Mikko Alatalo teki Heikki Silvennoisesta hiljattain hälyttävän huomion – ”Kiinnitin huomiota siihen, että...”
Entinen bändikaveri esiintyi vasta jokin aika sitten keskiviikkona kuolleen Heikin 70-vuotisjuhlakonsertissa.
Suru-uutinen Heikki Silvennoisen kuolemasta on levinnyt kulovalkean tavoin. Se tavoitti Tampereella nopeasti myös Mikko Alatalon, jolla oli pitkä yhteinen historia koko kansan rakastaman viihdyttäjämestarin kanssa.
Videolla Heikki Silvennoinen kertoo ensisketsistään:
– Kyllähän tämä on surullinen päivä. Näin Heikkiä viimeksi vasta ihan äskettäin, kun sain syksyllä kunnian esiintyä hänen 70-vuotisjuhlakonsertissaan, Mikko nieleskelee puhelimitse Seiskalle.
– Lauloin siellä hänelle Jackson Brownea, jota yhdessä aikoinaan kovasti diggailtiin. Heikki nimenomaan toivoi, että esittäisin hänelle hittikappaleen Running on Empty. Oli tosi koskettavaa, että sain olla hänen juhlakonsertissaan vieraana.
Ilmiömäinen kitaristi
Mikko tunsi Heikin lähes viisi vuosikymmentä. Lahjakkaiden muusikoiden yhteistyö alkoi vuonna 1975, kun Mikko liittyi Heikin perustamaan progebändi Tabula Rasaan. Muutaman vuoden jälkeen kaksikko löi hynttyyt yhteen Coitus Inc. -yhtyeessä.
– Siinä bändissä oli Tampereen parhaat soittajat: Heikki kitarassa, Juuso Nordlund bassossa ja nyttemmin jo edesmennyt Juke Aronen rummuissa. Itse lauloin ja soitin kiipparia, Mikko muistelee.
Heikki oli ehdottomasti Suomen huippukitaristeja.
Vaikka suuri yleisö muistaa Silvennoisen tv-työt ja Kummeli-hassuttelut, Alatalo alleviivaa, miten loistava muusikko oli kyseessä.
– Heikki oli ehdottomasti Suomen huippukitaristeja. Hänellä oli aivan ainutlaatuinen saundi, mutta hän oli myös aivan uskomaton säveltäjä. Ne Tabula Rasankin biisit olivat suoranaista taidetta. Ei hänenlaistaan montaa ollut.
Esimakua Kummelista
Mikko paljastaa saaneensa 70-luvun bändivuosina hieman esimakua tulevasta. Herra Silvennoinen oli jo kuulemma keikkabussissa melkoinen viihdyttäjä.
– Hän oli aivan ilmiömäinen seuramies ja jutunkertoja. Olen vasta myöhemmin tajunnut, että näin sitä tulevaa Kummeli-show’ta jo paljon aiemmin keikkabussissa. Silloin, kun koko Kummelista ei ollut vielä tietoakaan.
– Pitää muistaa, että Heikki oli myös lentäjä ja ajoi ralliakin. Kyseessä oli todella monipuolinen kaveri. Olen tosi onnellinen siitä, että saimme viettää paljon hienoja hetkiä yhdessä.
Hälyttäviä merkkejä
Uutinen hyvän ystävän kuolemasta ei kuitenkaan täysin yllättänyt. Asiaa tarkemmin mietittyään Mikko tulee siihen tulokseen, ettei kaikki ehkä ollut ihan kunnossa Heikin 70-vuotisjuhlakonsertissa.
Kiinnitin huomiota, että Heikki näytti edelleen väsyneeltä.
– Heikki oli muuten ihan okei, mutta hän vaikutti vähän väsyneeltä. Yleensä hän oli sellainen hyvällä tavalla riehakas, että kaikki nauroivat hänen ympärillään. Mutta sillä kertaa hän lähinnä soitteli rauhallisesti ja oli juhlakaluna.
– Eli ei hän enää entisaikojen touhuaja ollut. Ja jokin aika sitten näin hänestä tuoreen kuvan, jossa hän oli Kummeli-kavereidensa kanssa. Kiinnitin huomiota siihen, että Heikki näytti kuvassa edelleen väsyneeltä, Mikko kertoo.
Viimeiset terveiset
Puhelimen toisessa päässä tulee hetken hiljaista, kun reportteri kysyy, millaisia viimeisiä terveisiä Mikko haluaisi Heikille lähettää. Sitten seuraa tarkkaan punnitut sanat pilvenreunalle.
– Rest in peace, Heikki. Olit kitaristina esikuva niin omalle Kalle-pojalleni kuin monille muillekin… (hetken hiljaisuus)
– Elit hienon ja värikkään elämän. Sait elämältä paljon. Hauskaa oli.
