Savu nousee korvista! Rita ja Aki Manniselta raivokas avautuminen
– Tässä kylässä pidetään vielä Raamatun opeista kiinni, Aki Manninen jyrisee Seiskalle.
Suomalainen koulumaailma on muuttunut melkoisesti.
Videolla Akin & Ritan vauvaväittelyä:
Paljon on puhuttu siitä, miten maamme on romahtanut Pisa-tuloksissa. Sekä siitä, kuinka nykyään rakennetaan kouluja, joissa ei ole välttämättä lainkaan luokkahuoneita.
Koulumaailmasta kantautuu myös tietoja, joiden mukaan oppilaat jallittavat opettajia, jotka eivät enää saa puuttua juuri mihinkään.
Näin ei ole suinkaan kaikkialla, mutta osa opinahjoista on kauhutarinoiden mukaan lähestulkoon anarkian vallassa.
Joulujuhla & Jumala
Vaan toista se on Porin Reposaaressa. Siellä, Selkämeren ulapan sylissä, vallitsee vielä pitkälti perinteiset arvot.
Näin ainakin, mikäli Aki Mannista ja Rita Niemi-Mannista on uskominen.
– Sen takia me asutaan täällä lintukodossa, että meidän Donna-tytär saa käydä ihan tavallista koulua.
– Sellaista koulua, jossa lauletaan Suvivirsi, järjestetään joulujuhla ja puhutaan Jumalasta, Aki naulaa.
Raamatun opein
Perisuomalaiset koulurakanteet horjuivat vuonna 2014, kun apulaisoikeuskansleri otti asiakseen ottaa Suvivirren tähtäimeensä.
Asiasta nousi valtaisa haloo. Ikivanhan veisun laulamista ei lopulta sentään kielletty, mutta se luokiteltiin ”uskonnolliseksi virreksi”.
Moiset kotkotukset saavat kristillisen kotikasvatuksen saaneen Akin veren kiehumaan.
– Tässä kylässä pidetään vielä Raamatun opeista kiinni, mikä on ihan oikein. Mielestäni on täysin väärin, että ruvetaan poistaa perinteitä, jotka ovat aina kuuluneet suomalaiseen kouluun.
Missä kunnioitus?
Kaikkein eniten Ritaa ja Akia tyrmistyttää se, ettei kaikissa kouluissa enää kunnioiteta opettajia. Se on heistä aivan käsittämätöntä.
– Omina kouluaikoina opettaja oli hyvällä tavalla auktoriteetti, jota kunnioitettiin. Kotona opetettiin käytöstapoja, Rita muistelee.
Tuntuu, että ihan tavalliset käytöstavat ovat katoamassa.
– Kyllä opettajaa pitää kunnioittaa ja totella. Koulusta ei myöhästellä ja siellä ollaan hiljaa, kun sanotaan.
– Tuntuu, että ihan tavalliset käytöstavat ovat katoamassa. Haistatellaan, luetellaan omia oikeuksia ja kaikesta loukkaannutaan.
Vanhempien tehtävä
Porilaispariskunta ei sulata myöskään sitä, että osa oppilaiden vanhemmista sysää kasvatuksellista vastuuta yhä enemmän koulun ja opettajien tehtäväksi.
Haistatellaan, luetellaan omia oikeuksia ja kaikesta loukkaannutaan.
– Kyllä vanhempien tehtävä on kasvattaa se lapsi. Ja koulun tehtävä on opettaa, Aki jyrisee savun noustessa korvista.
– Olen sen verran vanhan liiton äijä, että hoidan kasvatuksen itse ja joku muu opettaa koulussa. Samalla lailla kun tyttö käy tenniksessä, niin siellä on osaava valmentaja, hän vertaa.
Kotien vastuu
Myös Rita on vahvasti sitä mieltä, ettei lasten kasvatusta saisi missään nimessä sysätä koulujen kontolle.
– Kasvatus lähtee aina kotoa, hän nyökkää ja huomauttaa, että kiusaaminenkin saa sysäyksensä jostakin.
Miten on kasvatettu?
– Jos lapsi kiusaa koulussa, ensimmäisenä herää kysymys, minkälaiset kotiolot ovat. Miten on kasvatettu? Rita kysyy.
– Mikäli kotona on hyvä olla, siellä kunnioitetaan muita ihmisiä ja puhutaan toisista kauniisti, on vaikea nähdä, että sellaisista olosuhteista tulisi koulukiusaaja.
