Petteri Summanen avautuu tärkeimmästä oivalluksestaan – paljastaa myös ajatuksensa ulkomaille muuttamisesta: ”En lähtisi totalitaariseen maahan!”
Maria Kallio -dekkareihin pohjautuva uutuussarja alkaa C Moressa huomenna torstaina. Samannimisen sarjan edellisen version ilmestymisestä onkin vierähtänyt jo yli 17 vuotta.
Uudelleenfilmatisoinnissa Marian roolia näyttelee Elena Leeve. Muita rooleja C Moren alkuperäissarjassa näyttelevät muun muassa Carl-Kristian Rundman ja Matleena Kuusniemi.
Niin näyttelijänä, ohjaajana kuin käsikirjoittajana uraansa luonut Petteri Summanen, 52, nähdään sarjassa Jyrki Taskisena, murharyhmän johtohahmona. Petteri löytää yhtäläisyyden itsestään ja hahmostaan iän kautta.
- Se varmasti liittyy vahvasti siihen ikävaiheeseen. Viisikymppiset alkavat yleensä olla niitä esimiestehtävissä olevia. Näin hahmoni Taskinenkin. Hän vastaa sarjassa juttujen etenemisestä ja henkilöstöpolitiikasta. Vastuunkanto on hänen juttunsa.
- Tykkään siitä hirveästi, koska olen itsekin aloittanut näyttelijänä, ja nyt kun työskentelen myös ohjaajana, niin tuollaiset vastuukysymykset ovat olleet ihan eri tavalla läsnä kuin silloin aikanaan. Olen silloin tehnyt vain niin kuin pyydetään, Petteri naurahtaa.
2000-luvun alun sarjaversiossa Maria Kallion roolissa nähtiin Minna Haapkylä. Petteri muistuttaakin yllättävästä faktasta liittyen sarjaan.
- Tämä on siinä mielessä kiinnostavaa, sillä minähän olin siinä edellisessäkin Maria Kallio -sarjassa mukana. Näyttelin silloin Marian miestä, Antti Sarkelaa. Tästä saa nyt hieman erilaisen näkökulman tähän tarinaan. Silloin parikymmentä vuotta sitten oma statuskin oli vähän erilainen.
Petteri ei usko, että moni hoksaa poimia hänet myös edellisen version näyttelijäkaartista.
- Monet sarjan katsojista ovat kuitenkin uusia. Ne, jotka sen kuitenkin huomaavat, saavat hieman sulateltavaa, että miten tässä nyt näin kävi, Petteri hörähtää.
- Olen ylpeä siitä, että pystyn elättämään itseni taidealalla. Se oli haaveeni jo silloin, kun pyrin teatterikorkeakouluun. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää, Petteri muistuttaa.
- Monelle taiteilijaksi valmistuvalle voi olla yllätävää, että se ei ole sellainen ammatti, missä toimeentulo olisi taattu. Monialaisuuden kautta voi laajentaa turvaansa ja lisätä haasteita.
- Tämä on pieni maa, eikä kukaan voi taata kenellekään pysyviä tuloja kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Sen hyväksyminen ja epävarmuuden sietäminen on ollut kaikkien tärkeimpiä oivalluksia tässä työssä, hän ilmoittaa vakavana.
Petteri lähtisi ulkomaille töihin vain pakon edessä, jos työllistyminen Suomessa olisi jostain syystä mahdotonta.
- Olen hirveän huono näkemään itseni työttömyyskortistossa.
- Jos saisi kokeilla, niin Uusi-Seelanti voisi olla sellainen, että voisin viettää siellä vuoden tai kaksi. En lähtisi mihinkään totalitaariseen maahan. En voisi kuvitellakaan asuvani esimerkiksi Valko-Venäjällä. Siitä voi kiittää tätä meidän demokratiaamme. Täällä voi hieman roiskiakin ilman, että joutuu heti kaltereiden taakse, Petteri sanailee.
Petterin listalta löytyy myös toinen maa, johon hän ei ensimmäisenä lähtisi rakentamaan elämäänsä.
- Tällä hetkellä myös Kuuba, kun se on muutosten kourissa. Se on kiinnostava maa, mutta tuskin minä sinne perhettäni veisin.
- Olemme matkustaneet ennen paljonkin perheen kesken, mutta ilmastotietoisuus ja ehkä elämäntilanteet muutenkin ovat johtaneet siihen, että kaukomatkoja uima-altaille ei enää tehdä. Se ei ole kauhean kestävä ajatus.