Noora Hautakangas kirjassaan: Järkyttäviä uhkauksia
Noora Hautakangas on kertonut läheisilleen kuolevansa nuorena.
Vuoden 2007 Miss Suomi, yrittäjä Noora Hautakangas kertoo rajusta missimenneisyydestään tänään (17.9) ilmestyneessä kirjassaan Noora Hautakangas - Huijarisyndroomasta huolimatta (Bazar). Missivuosiin ja sitä seuranneeseen aikaan kuului poikkeuksellinen määrä haukkumista ja ulkonäön arvostelua.
Videolla Noora Hautakangas punaisen maton haastattelussa.
Missiaikojen kiroja oli myös esiintymisjännitys ja Noora ajatteli olevansa lavalla tulipunainen huutomerkki, joka ei pääsisi tilanteesta pois kuin teeskentelemällä pyörtymistä. Tähän keinoon hän ei kuitenkaan joutunut turvautumaan.
Unelmätyöstä ahdistukseen
Noora pääsi missivuoden jälkeen muutamaan tv-työhön ja unelmiensa radiotyöhön. Pian arki tuli kuitenkin vastaan ja kollega painoi alaspäin ja varasti ideoita.
– Kollegani nosti eri yhteyksissä esiin myös sen, miten minua oli aikoinaan parjattu ulkoisesti ja saattoi kaivaa esiin puhelimensa ja heittää minulle kommentin, että mites Noora tämä sun missiaikainen saunakuva? Se oli nöyryyttävää ja lamaannuttavaa. Tunsin itseni jälleen vääränlaiseksi.
Myös erilaiset uhkaukset järkyttivät. Läähätyspuheluista hämäräperäisiin kirjeisiin.
– Viestejä alkoi tulla vähitellen tiheämpään tahtiin. Suurilla kirjaimilla kirjoitettuja lauseita, joissa oli suoria tappouhkauksia. Niissä saattoi lukea, että tänä yönä se koittaa tai löydyt pian pakkasesta. Karmivinta oli, että eräänä talvipäivänä tämä henkilö oli toimittanut työpaikalleni Kaapelitehtaalle suuren kirjekuoren, jonka sisältä paljastui A4-kokoinen paperiarkki. Siihen oli leikattu ja liimattu erikokoisia kirjaimia sanomalehdestä. Kirjeessä luki, että päiväsi ovat pian luetut. Uhkailija oli tunkeutunut työpaikalleni, Noora kertoo ja palaa juoksuun päättyneeseen kotimatkaan, jolloin nimetön tekstiviesti ilmoitti Nooran pian löytyvän hangesta paloiteltuna.
Raha ei ole tärkeintä
Kirjassaan Noora vetää myös tiukasti yhteen kokemaansa elämää tähän saakka.
– Missikisat olivat minulle raaka mylly. Kokemus jätti minuun trauman, josta en pääse luultavasti koskaan kokonaan eroon. Epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteesta tuli osa minua, ja huijarin viitta tulee todennäköisesti varjostamaan tietäni jollain tavalla aina. Mutta hyväksyn sen, ja olen nöyrä ja valmis oppimaan se harteillani, Noora kuvailee.
Noora toteaa, ettei raha tee hänestä onnellista, tai ole lähtökohtainen hänen tavoitteensa. Yllättävää kyllä, kirjassa käsitellään myös näkemyksiä omasta kuolemasta.
– Olen sanonut vanhemmilleni ja Eerolle (puoliso Ukkonen) jo monta vuotta sitten, että minulla on vahva intuitio, että minä lähden täältä aikaisin. En tule elämään vanhaksi. Mutta olen oudolla tavalla hyvin sinut asian kanssa. Tiedän sen, enkä siksi pelkää.
Valoisaa on kuitenkin lopputulema onnesta, jonka Noora myös osaa pukea sanoiksi.
– Onnellisuus on Eeron lähettämä kauppalista, jossa on taco-ainesten perässä rakkautta, suukkoja ja lempeitä hetkiä.
