullu?

Näitä kysymyksiä sain kuulla oikeastaan kaikilta, joille kerroin varanneeni lennot Kolumbiaan. Sama kysymys pyöri omassakin mielessä sinä helmikuisena aamuna, kun istuin 40-litraisen rinkkani kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalla valmiina liki vuorokauden mittaiseen matkaan Etelä-Amerikkaan. En kai minä ihan oikeasti lähde? Olenko minä ihan hullu?

Olin matkustanut aiemmin yksin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta parin viikon kiertomatka maineeltaan vaarallisessa valtiossa tuntui lähdön hetkellä järjettömältä.

Helsingissä on pelottavampaa

Kolumbian maine on edelleen huono sen väkivaltaisen historian tähden. Ensimmäisenä ihmisten mieliin nousevat kokaiini, huumekartellit ja Pablo Escobar. Matkani alkoikin niin sanotusti synkän historian ytimestä, Medellínistä, joka oli huumeparonin leikkikenttä aina hänen kuolemaansa vuoteen 1993 saakka.

Olin jo uumoillut, että Kolumbia lienee mainettaan parempi. Yllätyin kuitenkin siitä, miten äärimmäisen väärän kuvan ennakkoluulot ja olettamukset ovat luoneet.

Olen tuntenut oloni turvattomammaksi Helsingin keskustassa kuin Kolumbiassa.

Yksin matkustavana, ja etenkin naisena ei kuitenkaan parane ottaa turhia riskejä. Olinkin selvittänyt etukäteen, missä on turvallista liikkua ja valinnut kohteeni sekä majoituspaikat parhaiden vinkkien mukaan. Olin myös liki poikkeuksetta aina majapaikassani ennen kymmentä illalla.

Voi olla, että jos olisin lähtenyt matkaan selvittämättä asioita etukäteen, olisi kokemukseni ollut hyvin erilainen.

Kaukana luksuksesta! Olli Herman sairastui Kolumbiassa – kuva hotellihuoneesta

Hämmästyttävän moderni

Medellín on joskus ollut maailman vaarallisin kaupunki, mutta nykyään se on yksi Etelä-Amerikan kehittyneimmistä. Vaikka Bogotá onkin Kolumbian pääkaupunki, on Medellínissä siitä poiketen esimerkiksi kattava metroverkosto.

Aiemmin maailman vaarallisin naapurustokin, Comuna 13, on nykyisin turistien suosima katutanssin, -taiteen ja -ruuan mekka.

Kolumbia on paitsi yllättävän moderni, myös edullinen ja parhaimmillaan täyttävän aterian alkupalakeittoineen ja juomineen saa kolmella eurolla. Yli kymppiä tarvitsi harvoin ateriasta maksaa, ellen halunnut hemmotella itseäni.

Sänkypaikasta siistissä hostellissa hyvällä alueella pulitin keskimäärin kymmenen euroa yöltä. Omien huoneiden hinnat huitelivat 20 ja 50 euron välillä.

Andien vuoriston reunustama Medellín oli lopulta lämmin ja kiehtova kaupunki täynnä trendikkäitä kahviloita, hymyileviä ihmisiä, kaunista arkkitehtuuria ja tyylikkäitä putiikkeja. Jäljellä olleet ennakkoluuloni Kolumbiasta katosivat kertaheitolla.

Kielimuuri kauhistutti

Kielitaitoni perustui matkaan lähtiessä yhteen, liki kymmenen vuoden takaiseen lukion espanjankurssiin ja kielipeli Duolingoon. Voisi siis sanoa, että liikuin hatarilla vesillä.

Kolumbiassa espanjaa puhutaan kuitenkin selkeästi, ja etenkin kuullun ymmärtämiseni kehittyi parissa viikossa uskomattoman paljon. Kaikki pelko siitä, ettei ilman espanjaa pärjäisi, osoittautui turhaksi. Onnistuin matkan loppuvaiheilla jopa käymään jonkinlaisia keskusteluja kokonaan espanjaksi.

Todellinen testi oli matkan viimeisellä etapilla, kun suuntasin aivan Kolumbian eteläisimpään kärkeen, Letician kaupunkiin Perun ja Brasilian rajalle. Leticia on Kolumbian puolella niin sanottu portti Amazonille. Amazonasin maakunta lukeutuu valtion köyhim-piin, ja näin ollen paikallisten kielitaito on huomattavasti heikompaa kuin turistien suosimissa kaupungeissa. Kielitaidon puute ei kuitenkaan koitunut kohtaloksi.

Satsasin seikkailuun

Maailman suurin sademetsä on aina kiehtonut minua, ja yhdistin Amazonin mielessäni seikkailuihin, mysteereihin ja jännittäviin tilanteisiin. Niinpä päätin viettää 26-vuotissyntymäpäiväni keskellä viidakkoa. Satsasin satasia kolmen yön yksityiseen retkeen, johon kuului rustiikkinen mökkimajoitus, paikallinen Ticuna-heimon opas ja englanninkielinen tulkki.

Viidakkoa on vaikea kuvailla kokematta sitä, mutta kaipuu päästä sinne takaisin jäi elämään sydämeeni.

Erityisen jännittävän hetken koin syntymäpäiväni lopussa, kun lähdimme iltakävelylle viidakkoon. Otsalamppuni valossa pilkisti yhtäkkiä kaksi kiiluvaa silmää. Jäimme seuraamaan, mikä otus puiden seassa liikuskelee. Lopulta oppaani Dario tunnisti sen peuraksi. Isojen eläinten näkeminen viidakossa on äärimmäisen harvinaista.

Löysin Amazonilta paitsi seikkailuja ja paikallisten heimojen myyttejä, myös uskomattoman rauhan keskeltä koskematonta luontoa. Sinne ei puhelinverkko kantanut, ja hyönteisten tosi äänekäs sirinä oli yöunieni taustaääni.

”Valtava riski”

Olen todella iloinen, että uskalsin lähteä matkaan. Kolumbia oli vielä upeampi kuin osasin odottaa.

Paikalliset ottavat turistit avosylin vastaan, ja valtio on täynnä ihmeellisiä asioita Valle de Cocoran maailman korkeimmista palmupuista Andien rinteillä kasvatettuun kahviin, kadunvarrelta ostetuista arepoista juustolla höystettyyn kaakaoon ja ohi suhahtelevista kolibreista vaaleanpunaisiin Amazonin delfiineihin.

Mieleeni on jäänyt erään päiväretken vetäneen oppaan lausahdus:

– Kiitos, että otitte riskin ja matkustitte tänne. Uskokaa, kun sanon, että se on valtava riski: riski, että haluaa jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi.