Podcast: Hanna Tikanderilta synkkä tunnustus raskaudestaan
Hanna Tikander kertoo kipeästä matkastaan raskautumisen taustalla sekä yhdestä asiasta, jota salaa toivoo vauvan tuovan hänen elämäänsä.
Somevaikuttaja Hanna Tikander puhuu avoimesti uudessa podcast-jaksossaan siitä, miltä tuntui raskautua odottamatta IVF-hoitokierrosten välissä.
Video: Hanna Tikander kertoo asenteestaan
Jaksossa vaikuttaja myöntää, etteivät hänen ensimmäiset ajatuksensa raskaustiedon äärellä olleet silkkaa iloa.
– Positiivinen raskaustesti ei saanut mua itkemään onnesta, vaan pelkäämään muiden ihmisten reaktioita.
– Mikä on aika synkkä reaktio ihmiseltä, joka on pitkään pelännyt, ettei koskaan saisi lasta, Hanna lisää.
Hanna on tänä keväänä herättänyt huomiota päätöksellään ottaa rintaimplantit. Avoimesti toimenpiteestään kertonut vaikuttaja sai valinnastaan paljon negatiivista palautetta sosiaalisessa mediassa.
Ehkäisy puuttui
Raskaita IVF-hoitoja useamman kierroksen läpikäynyt vaikuttaja tunnustaa, etteivät hän ja puoliso olleet lähes kolmeen vuoteen juurikaan ajatelleet ehkäisyä.
– Me ollaan otettu isoja riskejä jatkuvasti, koko ajan.
– Mun pää ei enää toiminut niin, että raskaus olisi ollut todennäköinen vaihtoehto, Hanna myöntää.
Hiljaisesta seksielämästä huolimatta
Hoitojen myötä romantiikka oli Erikoisjoukoissakin nähdyn Hannan mukaan jäänyt usein pois arjesta. Nähtyään positiivisen testituloksen hän ei voinut uskoa silmiään.
– Yhtäkkiä tää haalea viiva väittää, että mä olisin raskaana ja mietin vaan että millä todennäköisyydellä, jos siihen päälle lisätään vielä sellainen lisämauste kuin IVF-hoitojen runtelema tai hiljentämä seksielämä, Hanna toteaa.
Iloisten uutisten sijaan mielessä pyörivät työprojektit, jotka eivät ehkä toteutuisi.
– Mun ensimmäinen ajatus oli se, että ketkä kaikki mulle suuttuu tästä? Ketkä kaikki mä oon nyt pettänyt?
Salainen toive
Jaksossa Hanna kertoo myös etäisestä äitisuhteestaan.
– Mehän ei olla mun äidin kanssa vuosiin nähty ihan hirveästi, ja meidän välit ei ole kauheen helpot. Nytkin oli vierähtänyt vuosi siitä, että olimme viimeksi nähnyt.
Hanna epäröi hetken ennen kuin tunnustaa sen, mistä salaa haaveilee:
– En tiedä, saako näin edes ajatella. Salaa olen toivonut, että mun elämänmuutos voisi tuoda meidän perhettä ja perheenjäseniä vähän lähemmäs toisiaan
– Ei sillä, että tän lapsen tehtävä olisi korjata mitään, ei se oo, Hanna lisää lopuksi.
