Rosanna Kulju paljastaa podcastissa synnytyksen dramaattiset käänteet: "Olin aivan paniikissa"
Rosanna Kulju sai esikoisensa äitienpäivänä. Nyt hän kertoo podcastissaan hurjan synnytystarinansa.
Mediapersoona Rosanna Kulju tunnetaan kenties parhaiten sosiaalisen median vaikuttajana. Sen lisäksi hän kuuluu niiden julkisuuden henkilöiden joukkoon, joka nauhoittaa myös omaa podcastiaan.
Video: Rosanna Kulju nauttii arjesta Oulussa
Mitä mielessä? -podcastin tuoreessa jaksossa sarjan kuulijat pääsevät kuulemaan Rosannan synnytystarinan.
Kuukausi sitten esikoisensa saanut Rosanna kertoo oman kokemuksensa synnyttämisestä raa’an rehellisesti. Selväksi käy, ettei komplikaatioiltakaan vältytty.
”Äitiys on…”
Rosanna aloittaa jakson kertomalla rehellisen mielipiteensä äitiydestä.
– Äitiys on maailman parasta, hän toteaa.
Rosanna kertoi viime vuoden aloittaneensa miehensä kanssa lapsettomuushoidot. Hoidot tuottivat tulosta. Rosannan esikoinen, ja hänen puolisonsa neljäs lapsi, syntyi toukokuussa äitienpäivänä.
Vedet menivät
Synnytystarinassa riittää dramatiikkaa.
– Olin rauhallisin mielin. Minulla ei ollut mitään kiirettä käynnistykseen, Rosanna kertaa.
Muutama päivä lasketun ajan jälkeen, 6.5., Rosanna heräsi siihen, että hänen lapsivetensä menivät.
– Herään siihen, että jotain valuu.
– Nousin sängystä, ja sitä vettä vain tuli. Kävelin vessaan ja minua seurasi sellainen valtava vana, Rosanna kertoo.
Oli lähdettävä synnyttämään. Rosanna oli toivonut luonnollista synnytystä, mutta toisin kävi.
Sairaalaan
Sairaalassa Rosannalle nousi kuume.
– Supistukset alkoivat olemaan aika kovia. Ne menivät sekunnissa ylös, putosivat sekunnissa ja sitten oli oikeasti vain minuutti tai kaksi taukoa, ennen kuin tuli seuraava.
Tässä vaiheessa Rosanna ilmoitti miehelleen, että hän voi kutsua doulan ja kuvaajan paikalle. Hänen synnytystoiveisiinsa oli merkitty, ettei hän halua sisätutkimuksia enempää kuin on tarvetta.
– Nyt pyysin niitä itse, sillä ajattelin sen olevan ainoa mittari, jolla saan tietää, eteneekö tämä mihinkään, Rosanna kertoo.
– Olin ihan helvetin kipeä.
Lauantaina aamulla lääkäri tuli käymään. Siinä vaiheessa oli ollut jo puhetta siitä, että sektio on mahdollinen, koska vesien menemisestä oli jo monta päivää.
– Ja siinä vaiheessa sanoin vielä itse, että haluan yrittää synnytystä alateitse.
– Ja olen tyytyväinen siihen, että tein näin.
Kisaväsymystä
Tässä vaiheessa Rosanna alkoi olla jo loppu. Pariskunta oli nukkunut sairaalassa jo pari yötä: Rosanna sairaalan sängyssä, jonka patja oli kivikova, ja hänen puolisonsa taas sohvalla.
– Meillä alkoi olla jo sellainen olo, että aloimme olemaan aika väsyneitä siellä olemiseen.
Siitä huolimatta Rosanna kiittää paitsi puolisoaan ja doulaansa, myös sairaalan henkilökuntaa.
– Olen niin kiitollinen kaikille, jotka ovat auttaneet ja hoitaneet. Ja siis aivan kreisiä: salissa oli juuri sellainen tunnelma, kun mitä halusin.
Salissa soi Rosannan tekemä synnytyssoittolista.
– Semmoinen rauhallinen tunnelma – ja sitten paineltiin ilokaasun voimalla menemään tosi pitkälle sitä päivää.
Rosannalla oli käytössään myös TENS-laite, joka stimuloi lihaksia sähköllä. Iltapäivällä oli kuitenkin pakko todeta, että nyt riittää. Oli otettava järeämmät keinot käyttöön. Rosannalle laitettiin kohdunkaulan puudute, joka auttoi pari tuntia.
Kun sen vaikutus lakkasi, siirryttiin selkäytimeen asetettavaan epiduraali-puudutukseen.
Rosannalla nousi kuume.
Pariskunta odotti vielä kohdunkaulan luonnollista aukeamista.
– Kun olimme Hellun kanssa kahdestaan, ja ehdimme jutella siitä, niin päätimme, ettemme halua tätä enää.
– Vaikka odottaisimme vielä yhden päivän, ja saisimme aukeamista aikaan, niin millä helvetillä jaksaisin pusertaa sen lapsen ulos? Rosanna pohtii.
Pari päätyi siihen, että Rosanna synnyttäisi sektion avulla.
– Siinä kohtaa kun päädyimme sektioon, eli keskellä yötä, ehdin jo miettiä, että huh huh, miksi tämä nyt näin meni.
– Olen koko ajan sanonut, että ykkösprioriteettini on ollut saada se lapsi ulos turvallisesti, Rosanna alleviivaa.
– Kaikki muu menee miten menee – ja näinhän se sitten meni.
Kiireellinen sektio
Vauvan vointia seurattiin koko ajan, ja se vaikutti voivan hyvin.
– 23:30 päätettiin sitten lääkärin kanssa, että mennään leikkuriin ja varataan leikkaussali.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin sinne oltiin jo matkalla.
– Kun olimme matkalla leikkaussaliin, minulla oli helpottunut olo. Samaan aikaan olin aivan paniikissa. Olin myös odottavainen.
Tässä vaiheessa Rosanna tiesi, että vauva syntyy tunnin sisällä.
Leikkaussalissa tapahtui paljon asioita nopeasti. Tunnelma muuttui todenteolla synnytyssalin rauhaisaan ilmapiiriin verrattuna.
Hätäsektiossa Rosanna aseteltiin leikkauspöydälle epämukavaan asentoon, jossa pää oli hieman alamäessä. Koska vauvakin painoi hieman keuhkoja, hänen oli hankala hengittää.
Toimenpide tehtiin paikallispuudutuksessa.
– Se oli outoa, kun tuntee kyllä kosketuksen, muttei kipua. Siinä tuntee käytännössä, että joku leikkaa auki.
Kun operaatio oli ohi, Rosanna sai pienokaisensa poskensa viereen.
– Oli epätodellinen olo. Koska asento on hankala, en oikeastaan edes nähnyt vauvaa. En voinut koskea häneen, koska käteni olivat kiinni.
Lopulta Rosannalle ja hänen miehelleen syntyi terve 4 490 grammaa painanut ja 54 sentin pituinen vauva.
Mitä mielessä? -podcast kuunneltavissa Podimossa.