Ministeri Mika Poutalalta yllättävä avautuminen pojastaan
Isä-poika-laatuaika toi nappisuorituksen kumpaisellekin.
Kristillisten ministeri Mika Poutala pisti pyhäpäivän (su 19.7.) kunniaksi tuulemaan golfkentällä.
Arkistovideo: Mika esitteli kivitaloaan kolme vuotta sitten
Ministerinä Mika vastaa liikunta-, urheilu- ja nuorisoasioista. Tämä pyhä kolminaisuus olikin paikalla, sillä Mika golfaamassa.
Laji ei siltä sivullisille näytä, mutta se on todella hyvää liikuntaa sekä lihasten ja liikkuvuuden rakentamista.
Nuorisoasiaa kentällä edusti oma jälkikasvu, Eliel.
Ennätysten päivä
Isän ja pojan laatuaika kentällä meni niin nappiin, että Mikalle syntyi varmasti houkutus langeta ylpeyden syntiin. Hänen vuosi sitten lajin aloittanut poikansa näet teki huipputuloksen.
Eliel pelasi kierroksen alle sataan bruttolyöntiin. Se on todella kova saavutus noin pian ja noin nuorelle tekijälle. Isällä on siis perusteltu syy olla ylpeä, ja niinpä hän myös antaa pojalle tälle kuuluvan kiitoksen.
– Eliel aloitti golffin viime syksynä ja nyt jo maaginen 100 lyönnin raja alittui. Ihan huikee kierros ja huippu seuraa, Mika kirjoittaa.
Hän vahvistaa asiaa vielä siunaavilta käsiltä näyttävällä emojilla.
Maininta hyvästä seurasta ei ole myöskään mikään sivumennen maininta. Golfissa omalla pelikaverilla on valtava merkitys.
Liiketoimissa ja politiikassa tiedetäänkin käytettävän golf-kierrosta uuden tuttavan testipaikkana. Pitkä kierros kertoo armottomasti, feikkaako toinen, ja miten hän suhtautuu muihin pelaajiin, omiin pettymyksiin ja miten hän pitää keskustelua yllä samalla kun keskittyy peliin.
Meni se isälläkin hyvin
Mika siis suitsuttaa poikansa pelaamaa hyvää kierrosta aiheellisesti. Vaan hyvin on mennyt hänellä itselläänkin.
– Itsekin taisin pelata ensimmäisen kerran viiteen vuoteen omaan tasoitukseen.
Händikäppi huomioiden tämä on yhtä hyvä suoritus kuin pojallaan. Mika tunnetaan golf-intoilijana, joten omaan tasoitukseen yltäminen ei ole pikkujuttu ja vaatii sekä hyvää säkää että rautaista onnistumisten ketjua.
– Olipahan mukavaa, Mika kirjoittaa.
Sitä voi pitää vähintäänkin understatementina.