Mikko Alatalo riisui siniset silmälasinsa – tunnistaisitko?
Kansantaiteilija rokkaa pian Tavastialla 75-vuotiaana.
Vapunpäivänä 75 vuotta täyttävä Mikko Alatalo ei ole ihan se tavallisin eläkeläinen. Suomalaisen musiikin legenda, kansantaiteilija ja entinen kansanedustaja on menossa kaiken aikaa.
Video: Mikko ei luovu sinisistä laseistaan
Pian ikävuosiakin juhlistetaan rockpyhäkkö Tavastialla toukokuun kuudentena.
– Elämä on nykyisin kyllä aika rauhallista. Vaimo bilettää enemmän kuin minä! Toki diabetes vaikuttaa myös siihen, että juhlimiset ovat jääneet. Se on se hinta menneistä elämäntavoista, Mikko miettii nyt.
Rokki soi edelleen
700 tehdyn kappaleen jälkeen keväällä julkaistiin ehkä se viimeinen levy, Se on rokkii…ja sinfoniaa. Siihenkin paloi omakustanteena rahaa pikkuauton verran.
Juice Leskisen kanssa tehty vuosien 1972–1975 bändiprojektin uusintaversio Coitus Int 50 Revival on kuin varkain tehnyt kolmessa vuodessa 65 keikkaa.
– Ja keikkailen minä joka vuosi Espanjan Fuengirolassa ja Ruotsissa myös. Yleisö on samaa kuin ennenkin, mutta hiustenväri on vain muuttunut, Mikko luonnehtii.
Taiteilija on saanut huomata, että laajasta tekemisestä huolimatta aika tekee tehtävänsä.
– No Känkkäränkän muistavat kaikki! Monet sitten ajattelevat, että ei sitä varmaan ole ollut olemassa sitä ennen. Nuorempi väki ei tiedä tv-töistäni tai 16 vuoden kansanedustajuudestakaan, musiikkineuvos naureskelee.
Juhlakeikallasi kuullaan Coitus Int -hittejä Elämässä pitää olla runkkua, Panomies ja Heinolassa jytää. Mikä niistä kuvaa parhaiten sinua?
– Oi, ne ovat hyviä biisejä! Ja toimme muutenkin seksin sanoituksiin kun vanhoillinen Suomi alkoi muuttua farkku-Suomeksi. Kun Juice oli naisen kanssa, hän teki siitä aina kappaleen. Minua kuvaa silti parhaiten tekemäni Hän hymyilee kuin lapsi. Aina puhutaan siitä, kun Juicen kanssa juotiin niin kamalasti viinaa, mutta oli meillä hauskaakin!
Oliko vapauttavaa olla 2022 Vain elämää -kokoonpanossa, kun ihmiset muistivat taas, että olet rokkari?
– Joo! Siinä olet täysin oikeassa! Ei ihmiset muistaneet että mulla on ollut vaikka Anna mulle lovee ja Hengitä sisko -kappale jossa laulettiin “Ei ole helppoo olla mies”.
Mitä tekisit tällä elämänkokemuksella toisin, jos voisit päättää uudelleen?
–Tuli varmasti ylilyöntejä, mutta ne kuuluvat rokkielämään! Lasten kanssa olisin voinut viettää enemmän aikaa. Heidän ollessa pieniä oli juuri kovin keikkatahti päällä. Toki meillä oli laatuaikaakin laskettelureissuineen. Kaikki neljä poikaa musisoivat jossain määrin, hekin ovat jo 30-50 vuoden ikäryhmässä.
Mikä oli parasta ja pahinta neljässä eduskuntakaudessa?
– Oli hienoa olla koko ajan liikennevaliokunnassa ja saada siellä aikaan. Puolustin myös taiteilijoiden oikeuksia tuotantoonsa. On ihan ikävä sitä, kun sai käydä maailmalla kertomassa Suomen agendoista tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä. Sehän harmitti, ettei maailmantilaan voinut kuitenkaan vaikuttaa paljon Suomen eduskunnasta käsin. Se myös alkoi pänniä, kun ihmiset alkoivat laittaa ihan kamalia viestejä kansanedustajille somen myötä. Sitä on varmasti monen vaikea jaksaa.
Miten oman puolison hautaamisesta selviää?
– Ei siitä koskaan selviä. Se on aina muistoissa. Tärkeintä on jaksaa eteenpäin muiden takia. Surullista on myös se, kun viikatemies on vienyt ystäviä. Pate Mustajärvi, Heikki Silvennoinen ja Juice jo 20 vuotta sitten. Sitten mina täällä palloilen seitsemänkymppisenä papparaisena.
Suuntasi on edelleen eteenpäin, mitä on haaveissa ja suunnitelmissa tulevaisuudelle?
– On uusi kiertuekin suunnitteilla, jossa muistellaan myös kuvien kautta. Lisäksi haluaisin saada käytyä kolmessa puuttuvassa Yhdysvaltojen osavaltiossa. Pohjois-Dakota, Montana ja Alaska on käymättä. Välillä käydään myös vaimon kanssa teatterissa Helsingissä.
Olisitko uskonut, että sinusta tulee ikoni myös sinisten silmälasien puolesta?
– Se oli kyllä sattumaa. Jo kauan aikaa sitten City-lehti järjesti tilaisuuden mainostamalla, että Mikko Alatalo riisuu siniset lasit. Tilalle tulivat ruskeat, mutta kyllä siniset piti ottaa takaisin jo yleisönkin pyynnöstä. Alkujaan värejä oli enemmän, mutta siniset jäivät. Löysin myös itselleni Saksasta hyvän, sinisen salkun.
