Onko tässä Suomen karmivin nähtävyys? Parikkalan Patsaspuisto on oma todellisuutensa
Parikkalan Patsaspuistossa joogataan ikuisesti, tanssitaan tauotta ja käytetyt tekohampaat virnistävät vierailijoille.
Aivan Venäjän rajan tuntumassa, noin 50 kilometriä Imatralta pohjoiseen, on suuri piha, jossa on omintakeinen tunnelma. Se on outo, luomoava, ja samalla hieman karmiva. Paikka on Parikkalan Patsaspuisto.
Katso video: Sydney Sweeney ihastui Suomen Lappiin:
Parkkipaikalta kyltti ohjaa lipunmyyntikojulle. Siitä eteenpäin alkaa maailma, joka tuntuu olevan aivan oma todellisuutensa. Puistossa risteilee lukuisia betonilaatoista tehtyjä polkuja. Jokainen laatta koristeineen on taiteilija Veijo Rönkkösen (1944-2010) itse tekemä.
Hiljainen joogaväki
Ensimmäisenä vastaan tulee näky, joka saa haukkomaan henkeä. Noin 250 joogahahmoa venyttelee, taipuu ja tasapainoilee keskellä luontoa äänettömästi.
Rönkkönen harrasti itse joogaa päivittäin. Kerrotaan, että patsaat kuvaavat häntä itseään. Ajan myötä sammal on vallannut suuren osan patsaista. Sammal kiipeää käsivarsille, kasvoille ja vartaloille kuin luonto yrittäisi hiljalleen ottaa joogaajat omakseen.
Pihatien omituiset olennot
Alkuperäisen pihatien varrella tunnelma muuttuu. Tulijaa tervehtii mitä kummallisin joukko ihmishahmoja. Yksi hymyilee, toinen tuijottaa ja kolmas näyttää siltä kuin tietäisi jotain salaperäistä. Jonon viimeisenä odottaa itse kuolema. Sen suusta irvistävät aidot tekohampaat.
Harvassa paikassa vanhat tekohampaat ja lasisilmät ovat saaneet yhtä pitkän ja näkyvän toisen elämän. Ne tekevät hahmoista oudon inhimillisiä.
Puistossa noin 200 aikuispatsaalla on oikeat, käytöstä poistetut tekohampaat. Tarinan mukaan Rönkkönen sai ensimmäiset hampaat isältään. Pian kyläläiset alkoivat lahjoittaa omia vanhoja proteesejaan taiteilijan käyttöön, ja myöhemmin niitä saapui postipaketeissa hammaslääkäreiltä.
Mystinen pihapiiri
Patsaspuistossa seuraavan mutkan takana saattaa odottaa ihminen, eläin, kasvi tai jokin hämmentävä olento.
Juuri siinä on patsaspuiston viehätys. Se ei tunnu tavalliselta näyttelyltä, jossa teokset seisovat siististi riveissä. Patsaat ovat osa metsää, pihaa ja kasvillisuutta. Niitä ilmestyy eteen sieltä täältä kuin ne olisivat aina asuneet paikalla ja vierailija olisi se, joka on eksynyt niiden maailmaan. Kesät ja talvet patsaat joogaavat, hymyilevät, tuijottavat ja odottavat seuraavaa vierasta.
Kaiken tämän keskellä on helppo unohtaa, että paikka oli alun perin Veijo Rönkkösen oma kotipiha. Hän rakensi vuosikymmenten aikana ympärilleen maailman, josta tuli yksi Suomen erikoisimmista taidekohteista.
Vuonna 2011 teollisuusneuvos Reino Uusitalo osti maa-alueet ja rakennukset Rönkkösen perikunnalta. Vuodesta 2015 lähtien puiston arjesta ja toiminnasta ovat vastanneet paikalliset osuuskuntatoimijat ja yhdistykset.
Kuljen vielä hetken lumoavassa tunnelmassa ennen kotiinlähtöä.
Tuuli heilauttaa oksia ja varjot tekevät tepposensa. Ehkä kaikki patsaat eivät olekaan aamulla aivan samassa paikassa, johon ne illalla jäivät?
