Me Naiset: Sara Melleri avoimena lapsuudestaan – huumeita ja väkivaltaa
Sara Melleri kertoo pysäyttävistä tapahtumista lapsuudenkodissaan.
Nykyisin ohjaajanakin tunnettava Sara Melleri, 39, on taiteilijaperheestä tuleva näyttelijä, jonka isä oli riehakkaasta runoilijaelämästään tunnettu edesmennyt Arto Melleri.
Katso myös! Kikka! -elokuvan pääosaa esittävä Sara Melleri Seiskan haastattelussa (2022):
Myös Saran äiti, niin ikään edesmennyt Kaija Kangas oli taiteilija isolla T:llä. Nyt Sara kertoo Me Naiset -lehden keskiviikkona (28.1.) julkaisemassa artikkelissa, millaista elämä aikansa kohutaiteilijoiden lapsena todellisuudessa oli.
Alkoholia ja huumeita
Parikymppisinä 1970-luvulla teatterikoulussa toisiinsa rakastuneet Arto ja Kaija saivat kaksi yhteistä lasta: vuonna 1978 syntyneen Veran ja vuonna 1986 syntyneen Saran. Rakastavaisten tiet erkanivat kuitenkin pian kuopuksen syntymän jälkeen. Sara muistaa äitinsä kasvattaneensa lapset eron jälkeen pitkälti yksinään, kun riehakas taiteilijaelämä vei Artoa mennessään.
– Sillä välin taiteilijaisäni saattoi rellestää alkoholin ja huumeiden kanssa, olla koko kansan runopoika, Sara kuvailee Me Naisille.
Sara kyläili isänsä luona, mutta toisinaan sovitut tapaamiset peruuntuivat Saran pettymykseksi alkoholin takia. Sara muistelee joutuneensa näkemään myös väkivaltaa hänen isänsä ja tämän niin ikään elokuva-alalla työskennelleen naisystävän Nadja Pyykön kotona.
– Siinä kodissa sattui ja tapahtui. Myös väkivaltaa aikuisten välillä. Onneksi meillä lapsilla oli oma maailmamme, Sara muistelee.
Vaikka olot isän luona eivät olleet parhaimmat, halusi Sara jatkaa siellä vierailua voidakseen viettää aikaa Nadjan saman ikäisen tyttären kanssa.
Isän traaginen kohtalo
Sara kertoo hänen lapsuutensa loppuneen yhdessä rysäyksessä 12-vuotiaana, kun isä-Arto jäi auton alle ja vaipui koomaan vuonna 1998. Teini-iän kapinointivaiheelle ei jäänyt aikaa, kun Sara vieraili sairaalassa katsomassa isäänsä usein, toisinaan useitakin kertoja päivässä.
Arto tokeni onnettomuudesta, mutta aivovamman kanssa. Nadjaa ja tyttäriä tarvittiin apukäsiksi arkeen.
Vuonna 2004 Artoa kohtasi kuitenkin jälleen uusi onnettomuus, kun hän putosi rappusista kohtalokkain seurauksin. Arto makasi reagoimattomana sairaalapedissä, kunnes menehtyi vain 48 vuoden iässä. Sara oli tuolloin vanhempiensa jalanjäljissä teatterikouluun pyrkivä nuori aikuinen.
Sara kertoo muistelevansa siskonsa kanssa isäänsä kaikesta huolimatta lämmöllä.
– Isä oli mahdoton tyyppi, radikaali ajattelija, parhaimmillaan valtavan sivistynyt ja hauska ihminen – oman isänsä varhain menettänyt poika, joka teki parhaansa niillä eväillä, jotka oli saanut. Herkkyyttään isä peitteli päihteillä, Sara kuvailee.
Äidin kuolema
Saran ja Veran äiti Katja menehtyi vaikeaan syöpään neljä vuotta sitten, 69 vuoden iässä. Äidin sairastelua jatkui Saran mukaan pitkään, mutta kuolemasta he eivät puhuneet koskaan. Vaikka Sara rakasti molempia vanhempiaan, kertoo hän äitinsä olleen vanhemmista turvallisempi.
Vaikeasta lapsuudestaan huolimatta Sara ei kanna vanhemmilleen minkäänlaista kaunaa.
– Kuolema on pyyhkinyt pois kaikki vaikeat tunteet. Jäljellä on vain rakkautta ja kiitollisuutta, jotka mielelläni välittäisin heille, jos se mahdollista olisi. Koen saaneeni heiltä niin valtavasti hyvää.
