Näin kävi pesästä pudonneille käpytikan poikasille
Käpytikan poikaset odottavat nokat auki ruokaa Korkeasaaren villieläinsairaalassa.
Villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen ojentaa pinseteillä ruokaa kiljuville ja nälkäisille linnuille. Vai lieneekö nälästä enää kyse, kun ruokaa on hetki sitten ollut edellisen kerran tarjolla. Pienessä laatikossa lämpöisten pyyhkeiden keskellä elämäänsä aloittelevat tikan poikaset kasvavat sairaalaympäristössä, sillä ne joutuivat erilleen emostaan ja kotipesästä.
– Yleensä pienet linnut tulevat meille siten, että ne ovat pudonneet pesästä eikä niitä pysty laittamaan takaisin pesään, ei tiedetä missä pesä on. Tikankolohan voi olla tosi korkeallakin, Ville kertoo antaessaan ruokaa sitä hamuavalle poikaselle.
Poikasten ennuste on melko hyvä. Yksi poikasista pitää kovaa meteliä ja jatkaa kerjäämistä. Kuten luonnossakin, on poikasten koossa eroja. Yksi on hieman pienempi kuin muut. Meteliä pitävä tikanpoikanen on isompi.
Sairaalan tiloissa on taulu, jossa on listattuna kaikki tällä hetkellä hoidossa olevat eläimet. Listalla on tällä hetkellä erilaisia lintuja ja oravia.
– Kevät on ollut aika rauhallinen. Noin 50 eläintä on tällä hetkellä hoidossa villieläinsairaalassa, Ville kertoo.
Muiden lintujen kanssa sairaalassa on hoidossa maanantaina (27.5.) löytynyt lehtopöllö. Pöllö löytyi pikimustana omakotitalon savupiipusta ja toimitettiin sairaalaan. Tällä hetkellä pöllöä on puhdistettu noesta. Lintu on hyvävointinen ja syö normaalisti. Mikäli kaikki sujuu hyvin, pääsee tämä lintu parin viikon kuluessa takaisin kotimetsäänsä.
Villieläinten ei haluta kesyyntyvän
Villieläinsairaalassa erilaiset vammat ovat luonnollisesti suurin este toipumiselle ja luontoon palauttamiselle. Myös kesyyntyminen ja ihmiseen leimaantuminen ovat vakavasti otettavia esteitä, jotka voivat estää palauttamisen.
– Jos me arvioidaan, että eläin on niin kesyyntynyt, ettei se pysty hommaamaan ravintoa itse tai se hakeutuu ihmisen lähelle ja joutuu sen takia ongelmiin. Sellaista eläintä ei voi vapauttaa. Se olisi edesvastuutonta. Sitten edessä valitettavasti olisi lopetus, mitä kuitenkin yritetään välttää viimeiseen asti, Ville sanoo.
Tästä syystä villieläinsairaalassa ollaan tekemisissä hoidettavan eläimen kanssa vain, kun on pakko, esimerkiksi hoitotoimenpiteiden ja ruokinnan aikana. Hoidettaville eläimille ei myöskään anneta nimiä, jotta hoitosuhde pysyy mahdollisimman neutraalina. Villieläinsairaalassa kaikessa tekemisessä näkyy äärimmäinen kunnioitus kaikkia eläimiä kohtaan. Työtä tehdään intohimolla ja ammattitaidolla.