Näyttelijä Esko Salmiselta, 85, pysäyttävät sanat: "Olen viimeisellä rannalla"
Näyttelijä Esko Salminen on pitänyt yhtä rakkaan Aino-vaimonsa kanssa pian 40 vuotta.
Sunnuntaina 12. lokakuuta 85 vuotta täyttävä näyttelijä Esko Salminen on tehnyt teatterinäyttämöllä sellaisen elämäntyön, että siitä on paha pistää paremmaksi. Mittavaan ansiolistaan nähden on hieman yllättävää, kuinka usein Eskon puhe poukkoilee näyttelemisestä urheiluun.
Hän seurasi syyskuussa tv:stätarkalla silmällä sekä koripallon miesten EM-lopputurnausta että lentopallon MM-kisoja.
Varsinkin koripallomaajoukkueen neljäs sija ilahdutti vanhaa lajifania.
– Olin niin iloinen ja onnellinen Susijengin uskomattomasta suorituksesta. Näyttelemisessä ja koripallossa on paljon yhteistä. Molemmissa me on enemmän kuin minä, mutta Lauri Markkasen kaltaisia vastuunkantajia, huippuyksilöitä tarvitaan.
Näyttämöllä tarvittiin kuntoa
Esko pelasi aikoinaan koripalloa Helsingin NMKY:n juniori-joukkueissa ja lentopalloa helsinkiläisessä Käpylän Lentopallossa.
Hyvä fysiikka on pitänyt energiatasot korkealla, kun jaksamisen raja on lähestynyt.
Nuori Esko opittiin 1960-luvulla tuntemaan rämäpäänä. Nummisuutarien Eskona hän saattoi loikata näyttämöllä alas kolmesta metristä, eikä kantapään murtuma juuri hidastanut menoa.
Hurjinta tahti taisi olla 1970-luvulla Turun kaupunginteatterissa.
– Turussa oli viikonlopun aikana yhteensä viisi esitystä. Oli pakko pitää kuntoa yllä muun muassa lenkkeilemällä ja kuntosalilla. Muuten sitä menoa ei olisi jaksanut.
Turussa hän esitti päivänäytöksessä ranskalaista vallankumousjohtajaa Georges Dantonia, illalla alankomaalaista taidemaalaria Vincent van Goghia.
– Danton oli leveä ja roteva mies, van Gogh taas ruumiinrakenteeltaan nälkäkurki. Niinpä kävin Dantonin päivänäytöksen jälkeen saunassa vetämässä painoja alas, Salminen nauraa.
Seitsemän veljestä oli hitti
Turun kaupunginteatterin ohjelmistosta suurinta huomiota herätti Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Se pyöri näyttämöllä vuosia täysille katsomoille.
Esko oli 1970-luvulla jo kannuksensa ansainnut kokenut näyttelijä. Tv-katsojilla saattoi olla näyttelijäarjesta turhan kapea käsitys.
– Kerran baarissa ruotsalaisseurue kysyi minulta, että milloin sinä Esko olet ehtinyt näytellä kaikki ne roolit, kun olet kuulemma ryypännyt niin paljon, Salminen kuvailee.
Eräänlainen valtakunnan näyttelijän rooli ei häntä hämää. Hän on tarttunut töihin aina innolla.
Vielä yhden kerran!
Salminen nähtiin syyskuun lopussa pitkästä aikaa näyttämöllä, kun hän lausui Helsingissä Sirkus Finlandian lavalla Kuolleiden runoilijoiden ilta -esityksessä Eino Leinoa, Mika Waltaria, William Shakespearea ja Cyrano de Bergeracin loppumonologin.
Näyttämölle hän aikoo vielä kerran 29.11. Kansallisteatterissa Eskon runot ja pari matkakumppania -esityksessä. Arvostetun näyttelijän liikkuminen on huonoa, mutta onneksi pää pelaa.
– Kaikenlaista kremppaa on. 85 vuotta on kohdallani pieni ihme, sillä olen elänyt aika kuluttavan elämän. Viimeisellä rannalla tässä ollaan.
Arki rullaa silti sujuvasti. Esko ja hänen puolisonsa Aino Seppo ovat pitäneet yhtä kohta 40 vuotta.
– Aino pyörittää kotona firmaa, katsoo, että otan lääkkeeni ja syön oikeanlaista ruokaa. Aino pitää huolta minusta, Esko kehuu kauniisti.
Vaikka takalauta lähestyy, arvostettu näyttelijä on säilyttänyt lapsenmielisyytensä.
– Kun katsoo näyttelijäkollegoja, mistä he ammentavat lämpönsä ja huumorinsa, se tulee usein lapsilta. Filosofi Simone de Beauvoir on sanonut hyvin, että vanhuus on naamio, jota meidät aika pakottaa pitämään kasvoillamme, vaikka sisimmässämme olemme niitä samoja lapsia.
