Rikostutkija-Joni perusti suuren eläintilan: Seppo-vuohi on sometähti!
Keppostelu-videoilla kuuluisuuteen singahtanut Seppo on muun muassa kakannut tv-studion lattialle.
Iitissä asuva Joni Aaltonen, 39, päätti jo varhain, että hän haluaa itselleen kaksi erilaista elämää. Vaikka keskusrikospoliisissa työskentelevä mies on toisen polven stadilainen, mielenmaailma on lapsuuden kesien perhetuttujen maatilalla.
Videolla Joni esittelee eläintilansa sometähden
– Siellä sain olla mukana tilan töissä ja opin ruokkimaan kanoja ja lypsämään vuohia. Aikuisena hakeuduin työskentelemään poliisiin tutkijaksi. Ala on aina kiinnostanut minua. Mietin, miksen yhdistäisi kahta kutsumustani. Syntyi unelma omasta maatilasta.
Maatila tuntui tyhjältä
Kahdeksan vuotta sitten Joni kuuli myytävästä maatilasta Iitissä. Tilalla ei ollut eläimiä.
– Päätin, että nyt tai ei koskaan ja ryhdyin tilan isännäksi. Halusin kuitenkin jatkaa päivätyötäni Helsingissä. Maatila tuntui tyhjältä, joten hommasin aluksi pari kanaa, sitten hanhia ja riikinkukkoja.
Nälkä kasvoi syödessä. Pian eläinasukkaiden määrä sen kuin kasvoi ja kasvoi. Nyt tilalla laiduntaa sonneja, monikymmenpäinen joukko ylämaankarjaa ja lampaita. Possut, vuohet, kissat ja koirat kulkevat pihapiirissä hyvässä yhteishengessä vapaina. Porot ovat omassa aitauksessaan talon takana. Yhteensä eläimiä on reilut 70.
– Taisi niin sanoakseni lähteä homma lapasesta! Siipikarjasta luovuin, koska lämmintä tilaa ei enää riittänyt, Joni kertoilee.
Rikostoverina minipossu
Jonin Home Ranch -tilan tunnetuin asukki on kolmevuotias Seppo-vuohi. Nuoresta iästään huolimatta se on jo melkoinen sometähti. Onpa siitä tehty jo tv-dokumenttikin.
– Sepon kasvattaja otti aikoinaan yhteyttä ja kertoi, että aitauksestaan alati poishyppivän ja karkailevan kilipukin on parempi asua vapaammin. Täällä aloin sitten videoida Sepon toimintaa, jota kutsun perseilyksi, Joni nauraa.
Varsinkin Home Ranch -tilan Facebookissa supersuositun Sepon hölmöilyt ja perseilyt naurattavat ja viihdyttävät ihmisiä.
– Minulta pyydetään jatkuvasti lisää videoita sen elämästä. Vikkelä vuohi ehtii joka paikkaan, eikä kuvamateriaalista ole pulaa: Seppo katolla, Seppo saunassa, Seppo nautojen aitauksessa ja Seppo keittiön pöydällä.
Viime aikoina Seppo-vuohi on saanut rikostoverin minipossu Lipposesta.
– Löysin kaksikon juuri eilen ruokavarastosta varkaista. Seppo oli avannut oven ja sitten he kävivät yksissä tuumin ruokasäkkien kimppuun.
Jonin päivätyö on Helsingissä, jonne on kotitilalta noin puolentoista tunnin automatka. Joskus päivät venyvät iltaan saakka. Henkirikostutkijana hän joutuu myös matkustelemaan. Silloin apuun kutsutaan eläintenhoitaja.
Työn kauheudet unohtuvat
Jonin normipäivä alkaa jo kukonlaulun aikaan. Ennen töihin lähtöä hän ruokkii kissat ja vuohet. Vahdin tehtäviä hoitavat kaukasianpaimenkoirat ja possut. Sitten isäntä käy tarkistamassa, että muilla eläimillä on kaikki hyvin.
Kesäisin lampaat ja naudat syövät laitumella, talvisin Joni vie karjalle heinäpaalin, josta riittää muonaa päiviksi.
– Töistä tullessani vietän mahdollisimman paljon aikaa eläinten kanssa. Niiden rapsuttelu on parasta vastapainoa leipätyölleni, jossa kohtaan rikoksia, kuolemaa ja ihmisiä, joiden asiat ovat todella huonosti.
Joni myöntää, että välillä töissä nähdyt ihmiskohtalot mietityttävät.
– Esimerkiksi kuolinviestin vieminen uhrien omaisille saattaa jäädä pyörimään mieleen. Tilalle päästyäni ja naudan turkkia harjatessani kaikki unohtuu. Minulle tila ja eläimet ovat keino nollata työasiat.
Sonni pitää emonaan
Henkirikostutkijana työskentely on kuitenkin myös äärimmäisen mielenkiintoista ja palkitsevaa.
– Parasta on onnistumisen tunne, kun saa ratkaistua vaikeitakin tapauksia ja sitä kautta tuotettua myös uhrien omaisille oikeutta.
Maatilan pihalla ollessa reportterin ja valokuvaajan takkien liepeitä ja housujen puntteja käyvät tämän tästä nuuskuttelemassa vapaina kulkevat nelijalkaiset. Taaempana iso lauma ylämaankarjaa mörähtelee ja tarkkailee tilannetta.
Navettarakennuksen takaa kuuluu järeää mylvintää, kun Joni huhuilee ilmoille nimeä ”Tonni-Toope”. Kyseinen nyt jo nimensä mukaisesti tuhatkiloinen Toope-sonni tuli Jonin hoteisiin kymmenen päivän ikäisenä pikkuruisena sonnivasikkana.
– Ruokin sitä tuttipullolla. Toopesta tuli lellivauvani. Se pitää minua yhä emonaan, eikä ikinä tekisi minulle mitään pahaa.
Seppo taas tihutöissä
Yhtäkkiä jostain kuuluu kova metallinen kolahdus, jonka alkuperän Joni tietää heti:
– Seppo! Siellä kaatui varmasti kottikärryt, joissa on heinäpaali.
Joni naurahtaa, ettei Sepon keppostelu katso aikaa eikä paikkaa.
– Olimme Helsingissä MTV3:n haastattelussa, niin Seppo päätti pois lähtiessämme päästää kakat studion lattialle! Ei taida tulla uutta kutsua enää.
