Matti Nykäsen vaimot vaihtuivat, mutta bestman säilyi – mäkisankarin luottotoimittaja Kai Merilä: Sovimme riidat vähän ennen kuolemaa

Matti Nykänen ja Kai Merilä

Olin tuntenut Matti Nykäsen jo kuusi vuotta, ennen kuin menin Seiskaan töihin 1999. Mäkisankari kuuli asiasta ja ilmoitti oitis silloiselle päätoimittajalle Eeva-Helena Jokitaipaleelle:

– Ja Kaitsu tekee tästä lähtien kaikki jutut meikäläisestä. Se on Someron poikia, mun entinen naapuri!

Matti oli osa Seiskan menestystarinaa heti alusta asti, mikä herätti närää muussa medioissa, mutta kyseessä oli mäkisankarin oma tahto.

Tästä alkoi puolestaan reilut 16 vuotta kestänyt yhteistyömme lehtijuttujen osalta. Niitä tehtiinkin vuosien saatossa lähes 500. Seikkailuistamme syntyi myös kaksi kirjaa.

Kaitsu teki ensimmäisen Nykäs-juttunsa paikallislehti Someroon kesällä 1994. – Matti muutti tuolloin puoleksi vuodeksi kotipaikkakunnalleni ja ystävystyimme.
Kaitsu teki ensimmäisen Nykäs-juttunsa paikallislehti Someroon kesällä 1994. – Matti muutti tuolloin puoleksi vuodeksi kotipaikkakunnalleni ja ystävystyimme.

Matti Nykäsen ja Kai Merilän yhteinen taival alkoi rytinällä: Melkein tipahdimme katolta

Erottuaan Mervistä lopullisesti Matin ja minun yhteistaival jatkui normaalilla tavalla. Soittelimme lähes päivittäin ja näimmekin toisemme monta kertaa viikossa. Monelle on ollut yllätys, että yleensä suunnittelimme reissut ja juttuaihiot yhdessä Matin kanssa.

Tietenkin poissulkien aviotappelut ja vankilatuomion.

Kännykkäni oli aina päällä, koska soitto Matilta saattoi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pelottavimpia olivat ne yölliset yhteydenotot, kun mäkisankari uhkasi itsemurhalla, jos en siltä istumalta autoilisi hänen luoksensa milloin mihinkin maailman kolkkaan. Eräänä talviyönä ajoin Somerolta Jyväskylään masentuneen mäkilegendan luokse ja takavarikoin häneltä ladatun aseen.

Matti oli myös tuomittu väkivaltarikollinen. Kaitsu tuli silti kaveriaan vastaan tämän vapautuessa.
Matti oli myös tuomittu väkivaltarikollinen. Kaitsu tuli silti kaveriaan vastaan tämän vapautuessa.

Ei ollut ihan normaalia toimittajan työtä semmoinen.

Kai Merilä muistelee Matti Nykäsen kohuhäitä: Matti haki avioliittolupaa, Mervi lähestymiskieltoa

Asento, joka on Matille tuttu mutta jää tavalliselta pulliaiselta suorittamatta.
Asento, joka on Matille tuttu mutta jää tavalliselta pulliaiselta suorittamatta.

Parhaimpia muistoja Matin kanssa oli reissumme Sloveniaan Planicaan. Pääsimme erityisjärjestelyin tutustumaan lentomäkeen, josta Matti oli lukuisia kertoja nuorempana tullut voitokkaasti alas. Lähtöpuomilla vierekkäin istuessamme Matti kertoili haikealla äänellä muistojaan kisoista, kyyneleet silmissä.

– Tiedätkö Kaitsu, kun pistän silmät kiinni, mä kuulen yleisön mylvinnän ja ne Matti-Matti-huudot…

Reissu tyssäsi alkuunsa! Kai Merilä todisti Matti Nykäsen ja Mervi Tapolan häämatkaa: Puolitoista viikkoa kuin helvetin esikartanon pikkujouluissa

– Vaimot ne vaihtuvat, mutta bestman pysyy, Matti kuiskasi, kun Kaitsu jälleen oli hänen häissään.
– Vaimot ne vaihtuvat, mutta bestman pysyy, Matti kuiskasi, kun Kaitsu jälleen oli hänen häissään.

Vuonna 2013 oma elämäni helpottui suuresti, kun Matti tapasi Pia Talonpojan. Olin mukana auttamassa pariskuntaa talon hankinnassa Joutsenossa ja myöhemmin parin hääjärjestelyissä.

Kun Matti pyysi minua jälleen bestmaniksi, sanoin kolmannen kerran olevan sitten se vihoviimeinen.

Vuonna 2001 Kaitsu innosti Mattia maalaamaan taulun yhteistaidenäyttelyyn. – Akvarellinsa nimeksi Matti antoi ”Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko”. Hän lahjoitti sen minulle.
Vuonna 2001 Kaitsu innosti Mattia maalaamaan taulun yhteistaidenäyttelyyn. – Akvarellinsa nimeksi Matti antoi ”Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko”. Hän lahjoitti sen minulle.

– Katos Kaitsu, vaimot ne vaihtuvat, mutta bestman pysyy, Matti kuiskasi minulle alttarilla heinäkuussa 2014, kun ojensin hänelle sormusta.

Veitsi heilui Matti Nykäsen kotona – Kai Merilän olkapäähän jäi arpi muistoksi kohuparin suhteesta

Vuonna 2016 jäin pois päivätyöstäni Seiskasta ja ryhdyin freelanceriksi. Matti koki se petturuutena häntä kohtaan. Mäkisankarin mielestä vein häneltä leivän suusta. Seuraavat kaksi vuotta olivatkin minun ja Matin suhteen hyvin riitaisia. Matti ei halunnut ymmärtää, miksi en enää kirjoittanutkaan hänestä joka viikko lehteen, saatikka järjestänyt tasaisin välein ilmaisia ulkomaan matkoja.

Kaikeksi onneksi pitkä ystävyytemme sai kuitenkin onnellisen lopun. Matti soitti minulle kaksi päivää ennen kuolemaansa perjantaina 1. helmikuuta 2019 ja tapasimme helsinkiläisessä hotellissa.

Puhuimme muun muassa eräästä meille tarjotusta tv-ohjelmaideasta, jossa toimisimme isäntinä. Lopuksi sovimme riitamme, nauroimme ja taisipa siinä kyyneleitäkin tulla kumpaiseltakin.

Varhain maanantaiaamuna 4. helmikuuta sain tiedon Matin kuolemasta.

Vuonna 2020 kesällä toteutin yhden Matin viimeisistä pyynnöistä ja vein hänen haudalleen yhden punaisen ruusun.